Syksyn tuulet

Mitäs kaikkea sitä onkaan tapahtunut... Lisalla piti alkaa eilen alkeiskurssi, mutta sillä alkoivatkin sitten ne juoksut. :( Ja koska kurssi on sellaista laatua, että viikossa saattaa olla jopa kaksi kertaa, seuramme sääntöjen mukaan joutuisimme jäämään pois niin monelta kerralta, että Lisa ei pääsisi kurssia läpi ollenkaan. Nyt on sitten hallituksen päätöksistä kiinni, jos saataisiin osallistua suoraan seuraavaksi alkavalle jatkokurssille niin, että käymme itsenäisesti alkeiskurssi asiat läpi.

Ja kun meillä oli niin hauskaa eilen Esan kanssa kun se sai ohjata Lisaa :) Se oli ihan ihmeissään miten paljon se jo osaa, vaikka enhän minä ole sen kanssa oikeastaan mitään treenannut - se vain osaa :) Ja on innoissaan ;)

Foxy oli saarella mukana myös ja ulisi sydäntäsärkevästi autossa kun Lisa sai mennä kentällä. Otin sen kanssa muutama estettä sitten myös, väelläkin sitä tulee otettua juoksuaskelia, vaikka olisi se kyllä mennyt ihan ilmankin. Kepit meillä on noupeutuneet paljon, hyvin se osaa vieläkin - ellei paremmin - vaikka taukoa onkin ollut jo kauan. Ajattelin ilmoittaa meidät johonkin ryhmään hallikaudelle jo, ehkä sitten vuoden alusta voisin harkita taas valmennusryhmää, en uskalla nyt vielä, vauvan hoito varmasti vie niin paljon energiaa, ettei treenaamiseen voi mitenkään keskittyä niin paljon kuin valmennusryhmäläisen pitäisi. Sitäpaitsi seurassa alkaa olla jo niin paljon muita hyviä koirakoita, ettei ole enää mitään takuuta että edes valmennettviksi päästäisiin! Jos hankitaan niitä nollia ensin läjä niin ehkä sitten :) Mutta olisipa kyllä vain jo kiva päästä kisaamaan... huoh.

Rommin kanssa lähdetään maanantaina käymään Oulussa. Onko tämä nyt sitten jo sellainen viimeinen oljen korsi, kun ei meidän taidot tai kärsivällisyys tai mitä meiltä sitten puuttukaan, tunnu riittävän sen kanssa. Hoidon lisäksi muuttuu myös ruokavalio - on minulla sellainen toiveen häivä tuolla takataskussa, että jotain muutosta saattaisi oikeasti olla tulossa. :) Koska jos ja kun ihan totta puhutaan, olen huolissani ihan omasta itsestäni ja jaksamisestani Rommin kanssa kun talossa on lapsi. Ja ehkä se vähän pelottaakin. Juuri vasta kaverin lapsen ollessa kylässä se oli ensin ihan ok, nätisti lattialla yhtä aikaa ja kuljetti kenkää suussaan, mutta sitten lapsi heilautti kättään ja naps! Se oli tönäisty kumoon oven kulmaa vasten ja jos siinä ei olisi ollut vieressä olisi varmaan alkanut näykkimään ja haukkumaan sille. Sen sijaan se meni häkkiin.

Tytöistä en ole huolissani ollenkaan, ne kyllä menee loistavasti, eikä kyse olekaan ajan puutteesta tai että ne olisivat tiellä tai jäävät huomiotta, vaan siitä Rommin stressaamisesta jokaisessa uudessa asiassa ja sitten mukana tulee myös tuo arvaamattomuus. Se mietityttää. :/

Kova tuuli kiusannut meitä nyt jo toista päivää, muuten kauniit säät. Lisasta pitäisi ottaa pitkästä aikaa poseerauskuvia ja Foxy on edelleen nyppimättä...