Igsyn vointi on edelleen sama, odotetaan huomista lääkäriaikaa ja Ouluunkin varasin varmuuden varuiksi jo ajan. Perun sitten jos näyttääkin ettei sitä tarvitse. Se on huonona n. 2 kertaa päivässä siis edelleen, mutta oireet lievempiä kuin 2 viikkoa sitten.
Hyvinä hetkinä, joita siis edelleen suurin osa ajasta, ollaan tänäänkin treenattu vähän - ehkä tuo -kin pääte ei tuohon kuulu, mutten hyvällä tahdollakaan saa sitä sieltä pois, ei pysty, se on pentu, sen kanssa pitää tehdä juttuja tänään-kin - no niin, huolimatta siitä, ollaanko me treenattu muina päivinä kuin tänään(-kin) harjoiteltiin tänään siis istu - käskyä. Ja maahan ja tule ja odota -käskyjä, onneksi heti tajusin lopettaa, etten vain saa aikaiseksi samaa unisex-multikäskyä, kuten Foxylla oli, sanoitpa sitten istu tai maahan, Foxy teki jompaa kumpaa, miltä nyt kulloinkin sattuu tuntumaan, että tästä sitä namia tippuu. Jore osaa kyllä (Esa on opettanut sen ja se on uros) ja Lisa ei tee mitään, mikä ei sitä nappaa. Tai toisin sanottuna: Kyllä niitä nameja sen mielestä on vähemmälläkin herunut ;)
Mutta takaisin asiaan :) Käytiin eilen illalla piristämässä Igsyä pentukurssin muodossa. Ehkä on kyseenalaista viedä sairasta pentua kursseilemaan, mutta siltikin, silloin kun se ei oireile, se on aivan terve ja nyt oireetkaan eivät taas ole olleet kovin voimakkaita. Joten lähdettiin siis kursseilemaan taskussani keitettyjä kivipiiroja (huom. kanansydämet huomattavasti helpompi paloitella).
Tähän kohtaan sitten sellainen 'sydän', koska Igsy oli vaan niin innoissaan kaikesta. Olin varma, että sen levator ani ja kaikki muutkin hännän heiluttamisessa mukana olevat lihakset ovat seuraavana päivänä aivan kipeänä, koska häntä heilutti sitä niin kovasti ja taukoamatta. Se oli sananmukaisesti haljeta liitoksistaan, kun näki millaiseen paikkaan oltiin tultu. Pentukurssilla oli lisäksemme karhukoira, tolleripoika (tuttu jo ennestään :)), pari rotua joita en muista tai edes tunnistanut, pumin pentu ja irlanninsusikoiran pentu. Kaikki 5-kuisia hellantelttuja, Igsy vain merkittävästi muita pienempi. Juteltiin ensin ja pidettiin pennut herkuissaan, tai pidettiin jos ottivat emäntään kontaktia. Igsy koetti välillä heilutella häntää muille ja välillä minulle, eteeni istuen ja tapittaen silmiin ja siitähän sitä kivipiira saikin. Se oli niin innokas ja herttainen. Käytin välillä pihalla, vaikkei mitään tullutkaan mutta kun alettiin treenaamaan sivulle tuloa tai istu käskyä, niin Igsy ei enää ollutkaan niin reipas. Tai oli se edelleen reipas, mutta lantio oli taas laskeutunut alas ja taka-askel vatsan alla ja lyhyt sekä leveä. Näin siis aina kun oireet ilmenee ja ähinä alkoi myös. Edelleen se heilutti häntää ja oli kiinnostunut kaikesta, muttei tarjonnut enää istumista, eikä kerjännyt namia.
Annettiin Minnan vielä käsitellä pentu ja kurkata hampaisiin, sitten siitä hiljalleen lähdettiin kotiin treenaamaan istumista, kun aika on taas parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti