Muutoksia

Minä tiedän ettei vielä saisi huudella liikaa kun ei olla sopimustakaan kirjoitettu, mutta sen verran voin kuitenkin paljastaa että ollaan muuttamassa joka tapauksessa, tänne ei mahduta me kaikki enää syksyllä. Nyt oltaisiin löydetty SE UNELMAKOTI joka saataisiin aluksi vuokralle ja sitten jos siltä tuntuu... niin se voisi olla meidän ihan oma. :) Sen verran paljastan jo, että se on kaksi kertaa isompi kuin tämä; 114 neliötä, 2½ makkaria, iiiiso kylppäri ja sauna, piharakennus jossa vierashuone ja ulkosaunakin (jipii!) ja Esalle loistokokoinen autotalli jossa mahtuu rappaamaan kahta autoa yhtäaikaa. Minulle sitten sieltä löytyy tällähetkellä kuulema nokkosten kansoittama kasvihuone, mansikkamaa ja vähän pottupeltoakin! Tontti on metsänlaidalla ja siinä on kolme naapuritaloa, joissa vain yhdessä vakituinen asukas. Me päästään jatkamaan siis tätä ihanaa maalaiselämää, heppanen tullee mukana ainakin kesäksi laiduntamaan naapuriin ja siitä eteenpäin katsotaan miten sitä jaksaa hoitaa ratsastelut vauvan hoidon lomassa tai edes loppuraskaudesta.

Kamalasti sattuu ja tapahtuu, ettei ehdi oikein itse käsittääkään... Muutto meillä olisi toukokuun aikana ja nuo isommat muutokset kuten uusi perheenjäsen tulee sitten myöhällä syksystä vasta, ehtii itse kotiutuakin hyvin siihen mennessä.

Tuntuu haikealta lähteä tästä, mutta kun tila loppuu kesken, eikä sitä oikein voi alkaa hurjasti remontoimaankaan vuokrattua taloa. Tulee tätä varmasti ikävä, mutta jospa joku heppaihminen tästä vielä saisi hyvän kodin itselleen.

Sitten vähän vielä koirajuttuja. Rommin kanssa on nyt mennyt pari päivää tosi hienosti. Olen käyttänyt sitä hihnalenkeillä osittain edelleen, koska sehän ei tunnetusti tule sisälle jos ei Esa käske. Vain toisinaan minun kanssani. Siksi siis lähdetään kotoa hihnassa, pellolla tai metsässä yleensä päästän irti ja taas ennen kotipihaa kiinni. Sehän tulee luokse erinomaisesti aina silloin kun vaarana ei ole joutua sisälle, joten tämä tämmöinen toimii aivan hyvin ja koetan aina palkata Rommin runsailla rapsutuksilla ja kehuilla, joskus namillakin, kun se tulee luokse. Se on siitä hassu, että vaikka pihalla riittää touhua ja tohinaa, se ei ikinä kieltäydy rapsutuksista, vaan nauttii niistä pihallakin. Esimerkiksi Foxya ei paljon rapsutukset pihalla kiinnosta. Foxy on myös oppinut uuden ihanan leikin syödä lumipalperoita pihalla... On ihan pitänyt alkaa kieltämään sitä. Lisa katsoo perässä mallia. Tai sitten Foxy on oppinut sen Lisalta.

Lisa tuossa vinkuu, kun Foxy nukkuu minun sylissä ja Rommi ei päästä sitä nojatuoliin. Se niin tarvitsisi unikaverin. :) No ehkä tämä Foxy joutaisi tästä pois, kun hieman vaikeuttaa minunkin työntekoani sylissä nukkuva koira. :D

Tarkistin tekstin ja näinhän ne tuohon sitten rauhoittui jalkojen juureen. :) Aurinkokin siihen sopivasti paistelee. Niinpä, isohan se on jo tuo Lisakin...