torstai 16. syyskuuta 2010

Mantelintuoksuinen äitiyden onni

Onko kukaan huomannut, miten koirat haisee/tuoksuu kaikki ihan eriltä? Esimerkiksi meidän Rommi; yleisesti ottaen se haisee aina pölynimuripussilta. Eli melko pahalta. Tämä haju tietenkin korostuu nypittäessä ja sen jälkeen sormet on niin kuin olisi ronkkinut imurin syövereihin kadonnutta aarretta, mutta ei, kyllä se oli ihan vaan Rommi ja aarrekin jää usein löytymättä. Ellei Rommi satu nappaamaan suuhunsa jotain.

Foxy taas sitten useimmiten haisee melko koiralta, mutta ihan vaan perus koiralta, ei imuripussilta. Nyt sitten kun tänä aamuna tuumasin hiljakseen aloitella mammakarvojen nyppimistä, ihmettelin, olinko unohtanut jonnekin pöydälle eilen nautiskeltuja prinsessaleivoksia, joissa on marsipaanikuorrutus, sillä nokkaan leijaili hauska mantelin tuoksu. Nyppimisen lopetettuani hoksasin että ne ovatkin minun sormeni, jotka tuoksuivatkin mantelilta! Enkä ollut ehtinyt aamulla tehdäkään mitään sellaista mistä muualta haju olisi voinut tulla. Ehkäpä äitiyden onni Foxyssa on niin voimakas, että tulee läpi nahasta mantelintuoksuisena...

Lisa taas haisee päivästä tai hetkestä välittämättä aivan ihanalta aina. Se on varmastikin myös noita sileäkarvaisen kirouksia. Minä luulen nimittäin, että Lisa mieluiten tuoksuisi mädiltä kananmunilta ja ketunpissalta. Rommikin on varmaan kohtuullisen tyytyväinen omaan imuriaromiinsa.

2 kommenttia:

  1. Voi Lotta, mie olen kyllä sitä mieltä että sinusta olis pitäny tulla kirjailija! Nuita sinun tekstejä on niin kiva lukea!!
    terkuin Anne

    VastaaPoista
  2. Jos minussa olisi kirjailija-ainesta, niin osaisin vastata tuommoisiin kohteliasuuksiinkin jotenkin fiksusti, mutten taida osata :D Mukava jos jaksat lukea, heh. :)

    VastaaPoista