lauantai 29. marraskuuta 2014

Täynnä rakkautta

Olen tässä muutaman päivän ollut niin rakastunut koiriini, tai jotain.. tai jotenkin innostunut, ehkä vain tyytyväinen itseeni, koska minustahan se kaikki on kiinnni. Eikä siis kai erityisempää syytä, tai ehkä sekin, että itse kunkin kanssa on nyt jokin projekti meneillään, ei meillä aina kuitenkaan ole.

Lisan toipuminen

Lisa vaikuttaa jo tosi reippaalta, vaikka tärinää aika ajoin esiintyykin. Se pääsi eilen ensimmäisen kerran mukaan hihnalenkille ja reippaili koko matkan (n. 20min) häntä pystyssä kotiin asti. Illalla se sai vielä varmuuden vuoksi Metacamin. Tulkitsen tärinän levossa kivuksi ja sen mukaan olen lääkettä antanut, tälle aamulle ei ole huomattavia tärinöitä havaittu, paitsi ennen aamuruokaa, silloin Lisaa aina vähän tärisyttää :) Illalla oli unohtunut laittaa rengas kaulaan lenkin jälkeen, mutta onneksemme oltiin saatu myös huomata, ettei sillä ollut ollut haluja nuolla itseään, siinä vaiheessahan se olisi viimeistään tajunnut. Ihan levollisena pötkötteli, mutta rengasta ollaan silti vielä pidetty ja pidän varmaan aina sinne kymmenenteen päivää asti, kun voidaan tikit poistaa.

Näin kylläkin unta juuri viime yönä, että Lisa oli ehtinyt renkaan poissaollessa pureskella kaikki tikit pois - tosin niin, että haava oli aivan siisti ja ummessa edelleen. Toivoakseni se oli enneuni 7 päivän päähän, niin päin kylläkin, että tikit on poistettu ihan ihmiskäsin



Lisa tuntuisi kuitenkin olevan sama vanha kahjo kuin ennenkin, toivottavasti kuitenkin tasaisempi ilman kärttyilyä ja masennusta. Pari kertaa se on jo koettanut hyppiä vasten ja yksi aamu tervehti niin väkkyrällä käkkyrällä heiluen, että arvelin sen menevän pian solmuun. En muista oliko se silloin jotain vailla, vaiko vain pitkästä aikaa minun seurassa :) Suloinen otus! Ja olen jopa muistanut antaa antibiootit, koska yleensä aina unohdan päiviä välistä. Samoin Igsyn relaksantit on muistuneet mieleen aivan hyvin :)


Igsyn hieronta unohtui eilen, joten tänään siis.


Joren uloslähdöt

Jorella on tosiaan meneillään uloslähtöharjoitukset. Meillähän sen on annettu edetä siihen pisteeseen, että jos ei se aivan kilju kuin syötävä ulostautuessaan, niin ainakin se juoksee sutien ovelle ja hyppii ovea vasten niin kauan että se avataan. Joten kriteereinä on nyt, ettei se saa hypätä ovea vasten, vaan silloin lähden pois tässä tosin on vaarana aamuisin varsinkin, että sillä on oikeasti hätä ja silloin saattaa niin sanotus "sattua vahinko" joten olen auttanut Jorea sanallisestikin, vaikka alussa koetin vain odottaa, että koira hoksaa itse. Nyt kun sanallisesti on vahvistettu tätä toivottua käytöstä, niin kenties tässä vähitellen voisin alkaa odottaa sitä toivottua käytöstä ilmeneväksi ihan itsestään. Mutta parempaan suuntaan ollaan menty, kun vain aina muistaisi että kriteerit on olemassa...

Jore on saanut lenkeillä "leikkiä" hakua ja vitsit se on taitava! :) Pitäisi varmaan ihan oikeastikin tehdä joku jälki sille ja katsoa että olisiko se oikeastikin niin taitava, uskoisin että on :)



Manun aksa

Manu pääsi treeneihin keskiviikkona ja se meni taas niin upeasti :) Kääntymisen kanssa me aletaan tehdä nyt tosissaan hommia... Jostain täytyisi vähän saada omaa työkalupakkia laajennettua sen suhteen ja kuvata omaa liikkumista! (Viimeksi oli kamerassa akku loppu...) Nyt olisi maa vielä sulaa ja voitaisiin vielä käydä omassa pihassakin testaamassa näitä asioita. Valssit ei enää vaan toimikaan tehtynä "sinne päin" vaan niiden pitää olla todella O-I-K-E-I-N ajoitettuja. Siis todella, todella, todella. Huoh. 

Valssi / kääntymisharjoituksen lisäksi tehtiin treeneissä etenemistä pussiin ja voi veljet se etenee. Manu "The Express Train" Se rakastaa etenemistä. Mitä useamman esteen päässä palkka on, sitä lujempaa se etenee, siltä se ainakin vaikuttaa :)

Rimat on treeneissä olleet 40cm, koska muillakin on... Mutta sen korkeammalle ei toistaiseksi niitä laiteta, vaikka muut laittaisi. 40cm on ollut hyvä, vain omista virheistä (riman päällä huitominen tms) on jonkun kerran rima tullut alas ja palkan se on siitä silti saanut. Mutta jos rimat alkaa vauhdin lisääntyessä lentelemään, niin lasketaan niitä ja toimitaan sitten sen mukaan.

Tottikset jätettiin torstaina väliin kun tuntui että flunssa iskee, mutta se taitaa olla vain minun pähkinöillä herkuttelun syytä että silmät on tukossa, kurkku karheana ja nenä vuotaa, koska nyt olo on taas parempi. En ole muutenkaan vielä päättänyt, haluanko sitä jatkaa. Agilitysta tulee vain toistaiseksi paljon parempi fiilis, eikä ole sitä ylimääräistä häiriötekijää (C&S). Joten voihan se olla, että toko jää vielä kotiharrasteluun, mutta eihän sen tarvitse olla huono asia - ehkä jo parempi niin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti