Toiveita

Koirat tuntuvat kyllä oikein nauttivat uudesta ruokavaliostaan. Ja miksipä eivät nauttisi, onhan varmasti herkkua. Toivotaan, että kaikille uudet safkat sopivat, eikä tulisi mitään iho-ongelmaa näille muille tai ruoansulatusvaivoja.

Lisallahan oli silloin pentuna jotain kutinaa jaloissa, syytä en sille osaa sanoa, nappulaahan me vaihdettiin pariin otteeseen, mutta en tiedä oliko sillä merkitystä. Nyt vanhempana muuta kutinaa ei ole ilmennyt kuin se kesäinen nokkosallergia, siis ilmeisesti kävi tekemässä liian läheistä tuttavuutta nokkosiin ja tulos näkyy alla. Jos oikein muistan, näitä kuvia en edes jaksanut tuolloin blogiin laittaa, kun olin niin laiska päivittäjä... Kuhmut hävisivät parissa päivässä, niitä ilmeni kahteen otteeseen. Tulivat siis aivan yhtäkkiä yllättäen koirien esim. tultua pihalta. Lääkäri epäili nokkosia tai allergista reaktiota ötökänpuremista. Meidän pihalla on todella paljon nokkosia ja niin kuin koirat niistä välittäisivät.






































Jonkin verran Lisa kuitenkin edelleen, satunnaisesti, nuolee tassujaan, Rommi ehkä vielä vähän useammin. Foxy ei ollenkaan, sillä on nuolukausia, jolloin se nuolee esim. tyynyä, peittoa, naamaa tai korvia erityisen paljon, mutta nuo ovat vain hetkittäisiä ja ovat saattaneet johtua vaikkapa kovasta treenijaksosta, kun omistajat eivät ole pitäneet tarpeeksi hyvää huolta lihaksista. Eli me.

Meillä olisi ensimmäinen luupäivä huomenna, saa nähdä miten niiden luiden syönnin kanssa käy... En jaksa uskoa, että nämä pystyisivät keskittymään luiden syömiseen niin paljon, että saisivat niistä tarvitsemansa ravinnon yhdelle päivälle ja kuinka toteuttaa syöminen niin, että jokainen saa oman annoksensa eikä ahnein (Lisa) syö kaikkien muiden luita, kun muut eivät jaksa. Kokeillaan varmaan syöntiä häkeissä, ihan vain senkin takia, ettei sotkussa ole sitten kaikki paikat. :P Yöks. Ne haiseekin niin pahalle.

Tässä vielä Esan ottama taidekuva. Taidan olla juuri kertomassa Sepolle kuinka Foxy on meillä ihan lellivauva ja pääsee syliin, toisin kuin Rommi, mitä Seppo ei valitettavasti oikein tajua, pitää minua vain ihan kamalana tyrannina varmaan ja antaa Rommin tehdä ihan mitä se vain haluaa pöydän nuolemista myöten... huoh. Ja juu, kyllä me silti ostetaan suomalaista maitoa välillä, riippuu missä käydään milloinkin kaupassa, säilyy maaseutu elinvoimaisena :)
















Ja sitten ne pakolliset nukkuvien koirien häiritsemiskuvat vielä. Rommi muuten jatkoi uniaan vielä tämänkin jälkeen. Ei se enää ole aivan niin säpsy joka liikkeeseen kuin ennen, tämä on ollut huomattavissa jo ennen hoitoa, nyt ehkä enenevissä määrin.