Pikkuneidin kanssa juuri tottisteltiin taas vähän. Olen uskaltautunut nyt pikkuisen touhumaankin sen kanssa, kun se tuntuu taas olleen niin kamalan reipas, vaikka lääkemääräkin on pienempi. Tulee ja menee ne oireet... Jatkohoitotutkimukset on jo sovittuna / suunnitteilla.
Igsy tulee namiavusteella nyt hyvin sivulle, oikeaan asentoon. Se myös namiavusteella seuraa aivan oikea-asentoisesti, jipii!! :) Makuulle menon hoksii kevyestä kädeliikkeestä, ei siis tarvitse enää näyttää maahan asti namia. Menee nopeasti ja innokkaasti maahan sekä istuessa että seisoessaan. Tekee muutenkin kaikki liikkeet innokkaasti ja hyvin. Ihana pieni..
Niin ja spammikansioon oli jo marraskuussa ehtinyt vilahtaa Igsyn LOA ja SCA tulokset, Igsy CLEAR molemmista, sain nyt tietää.
Lisa ja Jore olivat eilen agilitytreeneissä. Jorella oli sinkoilupäivä. Se oli muutenkin aivan kiihkoisaan ja räykytti koko ajan, ihana. Onneksi se osaa olla autossa hiljaa, kun joutuu kuitenkin odottamaan minun ja Lisan treenivuoron ajan illan päätteeksi. Tehtiin Joren kanssa samaa ratapätkää kuin muutkin, vaikka olisi kyllä taas pitänyt tyytyä vähempään..!! Oletan liikaa sen kanssa, kun eihän se raukka vielä niin osaa. Jos tyrkyllä oli edessä jotain estettä, se meni kyllä ja lujaa ja olisi edennyt vielä vähän pidemmällekin, jos en olisi yrittänyt kääntää. Tarkoitus oli siis alunperinkin kääntää sitä, mutta kun ei se kääntynyt kovin helposti, siitä oli kiva vähän revitellä! Mutta oli sitä mukava katsella :) Tuli vähän Foxy mieleen siitä sinkoilusta...
Valitettavasti Jore nuuskuttaa maata hyvin paljon, on kiinnostunut lähinnä kaikesta muusta kuin minusta, silloin kun kuuntelen palautetta kouluttajalta. Joten siihen pitäisi saada muutos. Sitten taas jos se malttaa odottaa, se alkaa heti pian haukkumaan minulle kun mitään ei tapahdu. Radalla se ei hauku. Vielä
Lisan treenit meni hyvin, ensimmäisellä ratapätkällä olin itse tosi laiska, enkä tehnyt parastani ja se jäi harmittamaan. Toisella kerralla tehtiin eri ratapätkää, se oli kyllä paljon helpompikin, mutta onneksi niin päin - jäi hyvä fiilis treeneistä! Ihana, hurja Lisa!
Ensin tehtiin alla olevista toiseksi alinta. Se oli aika kamala rata, jos niin saa sanoa, ensin me pähkäiltiin 6-7 viennin kanssa, Lisa ehti aina napata esteen siitä välistä jos koetin yläkautta tai sitten minulla tuli tosi kiire 8 hypylle, jos ohjasin alakautta niin, että hain Lisan putken suulta. 8 este oli meillä vielä sijoitettu maton vuoksi vaakasuoraan ja suoritus suunta ylhäältä. 8 ja 15 hypyt olivat siis sellaiset, etten suorittanut niitä kertaakaan hyvin tai ilman kieltoa. En edes yrittänyt kunnolla... Minulta puuttuu se sellainen rohkeus ja raivo vaan työntyä tilanteeseen, jota tässä oltaisiin vaadittu, Lisa kun oli aina tulossa minuun päin 7 putkelta ulostautuessaan, joten siinä kohtaa viimeistään luovutin. Muillakin koirat kääntyivät ensin ohjaajaan päin, mutta kun liike jatkui ja käskyt kulkea eteen, niin ei ne jalkoihin edes meinanneet jäädä vaan tekivät kuten näytettiin / liikuttiin.
Ja viimeiseksi sitten teimme ylinnä olevaa juoksu rataa. Tässä rohkea persjättö 7 putken jälkeen ja vienti kasille ulkokautta paransi lähenemiskulmaa ysille ja nopeutti suoritusaikaa, kun ei tarvinnut kiertää siivekettä kuten kuvassa (kulma oli vieläkin suotuissampi meidän rakentamassamme versiossa). Ysiltä jatkettiin vielä suoraan putkeen ja siitä takaisin maaliin. Tällä radalla myös tuo kakkoseste siis vaakasuorassa ja suoritettiin taakakakiertona.
Ensin tehtiin alla olevista toiseksi alinta. Se oli aika kamala rata, jos niin saa sanoa, ensin me pähkäiltiin 6-7 viennin kanssa, Lisa ehti aina napata esteen siitä välistä jos koetin yläkautta tai sitten minulla tuli tosi kiire 8 hypylle, jos ohjasin alakautta niin, että hain Lisan putken suulta. 8 este oli meillä vielä sijoitettu maton vuoksi vaakasuoraan ja suoritus suunta ylhäältä. 8 ja 15 hypyt olivat siis sellaiset, etten suorittanut niitä kertaakaan hyvin tai ilman kieltoa. En edes yrittänyt kunnolla... Minulta puuttuu se sellainen rohkeus ja raivo vaan työntyä tilanteeseen, jota tässä oltaisiin vaadittu, Lisa kun oli aina tulossa minuun päin 7 putkelta ulostautuessaan, joten siinä kohtaa viimeistään luovutin. Muillakin koirat kääntyivät ensin ohjaajaan päin, mutta kun liike jatkui ja käskyt kulkea eteen, niin ei ne jalkoihin edes meinanneet jäädä vaan tekivät kuten näytettiin / liikuttiin.
Ja viimeiseksi sitten teimme ylinnä olevaa juoksu rataa. Tässä rohkea persjättö 7 putken jälkeen ja vienti kasille ulkokautta paransi lähenemiskulmaa ysille ja nopeutti suoritusaikaa, kun ei tarvinnut kiertää siivekettä kuten kuvassa (kulma oli vieläkin suotuissampi meidän rakentamassamme versiossa). Ysiltä jatkettiin vielä suoraan putkeen ja siitä takaisin maaliin. Tällä radalla myös tuo kakkoseste siis vaakasuorassa ja suoritettiin taakakakiertona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti