Luonnossa

Kylläpä ilahduin tänä aamuna kun huomasin että hanget kestää! Lompsin sitten samoin tein koirien kanssa pienelle tutkimusretkelle keskelle luontoa, paikkoihin joissa ei ihminen ole käynyt sitten syksyn... Ja mitä kaikkea sieltä löytyikään! Nautin ainakin yhtä paljon kuin koirat, aurinko paistoi, en uponnut kertaakaan ja koirat saivat juosta sielunsa kyllyydestä. Nyt täällä makoilee kolme hipihiljaista ja tyytyväistä parsonia, kyllä luonto tekee terää!!

Kävelimme alkuun joelle samaan tapaan kuin alkuvuodesta hankilenkeillä, jolloin kahlattiin matalassa lumessa. Tämmöistä mukeloiden maata kasvoi joen vieressä. (kuva kannattaa klikata isommaksi kun laatu on tosiaan kännykkää eli onneton!)

















Nyt joki oli jo siihen malliin jäässä että uskaltauduin kävelemään reunaa pitkin ettei tarvinnut väistellä risukkoista pajukkoa joenpenkereellä. Foxy löysi ketun tai supin kolon, jota se innolla tutki. Lisa ja Rommikin sitä kävivät kurkkaamassa ja Lisa ehti vähän lipaista ulostetta joka kolon ulkopuolella lepäsi. En tiedä kuka siellä oli asustellut, mutta kolo oli varmastikin tyhjä, kun koiria ei sen kummemmin sen kiinnostanut tai pelottanut.




















































Edettiin jokea jonkin matkaa kun päätin toisen puolen houkuttelevan niin kovasti ja ajattelin että nyt tai ei koskaan, keväämmällä en ainakaan tule koskaan joen toisella puolella käymään ja hilpastiin yli kaikki neljä, hyvin se kesti eikä muuta aikonutkaan. Katsoin sopivan kohdan josta ojan tapainen laski jokeen ja se sattui olemaan supien vessa samalla. Sekös koiria kiinnosti! Foxy ehti pikkuisen siinä kierähtämään ennen kuin ehdin kieltää ja noustiin siitä kuivalle maalle. Lisaa moinen vessa ällötti vähän, eikä se meinannut hajujen vuoksi uskaltautua tulla ylös ollenkaan, kunnes huomasi, ettei muualtakaan ylös pääse.

Joen toisella puolella olikin kapea aurattu tie, jossa oli heppakärryn jäljet. Meitä ei niin sivistys kiinnostanut ja kiivettiin tien yli peltoaukealle, jonka päätin kiertää ympäri. Toisella laidalla oli hirvitorni ja jostain syystä tuntui koko ajan, että on piipun tähtäimessä siinä aukealla kävellessä. Koirat jumitti johonkin siihen aukean laitaan vaikka niitä kutsuin, juoksin katsomaan mitä olivat löytäneet ja siellähän oli makoisa jäniksen raato. Yöks. Parin metrin päässä siitä sellainen ruskea pitkä pötkö, näytti lähinnä suolen pätkältä, mutta kyllä suolet varmaan syödään ensimmäisten joukossa, joten liekö se ollut jonkin isomman elukan uloste tai oksennus. Se oli reilut 30 cm pitkä ja 5 cm paksu. Sain koirat kuitenkin liikkeelle ja ne lähtivät kirmailemaan aukiolla.





Rommi sai jonkin lähtetyksen ja katosi hetkeksi. Harmi kun kännykän video oli niin onneton, mutta eipä mennyt kauaa youtubiin laittaessa :)



Takaisin päin piti lähteä, vaikka ajattelin, että olisi voinut kävellä siellä vaikka koko päivän! Tai oikeammin niin kauan kuin hanget vain kestää. Muasta puuttui vain Esa, kamera ja eväät. Vaikka pelkkä Esakin olisi riittänyt. :) Hepat olivat jääneet sisälle vielä kaurojaan odottelemaan kun lähdin, en tuolloin vielä tiennyt hankiaisista. Menomatkalla piti uudemman kerran tarkastaa jänis, supinvessa (nyt Lisa ei suostunut enää kulkemaan vessan läpi vaan kiersi pitkän matkaa pengertä pitkin ja tuli alas toisesta kohdasta) ja tietenkin ketun kolo. Käveltiin vanhan ladon kautta ja nakkasin koirille kepin, siitäkin riitti vielä riemua ja unohtivat syödä kaikki ne jäniksen papanat joita pellolla pilkotti siellä sun täällä.



Melko läheltä kotia löytyi vielä jokin erikoisempi läjä, vaikutti lannalta, siinä oli selvästi jonkinlaista kortta ja se oli iso, vieressä näkyykin jälänjälki joten jotain 30cm leveimmillään ainakin. Tarkemmin en sitä viitsinyt ronkkia, koiria se kiinnosti kovasti.

















Jonkin matkan päästä siitä löysin erikoisia keltaisia papanoita ja oksennusta jotka tunnistin nyt netistä teeren läjäksi. :)


















Kotiin paluu oli ehkä vähän pettymys meille kaikille, kun metsässä oli niin hauskaa. Ensi yöksi on luvattu neljää astetta pakkasta, joten koetan olla aikaisin liikeellä ja toivoa, että saataisiin käydä tutkimusretkellä vielä huomennakin.

Tallissakin odotti yllätys kun olin unohtanut laittaa karsinoiden ovet kiinni!! Kamu oli tullut ulos omastaan, pitänyt käytävää lantapaikkana ja ilmeisesti nukkunut Pepen kanssa vieressä karsinassa, kun olivat kuitenkin molemmat puruissa. :D Pomon karsinan olin muistanut sulkea. Olipa vain kerrankin helppo siivota Kamun jätökset, kun kaikki löytyivät siitä betonilattialta sen sijaan, että ne olisi pitänyt haravoida purujen seasta.

Ihana aamu kerta kaikkiaan, odottaa saattaa että päivä jatkuu samanlaisena.