Teen tämän postauksen päivitettynä ja koetan tehdä "diagnosoinnin" mahdollisimman totuudenmukaisesti, vaikka vähän sekavaksi menee nyt kun edellinen kumoutuu. Varsinaista diagnoosia Igsyn aiempaan oireiluun ei kylläkään olla edelleenkään saatu. ONNI kuitenkin on, että lähdimme todellakin eilen Ouluun, sillä aiemmin otetut kuvat osoittautuivat aivan paikkansa pitämättömiksi. Oulussa lannerangan nikamat todettiinkin nimittäin terveiksi. Täällä ensin otetuissa kuvissa kohteena oli siis alunperin vatsan alue jolloin äärialueet, kuten kuvassa näkyvä lanneranka oli reunalla ollessaan todennäköisesti vääristynyt. Tässä syy täysin toisistaan poikkeaville kuville.
Oulun reissu oli pitkä ja vaivalloinen. Lähdettiin kotoa puolelta päivin. Sain lapset mummin hoitoon ja saavuttiin Igsyn kanssa Otukselle klo 17 sieltä päästiin lähtemään vasta kahdeksan aikoihin.
Odotettiin vuoroamme jonkin aikaa, koska edeltävä leikkaus oli venynyt. Päästiin lopulta vastaanottohuoneeseen kuulemaan, että rtg-laite on rikki (!), mutta halutessani voitaisiin koettaa saada aika vielä samalle illalle Akuuttiin (nyk. Animagi). Ensin Igsy kuitenkin tutkittiin päällisin puolin ja käytiin vanhaa sairashistoriaa yhdessä läpi. Sitä venyteltiin, nipisteltiin ja kopeloitiin joka kohdasta, testattiin kiputunto, jalan asennot ja mahdollisesti näkyvät hermostolliset oireet. Se aristi jonkin verran vasemman takajalan ääriasentoon taakse venyttämistä (se samainen joka oli litistyksissä kompostiverkossa silloin pienempänä). Mutta muutoin siitä ei moitetta löytynyt ja se oli reipas ja iloinen.
Aika Animagille onneksi liikeni, tai ei oikeastaan varsinaista aikaa, sillä meitä hoitanut lääkäri otti meidät kyytiinsä ja otti kuvat itse, koska siellä piti vähän liian kiirettä, että henkilökuntaa olisi meille asti riittänyt. Igsy nukutettiin jo Otuksella, kiedottiin vauvan peittoon ja sain pitää nukkuvaa tyttöä sylissäni kuvaukseen asti. Kuvat otettuamme se heilutteli jo hiljaa häntäänsä jollekin paimenkoiran pennulle odotustilassa. :)
Varsinaiselle kotimatkalle lähdettiin yhdeksän jälkeen jälkeen kun olin kerännyt lapset mukaan, annoin Igsylle vähän ruokaa kun se oli ollut koko päivän syömättä, vaikka se olikin mahdollinen virhe - tai osoittautui kyllä virheeksi puoli välissä kotiin, kun se oksensi viltille. Pidin sitä vieressä nukkumassa, se voi pahoin koko matkan kotiin, pikku reppana, partakarvat märkinä :(
Eli päästiinkö me nyt sitten vieläkään puusta pitkälle, ainakin edelliset kauhukuvat on kumottu ja voihan se olla, että pahin onkin ohi. Nyt meidän tulee kuitenkin vielä jatkaa Onnilta saadulla Metacam kipulääkkeellä reilun viikon ajan ja tarkkaillaan Igsyn vointia. Mikäli kipukohtauksia vielä ilmenee niin raportoidaan Ouluun. Se on nyt edelleen tiistaista asti ollut oireeton ja toivotaan että sama jatkuu. Tänä aamunakin niin ihanan reipas ja innokas rakas tuli alhaalla vastaan ja samanlainen se on ollut koko päivän.
.jpg)
--
Ja tässä tämä vanha kirjoitus torstailta:
Lähdemme huomenna Ouluun kuulemaan erikoistuneemman eläinlääkärin mielipidettä Igsyn tilanteesta. Noista viikon vanhoista rg-kuvista kävikin ilmi ahtaat nikamavälit lannerangassa L3-7 alueella. Lääkärimme oli ennen tämän päiväistä käyntiämme alkanut tutkimaan kuvaa uudelta kantilta unohtaen edellisellä kerralla oletetut vatsavaivat ja vikaa löytyikin jostain aivan muualta, kuten sain sitten itsekin kuvista nähdä.
Oulun reissu oli pitkä ja vaivalloinen. Lähdettiin kotoa puolelta päivin. Sain lapset mummin hoitoon ja saavuttiin Igsyn kanssa Otukselle klo 17 sieltä päästiin lähtemään vasta kahdeksan aikoihin.
Odotettiin vuoroamme jonkin aikaa, koska edeltävä leikkaus oli venynyt. Päästiin lopulta vastaanottohuoneeseen kuulemaan, että rtg-laite on rikki (!), mutta halutessani voitaisiin koettaa saada aika vielä samalle illalle Akuuttiin (nyk. Animagi). Ensin Igsy kuitenkin tutkittiin päällisin puolin ja käytiin vanhaa sairashistoriaa yhdessä läpi. Sitä venyteltiin, nipisteltiin ja kopeloitiin joka kohdasta, testattiin kiputunto, jalan asennot ja mahdollisesti näkyvät hermostolliset oireet. Se aristi jonkin verran vasemman takajalan ääriasentoon taakse venyttämistä (se samainen joka oli litistyksissä kompostiverkossa silloin pienempänä). Mutta muutoin siitä ei moitetta löytynyt ja se oli reipas ja iloinen.
Aika Animagille onneksi liikeni, tai ei oikeastaan varsinaista aikaa, sillä meitä hoitanut lääkäri otti meidät kyytiinsä ja otti kuvat itse, koska siellä piti vähän liian kiirettä, että henkilökuntaa olisi meille asti riittänyt. Igsy nukutettiin jo Otuksella, kiedottiin vauvan peittoon ja sain pitää nukkuvaa tyttöä sylissäni kuvaukseen asti. Kuvat otettuamme se heilutteli jo hiljaa häntäänsä jollekin paimenkoiran pennulle odotustilassa. :)
Varsinaiselle kotimatkalle lähdettiin yhdeksän jälkeen jälkeen kun olin kerännyt lapset mukaan, annoin Igsylle vähän ruokaa kun se oli ollut koko päivän syömättä, vaikka se olikin mahdollinen virhe - tai osoittautui kyllä virheeksi puoli välissä kotiin, kun se oksensi viltille. Pidin sitä vieressä nukkumassa, se voi pahoin koko matkan kotiin, pikku reppana, partakarvat märkinä :(
Eli päästiinkö me nyt sitten vieläkään puusta pitkälle, ainakin edelliset kauhukuvat on kumottu ja voihan se olla, että pahin onkin ohi. Nyt meidän tulee kuitenkin vielä jatkaa Onnilta saadulla Metacam kipulääkkeellä reilun viikon ajan ja tarkkaillaan Igsyn vointia. Mikäli kipukohtauksia vielä ilmenee niin raportoidaan Ouluun. Se on nyt edelleen tiistaista asti ollut oireeton ja toivotaan että sama jatkuu. Tänä aamunakin niin ihanan reipas ja innokas rakas tuli alhaalla vastaan ja samanlainen se on ollut koko päivän.
.jpg)
--
Ja tässä tämä vanha kirjoitus torstailta:
Lähdemme huomenna Ouluun kuulemaan erikoistuneemman eläinlääkärin mielipidettä Igsyn tilanteesta. Noista viikon vanhoista rg-kuvista kävikin ilmi ahtaat nikamavälit lannerangassa L3-7 alueella. Lääkärimme oli ennen tämän päiväistä käyntiämme alkanut tutkimaan kuvaa uudelta kantilta unohtaen edellisellä kerralla oletetut vatsavaivat ja vikaa löytyikin jostain aivan muualta, kuten sain sitten itsekin kuvista nähdä.
Joten olettamuksena nyt siis, että huono liikkuminen, ähinät ja puhinat johtuisivatkin siis selkärangan ongelmista. Mistä sitten nuo ahtaat nikamavälit johtuvat tai miten ne ovat syntyneet, toivoakseni selviäisi Oulussa, jonne Onnikin suositteli lähtemään vaikkei nyt tähän hätään aikaa saatukaan Soppelalle. Ja mikä tärkeintä, toivottavasti selviäisi myös mitä asialle voidaan tehdä. Igsy sai nyt Onnilta tulehduskipulääkettä helpottamaan vointia.
Antibioottikaan ei aiheeton ollut, koska sillä parani ripuli ja suolitulehdus. Ähinöitähän sillä on siis silti esiintynyt, vaikkakin lievempinä nyt. Ilokseni nyt pentukurssin (tiistai) jälkeen se on voinut 2 päivää ilman näkyvää oireilua.
Varasin ajan Ouluun tosiaan kaukaa viisaasti jo alkuviikosta ja käydään asioimassa Univetillä huomenna illasta - kiitos nykyaikaisten "big city" -aukioloaikojen :) Äitikin sattuu olemaan vielä Oulussa, joten lapsillekin löytyy perään katsojaa.
Igsy on muuten ensimmäinen koira, jolle ollaan otettu hoitokuluvakuutus, kiitos Jennin!
.jpg)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti