Lisa on kotiutunut eläinlääkäristä. Se steriloitiin vihdoin tänään. Sterilointi on ollut suunnitelmissa jo kauan, mutta juoksukierron ja kisatavotteiden, sekä myös yllättävien muiden kulujen vuoksi, leikkaus on kerta kerralta siirtynyt, ja nyt sitten toteutettu.
Lisalla siis hormonaaliset "myrskyt" ovat melko laajalla skaalalla masentuneesta pikkuhiirestä ylipinkeään, pitkään juoksuilevaan ärrinmurriin. Sen valeraskaudet ovat olleet todella voimakkaita maidontuotannollisesti, vaikkei käyttäytymisen suhteen mennäkään pennunhoitamisiin asti, pesässään se on kylläkin halunnut levätä paljon. Valeraskaudet ovat myös masentaneet sitä jonkin verran, se ei halua leikkiä, eikä oikein lenkkeilläkään, lelulla sen on aina saanut syttymään mille vain ja kisoissa / treeneissä vauhtia on ollut, joskin hieman vähemmän kuin ennen juoksuja. Vaikeinta valeraskauksissa on varmasti ollut juurikin tuo runsas maidontuotanto ja nisien turpoaminen, joka on sitten vaikuttanut kaikkeen olemiseen ja tekemiseen.
Ennen juoksuja Lisa oli ns. villeimmillään, leikkisä ja iloinen, teki mahtavalla draivilla kaiken mille alkoi. Toivotaan nyt, että tuo sama draivi jäisi sille päälle, mikä sillä nyt ennen leikkausta alkoi taas olla. Edellisistä juoksuista on aikaa nyt 4kk.
Käytin myös tokkuraista koiraa hyväkseni ja putsasin siltä hampaat perusteellisesti. Se lepää edelleen ja seuraava huolen aihe onkin, kuinka pitää Pomppuliisa ("On toinen nimeni") aisoissa, että leikkaushaava saa parantua rauhassa. Nuolemisen estämiseen Esa hakee illalla eläinkaupasta "pelastusrenkaan", Lisa ei ole koskaan oikein digannut muovikaulureista. Mietin kyllä, olisiko sitten viime kerran jälkeen markkinoille tullut pehmokauluri parempi vaihtoehto kuin rengas?
Tällaisissa merkeissä täällä tänään.
Toipumiskalenteria olen pyöritellyt mielessäni. Tikit poistellaan 10-12 päivän päästä, jonka jälkeen aloitellaan normaalimpi lenkittäminen ja sitten siitä pari viikon päästä päässee jo juoksemaan kamujen kanssa irti, yksin irti ollessaan se ei pahemmin revittele. Ja siitä taas parin viikon päästä voinemme lähteä yhdessä hallillekin (mutta kun ei meillä ole kiire, niin voihan se olla, että tehdään mitä tehdään ihan vain kotona ja metsissä, kun ei meillä ole treeniryhmääkään). Kisakalenteriin sitten me katsotaan uudemman kerran vasta helmikuussa. Mutta nyt sitten vaan sormet ristissä että kaikki menee hyvin ja Lisa toipuu nopeasti. Äidin kultapieni ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti