Tiedän etten ole ainoa joka on raskaana ollessaan googlettanut vastaavaa. Agility on kuitenkin melkoisen vauhdikasta ainakin nopean koiran kanssa ja kun miettii mikä kaikki on "kiellettyä" raskauden aikana tulee helposti mieleen, onko oma rakas agilitykin EI -listalla. Minua niiiiiiiin ärsyttää, kun vauvakirjoissa sun muissa läpysköissä sanotaan aina, että odottavan mamman on hyvä liikkua paljon ja pitää terveydestään huolta. Sitten aletaan luettelemaan eri liikuntamuotoja joita ei tulisi harrastaa, mm. juokseminen ja ratsastus ja yleensä päädytään aina sanomaan että rauhallinen kävelylenkki se sitten vasta tekee terää ja jos hymiöitä käytettäisiin niin semmoinen siihen perään. Rauhallinen kävelylenkki! Anna mun kaikki kestää... sitten saarnataan lihoville äideille kun pitäisi sitä liikuntaakin harrastaa ja kun ei saa kuin kävellä rauhallisesti. Sitähän pitäisi kävellä päivät läpeensä jotta siitä olisi jotain hyötyä ja kun on raskaana on yleensä nälkä, jatkuvasti.
Onneksi kuitenkin suurinosa lääkäreistä, kätilöistä ja muista asiantuntevista on sitä mieltä, että kaikenlainen liikunta (paitsi syvänmerensukellus ja vuorikiipeily) on sallittua niin pitkään kuin se itsestä vain tuntuu hyvältä. Oma kroppa kyllä kertoo jossain vaiheessa milloin on syytä rajoittaa ja milloin lopettaa hetkeksi kokonaan. Ymmärrän ratsastamisessa vaaran pudota hevosen selästä esim. hypätessä, kovassa laukassa jne. enkä maastoon uskallakaan enää Pepen kanssa, mutta minusta rauhalliset kävelylenkit rauhallisen hevosen kanssa ovat myös täysin turvallisia ja välillä jopa ravaten, jos se itsestä tuntuu hyvältä. Agilityssa taas on suurempi vaara kaatua itse. Tuo kaatuminen kai siinä eniten mietityttääkin, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, miltä juokseminen tms. tuntuu mahan kanssa. Kaatumistakin on monenlaista ja sanoisinpa, että harvemmin juostessa onnistuu itseään kovin pahasti telomaan. Ja kaatuahan voi kotonakin.. En halua kuulostaa vastuuttomalta ja voihan olla että mieleni vielä muuttuu ja alan varomaan enemmän ( - liikaa? raskaus ei kuitenkaan ole sairaus...) tai Esalla on asiaan jotain sanomista.
Olin ajatellut kisata ainakin kesä - heinäkuulle tai pidempään. Katson miten kömpelöidyn vatsani kanssa tai tuleeko muuta vaivaa, voihan olla, että loppuraskaus ei salli enää treenaamistakaan. Ja synnytyksen jälkeen sitten toivon kovasti, että pääsisin radalle taas kaamosrallin aikoihin marraskuun puolivälissä. :D Joten toivotaan, että lapsi tulee ajallaan. ;) Täältä luin melko rohkaisevia juttuja raskaana kisaamisesta ja ehkäpä kirjoittamaan ovat rohjenneet vain ne hurjimmat agimammat, kun vielä aivan viimeisilläänkin on kisaamassa käyty. Mutta jokainen menee oman vointinsa ja tuntojensa mukaan, ei saa huolehtia liikaa mutta kuitenkin osata ajatella asiaa myös sen masuasukin kannalta. Siellä radalla kun ei enää juostakaan yksin. :)
Onneksi kuitenkin suurinosa lääkäreistä, kätilöistä ja muista asiantuntevista on sitä mieltä, että kaikenlainen liikunta (paitsi syvänmerensukellus ja vuorikiipeily) on sallittua niin pitkään kuin se itsestä vain tuntuu hyvältä. Oma kroppa kyllä kertoo jossain vaiheessa milloin on syytä rajoittaa ja milloin lopettaa hetkeksi kokonaan. Ymmärrän ratsastamisessa vaaran pudota hevosen selästä esim. hypätessä, kovassa laukassa jne. enkä maastoon uskallakaan enää Pepen kanssa, mutta minusta rauhalliset kävelylenkit rauhallisen hevosen kanssa ovat myös täysin turvallisia ja välillä jopa ravaten, jos se itsestä tuntuu hyvältä. Agilityssa taas on suurempi vaara kaatua itse. Tuo kaatuminen kai siinä eniten mietityttääkin, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, miltä juokseminen tms. tuntuu mahan kanssa. Kaatumistakin on monenlaista ja sanoisinpa, että harvemmin juostessa onnistuu itseään kovin pahasti telomaan. Ja kaatuahan voi kotonakin.. En halua kuulostaa vastuuttomalta ja voihan olla että mieleni vielä muuttuu ja alan varomaan enemmän ( - liikaa? raskaus ei kuitenkaan ole sairaus...) tai Esalla on asiaan jotain sanomista.
Olin ajatellut kisata ainakin kesä - heinäkuulle tai pidempään. Katson miten kömpelöidyn vatsani kanssa tai tuleeko muuta vaivaa, voihan olla, että loppuraskaus ei salli enää treenaamistakaan. Ja synnytyksen jälkeen sitten toivon kovasti, että pääsisin radalle taas kaamosrallin aikoihin marraskuun puolivälissä. :D Joten toivotaan, että lapsi tulee ajallaan. ;) Täältä luin melko rohkaisevia juttuja raskaana kisaamisesta ja ehkäpä kirjoittamaan ovat rohjenneet vain ne hurjimmat agimammat, kun vielä aivan viimeisilläänkin on kisaamassa käyty. Mutta jokainen menee oman vointinsa ja tuntojensa mukaan, ei saa huolehtia liikaa mutta kuitenkin osata ajatella asiaa myös sen masuasukin kannalta. Siellä radalla kun ei enää juostakaan yksin. :)
Googlatessa olit ensimmäinen osuma :) Miten pitkälle kävit treeneissä ja miten meni? Mulla olisi maanantaina alkanut harjoitukset, mutta en uskaltanut mennä. Olen ehkä sitä mieltä, että menisin ensi viikolla, mutta saattaisin jättää juoksemisen väliin... Mietityttää vaan, että saako treenistä mitään sillä tavalla irti. Mutta olen taustani vuoksi varmaan ylivarovainen.
VastaaPoistaSen verran tähän vielä blogin pitäjänä kommentoisin, että LA oli 1. raskaudessa lokakuun alussa. Kisasin viimeisen kerran kesäkuussa, sen jälkeen liikunta aiheutti supisteluja mutta treenailin kevyesti ja satunnaisesti vielä kesä-elokuussa.
VastaaPoistaRaskaana ollessa painopiste muuttuu oleellisesti, joten tilanne, missä normaalisti ei kaatuisi, saattaakin nyt olla eri ja riskit sen takia isommat kaatumiseen, kun oma kroppa saattaa yllättääkin. Itse kisasin 6 kuukaudelle saakka, tekniikkatreenejä tein ihan loppuun saakka.
VastaaPoistaVarmasti aivan totta, painopisteen kuitenkin luulisi muuttuvan niin hitaasti ajan kuluessa, että jos lihaskunto on selässä hyvä, normaali liikkuminenkin vatsankin kanssa on aivan mahdollista, ainakin melko pitkälle raskautta? Siltä ainakin itsestä tuntui, että ilman supisteluja olisin mieluusti kisannut vielä 6-7 kuulle asti. Sen jälkeen muut vaivatkin olivat jo niin voimakkaita, ettei hypiskelyt sun muut tulleet enää kysymykseen. Mutta kylläpä tuo oma kroppa on tuolloin niin erilainen, että varmasti tulee yllättäviä tilanteita koettaessaan olla oikein ketterä! :)
VastaaPoistaMolemmissa raskauksissa ratojen juokseminen jäi pian raskauden puolen välin jälkeen pois (vaikka toisesta olinkin kyllä paljon rohkeampi ja silloin tällöin karkasin juoksemaan tuohon omalle kentälle kesällä, kun LA oli elokuussa). Kyllä tosiaan ihan vaan se iso vatsa kömpelöittää kenet tahansa, että ihan viime metreillä juokseminen ison vatsan kanssa tuskin tuntuu mukavalta oli tapaus millainen tahansa. Tuntee sen itsekin, että riski vahinkoon isomman vatsan kanssa on kasvanut.
Nämä raskausaiheiset postaukset (tämä ja toiselta raskaudelta kirjoittamani http://wittyfoxy.blogspot.se/2011/03/agility-ja-toinen-raskaus.html ) on olleet tosi suosittuja aina, muistan itse miten mielellään luki muiden kokemuksia raskausajalta, minne asti saattoi kisata ja treenata ja mikä vointi kullakin oli ollut. Joten omat kokemukset ovat siis hyvin tervetulleita kommentteihin! :)