Sus sentään!

Kylläpä meistä on nyt tullut metsäläisiä, voi kun aina olisi kestävät hanget!

Tänään laitoin hepat pihalle ja lähdettiin metsään. Mentiin samaa reittiä ja lähellä ketun tms koloa sanoin koirille (Foxylle) "missä kolo?" ja Foxy suunnisti suoraan kololle, kehuja siitä :) Löydettiin toinenkin supin vessa eri kohdasta joenpenkalta, en tiedä ovatko nuo vessat vai mitkä, mutta penkoilla haisee todella vahvasti jokin pistävä tavallaan lannanhaju. Mietin kyllä välillä että se saatan olla minäkin, tallikamppeissani...

Kuljettiin taas ravipolulle ja sitä eteenpäin noin viisi metriä kun vastaan tulee kärryt ja kovaa. Rommi haukahtaa, lähtee pakoon ja Lisa perässä ja lujaa. Foxy on ainoa joka seuraa minua toiselle puolelle tietä. Ravimies pysähtyy hetkeksi mutta painaltaa sitten koirien perään, vaikka kuuli kyllä kun sanoin että ne pelästyivät ja olin jo itse astunut tielle lähteäkseni niiden perään. Näin kun Rommi juoksee vain kovempaa ja kauemmas tultua reittiä kuitenkin.

Jäätiin Foxyn kanssa paikallemme odottelemaan ja huutelemaan. Viheltelin aikani ja Rommi tuli takaisin, Lisaa ei näy missään. Viheltelin vielä ja kutsuin Lisaa kunnes lopulta lähdin takaisin samaa reittiä. Onneksi oltiin käyty samassa paikassa jo eilen, joten hyvin todennäköistä oli, että Lisa on vain kipittänyt kotiin päin. Huutelin ja viheltelin koko matkan kotiin tallin nurkille asti ja näin pienen ruskean pään siellä meidän rapuilla. Kutsuin tytön luokse, palkkasin ja lähdettiin metsään uudestaan, vaikka vähän olikin jo tullut lämmin - hermostuin tietenkin kun tuolla tavalla toinen katoaa ja mietin jo ketä kutsun apuun jos Lisa ei olisikaan ollut kotiovella.

Lähdin taas joensuuntaan (muita suuntia kun ei ole, metsä kulkee joen ja tien välissä) mutta tällä kertaa ei ylitetty sitä vaan kuljettiin joen suuntaisesti mutkitellen, metsää sitä on molemmilla puolilla kuitenkin.

Aika rauhassa saatiin vaellella, sen kummempaa ei tullut vastaan. Rommi oli vähän säikkynä ehkä, mutta luulen sen johtuneen siitä heppaepisodista, vaikka aina kun koira hermostuu ilman näkyvää syytä keskellä metsää, tulee itsellekin sellainen olo että mitä siellä nyt on... Käveltiin lähelle jonkun mökkiä ja haistoin savun, joten päätin kääntyä poispäin tien suuntaan ja viistosti takaisin kotiin. Tieltä joelle päin kulki pitkänomainen aukko, ei sähkölinjaa tai muuta näkyvää syytä moiselle metsän raivaukselle ja se oli täynnä erilaisten eläinten jälkiä. Suurimman huomion veivät nämä (klikkaa taas isommaksi):

Aurinko oli jo vähän sulattanut näitä jälkiä ja hanki murtunut niiden alla, joten itse painaumasta ei saanut parempaa selvää. Jäljet kulkivat pareittain ja jälkiväli oli reilun metrin. Googlettelin aikani ja löysin metsähallituksen sivuilta maininnan suden jäljistä jotka kulkevat pareittain suden ravatessa. Jonkin verran on hanki upottanut, kovalla alustalla jälkiväli voi kuulema olla jopa kaksi metriä, joten en tosiaan osaa sanoa onko kyseessä ollut susi vai jokin pienempi. Koirien seuraava löytö kuitenkin kertoo, että lähistöllä on vastattain liikkunut jokin peto.


































Tilanne on lavastettu sillä olin niin innoissani koirien löydöstä, että nappasin jalan heti mukaani kunnes myöhemmin hoksasin, että löytöpaikasta olisi ehkä ollut kiva ottaa kuva.. Jalka näyttäisi olevan melkoisen tuore, tai ainakin hyvin säilynyt, joten käärin sen sanomalehteen ja muovipussiin ja pistin pakkaseen kesään jäljityshommia varten! :) Meidän edellinen peuraeläimen jalka meni pilalle viimekesänä, joten tämä oli oikein arvokas löytö. En tiedä mikä eläin on ollut kyseessä, etukoipi ilmeisesti ja melkoisen lyhyt kyynärvarresta sorkkaan, vain n. 60cm noin taipuneena, upottavassa hangessa varmasti helppo saalis sudelle tai mille vain. Harmittaa nyt vähän ettei etsitty enempää osia, heh, vaikka onhan ne saattaneet olla vaikka missä kaukana.

No, huomenna taas uusin kujein! Vitsit kun tämä onkin vasta hauskaa!