Esa lämmittelihe tänään vähän uunia kun oli vain 20 astetta sisälämpö ;) Ja olihan tuota pahviroskaa kertynytkin. Koirat siinä sitten auttoivat, Rommi vain stressasi siitäkin uudesta tilanteesta niin paljon, kun Esa istuukin yhtäkkiä lattialla ja uunissa on tuli, että vinkuhaukotteli ja hakeutui Esan viereen kokoajan, kuitenkaan pystymättä rauhoittumaan mihinkään kohtaan. Lisa sen sijaan söi tuhkaa ja Foxy pötkötteli pöydän alla.
Aamuruoka oli juuri syöty (ollaan taas vaihdettu kahteen ruokintakertaan, alunperin siitä pois, kun Lisa ei malttanut syödä kahdesti päivässä ja nyt taas takaisin, koska se malttaa syödä ja saisi kerätä vielä lisää massaa) joten koirat joutivat uudestaan pihalle, Foxya ei pihalle lähtö huvittanut vaan se jäi makoilemaan keittiöön. Annoin sille pitkästä aikaa lelun ja jopa löytyi virtaa ;) Muistan kyllä aikoinaan kun lelut olivat vapaata riistaa tai ainakin huomattavasti useammin esillä, Foxy ruukasi tuoda lelun viereen ja tuijottaa juuri niin kauan, että sen tajusi heittää sille tai repiä sen kanssa. Se teki sitä nytkin.
Vaihdettiin välillä koiraa ja Lisa tuli sisälle leikkimään Esan kanssa. Ihan hyvin sekin osasi, vaikka erinäisistä syistä ollaankin todella vähän leikitty Lisan kanssa. Se vain herkästi vie lelun häkkiin ja alkaa jäystämään sitä, sillä ei ole niinkään sitä tarvetta, ainakaan vielä, hakea leikkikaveria ihmisestä. Lelu laitettiin pois ja Lisa meni häkkiin katselemaan Esa ja tulen laittoa, siis ihan oma-alotteisesti...
No, sitten päästettiin lopulta Rommikin sisälle ja toki se oli kuullut leikkimisäänet, ryntäsi sisään valmiiksi läähättäen, hyppi pöytää vasten missä lelu oli ja ravasi pitkin ja poikin asuntoa. No, se meni häkkiin, ei oma-alotteisesti. Sielläkin se touhusi aikansa, kun Lisa oli kantanut lelua sinne ja haju tietenkin vielä peitossa... Rauhoittui lopulta ja pääsi pois.
Voihan se olla, että meille on vain sattunut kaksi erityisen rauhallista parsonia ja yksi normaali parson.. ;) Eihän tätä terrierikokemusta vielä niin monelta vuodelta ole karttunut. Mutta jokin sanoo kuitenkin, ettei se nyt ihan tavallinen koira ole - edes terrieriksi. Toivotaan, että apua vielä löytyisi.
Ja vielä viestiä Marjaanalle: En saanut lähetettyä enää toista viestiä, mikä lie (ruotsin liittymä edelleen hankinnassa) mutta ajankohta sopii! :)
Aamuruoka oli juuri syöty (ollaan taas vaihdettu kahteen ruokintakertaan, alunperin siitä pois, kun Lisa ei malttanut syödä kahdesti päivässä ja nyt taas takaisin, koska se malttaa syödä ja saisi kerätä vielä lisää massaa) joten koirat joutivat uudestaan pihalle, Foxya ei pihalle lähtö huvittanut vaan se jäi makoilemaan keittiöön. Annoin sille pitkästä aikaa lelun ja jopa löytyi virtaa ;) Muistan kyllä aikoinaan kun lelut olivat vapaata riistaa tai ainakin huomattavasti useammin esillä, Foxy ruukasi tuoda lelun viereen ja tuijottaa juuri niin kauan, että sen tajusi heittää sille tai repiä sen kanssa. Se teki sitä nytkin.
Vaihdettiin välillä koiraa ja Lisa tuli sisälle leikkimään Esan kanssa. Ihan hyvin sekin osasi, vaikka erinäisistä syistä ollaankin todella vähän leikitty Lisan kanssa. Se vain herkästi vie lelun häkkiin ja alkaa jäystämään sitä, sillä ei ole niinkään sitä tarvetta, ainakaan vielä, hakea leikkikaveria ihmisestä. Lelu laitettiin pois ja Lisa meni häkkiin katselemaan Esa ja tulen laittoa, siis ihan oma-alotteisesti...
No, sitten päästettiin lopulta Rommikin sisälle ja toki se oli kuullut leikkimisäänet, ryntäsi sisään valmiiksi läähättäen, hyppi pöytää vasten missä lelu oli ja ravasi pitkin ja poikin asuntoa. No, se meni häkkiin, ei oma-alotteisesti. Sielläkin se touhusi aikansa, kun Lisa oli kantanut lelua sinne ja haju tietenkin vielä peitossa... Rauhoittui lopulta ja pääsi pois.
Voihan se olla, että meille on vain sattunut kaksi erityisen rauhallista parsonia ja yksi normaali parson.. ;) Eihän tätä terrierikokemusta vielä niin monelta vuodelta ole karttunut. Mutta jokin sanoo kuitenkin, ettei se nyt ihan tavallinen koira ole - edes terrieriksi. Toivotaan, että apua vielä löytyisi.
Ja vielä viestiä Marjaanalle: En saanut lähetettyä enää toista viestiä, mikä lie (ruotsin liittymä edelleen hankinnassa) mutta ajankohta sopii! :)
Rommin touhut kuulostavat aika lailla samanlasilta kuin Remun. Herkästi stressaantuvaa laatua siis.
VastaaPoistaSehän on kuitenkin hyvä merkki, että Rommi edes yrittää rauhoitella itseään (haukottelee). Ehkä sitä voisi alkaa vahvistaa? Että aina kun tekee jonkun rauhoittavan eleen niin merkkaa sen ja alkaa palkita rauhoittavista eleistä?
Meille myös neuvottiin, että kannattaa palkita siitä kun koira ei tee mitään. Eli kun lepäilee rauhassa niin vie nenän eteen kasan nakkeja! Ja sitten kanssa neuvottiin opettamaan sitä rauhoittumista, eli mennään vaikka puistoon istumaan, sidotaan koira penkin jalkaan kiinni ja sitten vaan istutaan niin kauan että koira on ihan rauhallinen. Aluksi kannattaa tietyy istua ihan vaan kotona ja sitten vähitellen vaikeuttaa.
Meillä Remu alkaa heti riukkua ja häiriköidä jos tapahtumia on ollu sille liikaa. Se ei kanssa kestä yhtään rajuja leikkejä, pallon heittoa tms. Ainut mitä sen kanssa voi harrastaa kunnolla on jäljestys. Tokoa ollaan koitettu ja se sujuukin kotioloissa ihan hyvin, mutta harjoituskentällä melkein kaikki aika menee siihen rauhoittumiseen. Käydään me silti tottiskurssilla, se rauhoittuminenkin on sille tosi hyvä harjoitus... Samoin kaupunkikävelykursseilla ollaan käyty, siitä on ollut myös apua.
Pitäisi vaan koittaa muistaa kaikissa noissa tilanteissa olla itse rauhallinen, hengitellä vaan syvään ja katsella muualle. Välillä se vaan on niiiin vaikeaa kun tekisi mieli huutaa ja nostaa koira hännästä seinälle roikkumaan...
Juu, paljon samalta tosiaan kuulostaa, kuin Remun touhut.
VastaaPoistaEn tiedä vaikuttaako tuohon omaan suhtautumiseen miten paljon sitten se, että se on tullut meille vasta myöhempään ja sitä ei jotenkin osaa edes rakastaa samalla tavalla kuin noita toisia ja hermot menee vain entistä herkempään. Tuntee vain itsensä huonoksi koiranomistajaksi...