Juuri kun ehdin taas harmitella kun Lisan kanssa kepit on niiiiin vaikeat opettaa, koska en käsimetodiin lähtenyt (en pysynyt mukana, kun oppilas on niin sekopäinen), niin tänäänpä se sitten yllätti, kun annoin sille vain tarpeeksi tilaa.
Lisalla sykkii tuolla sen sileäkarvaisen rinnan alla sellainen keppihirmu, tiedän sen. Olen nähnyt sen yllättävissä tilanteissa sujahtelevan keppien läpi sellaisellä sujuvuudella, etteipä sen veroista toista. Tänään sitten, kun jankattiin sitä iänikuista kuutta kujakeppiä, keskellä enempi kiinni päädyistä enempi auki, hoksasin, että Lisa osaa ne täysin hyvin, kun jätän sen tarpeeksi kauas, annan sille selkeän käskyn "kepit", en itse huso enko huido, vaan annan sen hakea välit itsenäisesti ja vasta sen ollessa toiseksi viimeisessä välissä, aikaisintaan, heitän palkan. Yleensä siis virheeni on, että liikun itse liikaa ja/tai heitän palkan liian aikaisin, jolloin Lisa ohittaa koko jutun, viimeistään sitten kun palkka tai minä lähden. Mutta tosiaan, edettiin jo kahdeksaan keppiin ja taisipa yksi oikeanpuolen keppi olla ihan suorassakin jo! Juu. Mutta nyt taas olen sitten jättänyt vähemmälle huomiolle sen, että tulisi hakea kepit eri kulmista ja myös sen, ettei minun sijainnillani saisi olla mitään merkitystä keppien suorittamisen suhteen. Nyt sillä on hyvin suuri merkitys - vasemmalta lähettäminen ei toimi ei!
Mutta routaa ei vielä näy eikä kuulu, edelleen on aikaa siirrellä tikkuja maahan ja ylös... Pitää ottaa videollekin tässä joku päivä taas.
Huomenna tai viimeistään keskiviikkona pentuloota alakertaan :) Ja aloitellaan ruoanmaistelu. Ja madotetaan. Mmm, yummyy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti