Esa pyörähti tänään Lisan kanssa kehässä, hih. Huomasin kyllä itse siellä kehän laidalla seistessäni kun välillä kyykin Lisaa moikkaamaan, että ei oikein se ylös nouseminen enää niinkään onnistunut, jos vaikka alas vielä pääsenkin... Ja onhan se jo aikakin Esan käväistä kehässä JOS vaikka joskus mennään kahden nartun kanssa yhtäaikaa kehään.
Kuvia on ja videotakin, puhelimella otettuna, mutta kaapelia ei ole vielä löytynyt, joten perästä tulee sitten täydennystä tekstiin. Alussa Lisa oli tyypillisesti koirapaljoudessa hyvin, hyvin arka. Saatiin se innostumaan pallon avulla, eikä se huomannutkaan että oli niin jännässä paikassa. Jossain vaiheessa ennen kehää typykkä oli taas ihan pissat housussa, eikä asiaa auttanut yhtään se, että Esa oli lähinnä sitä mieltä, ettei se kehtaa mennä semmoisen jänishousun kanssa kehään...
Pentukehässä oli vielä käytäntönä, että kaikki kolmetoista pikkupentua ahdettiin samaan pieneen kehään yhtäaikaa *huokaus* ja Lisan edessä ja perässä kiinni oli tietenkin muita koiria ja matkanteko sujui häntä koipien välissä eteen ja taakse vilkuillen.
Vuoroa odotettiin kehässä kauan... kymmenen koiran verran, kun oma numero oli 11. Eikä se Lisan olo tuntunut siitä kohenevan, häntä edelleen koipien välissä. Naapurinumeron kiltti täti koetti piristää ja kaveripentukin siinä olisi ollut, oikein iloinen ja kiltti huiskuhäntä, mutta Lisa vain kiipesi Esan syliin...
Saivat vähän tilaa sitten, kun naapurinkoira meni kehän ulkopuolelle huilimaan vähäksi aikaa ja Lisa piristyi ihan pikkiriikkisen. Kun lopulta oli Esan ja Lisan vuoro tyttö yllättikin kävelemällä oikein terhakkaasti häntä pystyssä, seisoi pöydällä nätisti ja antoi tuomarin kokeilla ja katsoa hampaat, meni yksin kävelyt superhienosti myös ja kun lopulta oli kaikkien vuoro vielä kerran ravata, niin häntä pystyssä sittenkin :D Ja olisittepa nähneet miten nätisti Lisa jaksoi seisoa asennossa sen jälkeen - kunnes tuomarin silmä osui kohdalle, sitten piti vähän kiemurrella ja koettaa istua ja löysäillä... heh. :) Mutta oli niin kiva, kun menikin sitten niin reippaasti ja kauniisti alkukankeuden jälkeen.
Sijoitusta ei siis tullut, neljä parasta palkittiin, oltais varmaan oltu viidensiä... ;) Kehän jälkeen Lisa jo nuuskutteli Esan työkaverin staffin kanssa ja häntäkin heilui. Isoa mustaa pystistäkin se uskaltautui nuuskuttelemaan ihan ilman syliin kiipeämistä. Kyllä se kotona on niin iso ja ilkeää, mutta tosipaikan tullen... no ika tuonee mukanaan itsevarmuutta tällekin muutoin niin topakalle tytölle. :)
Kuvia siis tulossa! Toivottavasti edes jokunen kivahko. :)
Ja huomenna aikaisin aamusta sitten herätys, kauhistus. On aika lähteä Ouluun hoitamaan Rommia. Kerrankin mukaan lähtee vain Rommi ja "helpot koirat" jää kotiin Carinan hoidettavaksi. Carina kun on meillä jonkin aikaa hoidossa. :)
Kuvia on ja videotakin, puhelimella otettuna, mutta kaapelia ei ole vielä löytynyt, joten perästä tulee sitten täydennystä tekstiin. Alussa Lisa oli tyypillisesti koirapaljoudessa hyvin, hyvin arka. Saatiin se innostumaan pallon avulla, eikä se huomannutkaan että oli niin jännässä paikassa. Jossain vaiheessa ennen kehää typykkä oli taas ihan pissat housussa, eikä asiaa auttanut yhtään se, että Esa oli lähinnä sitä mieltä, ettei se kehtaa mennä semmoisen jänishousun kanssa kehään...
Pentukehässä oli vielä käytäntönä, että kaikki kolmetoista pikkupentua ahdettiin samaan pieneen kehään yhtäaikaa *huokaus* ja Lisan edessä ja perässä kiinni oli tietenkin muita koiria ja matkanteko sujui häntä koipien välissä eteen ja taakse vilkuillen.
Vuoroa odotettiin kehässä kauan... kymmenen koiran verran, kun oma numero oli 11. Eikä se Lisan olo tuntunut siitä kohenevan, häntä edelleen koipien välissä. Naapurinumeron kiltti täti koetti piristää ja kaveripentukin siinä olisi ollut, oikein iloinen ja kiltti huiskuhäntä, mutta Lisa vain kiipesi Esan syliin...
Saivat vähän tilaa sitten, kun naapurinkoira meni kehän ulkopuolelle huilimaan vähäksi aikaa ja Lisa piristyi ihan pikkiriikkisen. Kun lopulta oli Esan ja Lisan vuoro tyttö yllättikin kävelemällä oikein terhakkaasti häntä pystyssä, seisoi pöydällä nätisti ja antoi tuomarin kokeilla ja katsoa hampaat, meni yksin kävelyt superhienosti myös ja kun lopulta oli kaikkien vuoro vielä kerran ravata, niin häntä pystyssä sittenkin :D Ja olisittepa nähneet miten nätisti Lisa jaksoi seisoa asennossa sen jälkeen - kunnes tuomarin silmä osui kohdalle, sitten piti vähän kiemurrella ja koettaa istua ja löysäillä... heh. :) Mutta oli niin kiva, kun menikin sitten niin reippaasti ja kauniisti alkukankeuden jälkeen.
Sijoitusta ei siis tullut, neljä parasta palkittiin, oltais varmaan oltu viidensiä... ;) Kehän jälkeen Lisa jo nuuskutteli Esan työkaverin staffin kanssa ja häntäkin heilui. Isoa mustaa pystistäkin se uskaltautui nuuskuttelemaan ihan ilman syliin kiipeämistä. Kyllä se kotona on niin iso ja ilkeää, mutta tosipaikan tullen... no ika tuonee mukanaan itsevarmuutta tällekin muutoin niin topakalle tytölle. :)
Kuvia siis tulossa! Toivottavasti edes jokunen kivahko. :)
Ja huomenna aikaisin aamusta sitten herätys, kauhistus. On aika lähteä Ouluun hoitamaan Rommia. Kerrankin mukaan lähtee vain Rommi ja "helpot koirat" jää kotiin Carinan hoidettavaksi. Carina kun on meillä jonkin aikaa hoidossa. :)
Olipa kiva lukea, kuinka teidän "vauvakoira" ottaa ensiaskeleita näyttelymaailmassa. Siitä se kokemus kasvaa!
VastaaPoista