Eilen oli meidän ensimmäinen kerta yhdessä viikkotreeneissä - eikä siinä mitään, ihan hyvin meni! :)
Valitettavasti (tai myös onneksi?) meidän ryhmässämme on pari muutakin kuumakallea ja vain yksi tyttökoira, joten Manulla riittäisi purrattavaa ja näköyhteyteen pääsee ja onneksi siis vain siksi, että ongelmia on siis muillakin ja ainakin kolmen koiran kanssa siis ollaan vähän hissuksiin muutenkin, joten ryhmä on siis siinä mielessä juuri sopiva meille. Se oli tosi rauhallinen ja hiljainenkin, Manu ei ehtinyt kiihtyä kertaakaan muille koirakoille, minua tosin koetti komentaa kevyesti The Voice:lla omaa vuoroamme odotellessamme, jos erehdyin kääntämään sille selkää... Joten sitä odottelua todella pitää treenata, ja se voidaan aloittaa jo kotonakin, uskoisin.
Kokeillaan siis kotona sisällä hihnailua ja naksuttelua niin, että yhtäkkiä en teekään mitään ja palkkaan tekemisellä vasta kun se on rauhoittunut täysin. Joskus se nimittäin yrittää käyttää The Voice:a minuun kotonakin.
The Voice on siis koiran "kaikkitännemullenytheti" -käsky joka toimii aina ja joka paikassa, jos ei muuten niin edes silmät sillä emännällä värähtää tai joskus myös "mitäsinäeukkoviivytteletnytjotaintapahtumaajaäkkiä" tai muuta siihen suuntaista. Monelle varmasti tuttu ja koiran kannalta tosi kätevä toiminto, koska liki aina se tuottaa myös jonkinlaista tulosta, jos ei aivan herkun muodossa, niin ainakin sillä useimmiten saa emännän kasvot esiin, ja emännän saa "juttelemaan", liikkumaan, kääntymään tai parhaassa tapauksessa jopa ulos. Lisalla on juuri sama ilmiö, mutta koska se on pikkukoira, niin pitäköön tunkkinsa (oh nou, kyllä syyllistyn tähän ja olen aina syyllistynyt, minulla ei vaan ennen ole ollut isoa koiraa?!).
Olenkin miettinyt, jos The Voice käy ylitsepääsemättömän vaikeaksi minulle sietää tai laannuttaa, mitä sitten teen? Ulospääsy oman vuoron odottelutilanteessahan on palkkio. "Haukun kun mitään ei tapahdu - pääsen ulos." Asia on eri, jos ollaan radalla ja Manu alkaa siellä odottelutilanteessa louskuttaa, silloin ulosmeno on jopa jonkinlainen jäähy. Mietinkin sitten, jos mentäisiin piiloon vessaan. Se on pieni, virikkeetön tila, josta ei näe, eikä sinne kuulekaan niin hyvin. Ja sieltä sitten poistutaan jos ja kun osataan olla hiljaa. Ei Manulla muuten ole vaikeuksia olla hiljaa, niin tai siis ei ainakaan eilen ollut, paitsi silloin, kun en tee yhtään mitään itse, tai jos se kuulee radalta jotain erityisen ihanaa hässäkkää (eli tismalleen samat ongelmat kuin Lisalla). Joten näihin tilanteisiin saatan välillä tarvita apua. Harmillistahan tässä on nimenomaan se, että ääntely lakkaa kun liikun, joten se on helppo "korjata" hetkellisesti. Liikkuessani vain valitettavasti myös erittäin voimakkaasti vahvistan koiran ei-toivottua ääntelyä: "Haukun, koska mitään ei tapahdu --> emäntä liikkuu = tapahtuu jotain" Ja tällä tavallahan olen Lisankin saanut sellaiseksi kuin se on... Joten vaatii kyllä paneutumista ja vihkiytymistä asialle... Tsemppiä mulle.
--
No mutta itse treeneihin vielä. Mentiin Manun kanssa ensi kertaa kujakeppejä. Ne oli vajaat 20-30cm leveää kapeimmillaan ja höystetty ohjureilla koko matkalta. Ei sillä, että ne Manua olisi estäneet. Se meni sujuvasti vähän mistä sattuu pari kertaa, otettiin puolesta välistä muutama onnistuminen ja alettiin sitten lisämään keppien määrää, kunnes lopuksi saatiin pari upeaa toistoa aivan koko matkalta. Hieno poika :) Näitä olin arvellutkin aloittaa treenaamaan ja nimenomaan ohjureiden kera, että saan avot ja ummet treenattua samalla, ja hyvin siis alkoi! Tähän varmaan vaan aluksi tarvitsee kaveria pitämään lelua toisessa päässää kuten eilenkin.
Manu muuten leikki erittäin hyvin aivan tuntemattoman miehen kanssa treenitilanteessa :) Tosi hieno mies! Pikkusen liikaa se siinä alussa häselsi ja annoin kriteereille piupaut kun se hyppeli ohjureiden yli ja ali ja otin vaan sen jälkeen sen säyseästi sivulle ja jatkettiin siitä mihin jäätiin... Eli kriteeri oli siis "Ei sallita häsellystä", jonka tapahtuessa koira hihnaan ja odotetaan toivottua käytöstä (katse kontakti, sivulle tulo), josta sitten rauhallisesti sivulla aloitukseen, hihna irti ja kokeillaan uudestaan. Mutta minä ensi kerralla olen tarkkana.. Voi minua.
Pujottelun jälkeen treenattiin valssia ylläolevalla kuviolla, ensin kuiviltaan ihan perusvalssia helpossa kulmassa ja sen jälkeen yo. radan yhteydessä tuohon 2-4 väliin. Koetin ensin liian voimakkaasti linjata Manua hypyn reunaan 1-2 välissä ja se ihmetteli varmaan minun asentoja ja juoksi suoraan luokse ykköshypyn ohi. Annoin sille vähän enempi tilaa parin ohjauskerran verran ja sitten luisti paremmin, teki hienot käännökset 2-3 väliin. Parin kerran jälkeen linjasin taas alun voimakkaammin, että sain käännöksen toimimaan vielä paremmin ja hienosti se menikin. Alla vielä "hienot" linjat, punainen kuvastaa sitä alkuun otettua ja sininen sitä jossa käännökset otettiin paremmin - ei ne ehkä aivan todellisuutta vastaa, heh, sori.
Ja arvatakaas kun illalla meillä on sitten ihkaensimmäiset tottistreenit. Saa nähdä miten meidän käy... Jatkossahan ei valitettavasti voida käydä Manun kanssa treeneissä kahdesti viikossa, joten jompikumpi näistä nyt jää pois, tottis tai agi. Katson kumpi alkaa sujumaan paremmin ja teen sitten valinnan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti