Mössöt on housussas...

Ainakin paidalle roiskui aika paljon. ;)

Tänään ryhdyin töihin ja tekasin ekan satsin kasvismössöä. Oli aika työlästä tuolla meidän koneella, vaikka keksin lopussa vähän paremman tekniikankin, niin silti. Tein noin puolikkaan alkuperäisen ohjeen satsista ja sitä tuli aika lailla 5 litraa, pikkupusseihin jaettuna 12kpl pussukoita pakkaseen. Eli yhteen pussiin mahtuu mönjää jotain 3,5 - 5dl, oli vähän vaihtelevan kokoisia annoksia. En osaa oikein sanoa, miten paljon tuota kasvista sitten lopullisessa ruokinnassa tarjotaan ja kuinka usein saa tuommoisen viiden litran saavin soosia väsätä, toivottavasti ei kovin usein :P

Valkosipulilta se eniten maistuu, kyllä Lisa ainakin lipsutteli sitä ihan innoissaan suoraan kauhastakin, Foxy vähän irvisteli, mutta söi sekin ja lihaan sun muuhun sekoitettuna maistuu varmasti.

Tässä kuva tuosta namiherkusta, otin myös kuvan keittiöstä sen jälkeen, mutta ei siinä näkyneet kaikki roiskeet ollenkaan niin hyvin, joten annoin sen olla.
















Marjaana oli meillä aamulla vieraana ja kokeilin kerrankin niin päin, että Rommi saisi olla ensin yksin ottamassa vierasta vastaan. Ajattelin, ettei se niin villiintyisi, kun tytöt eivät ole siinä lisäksi yllyttämässä ja hyvinhän se rauhoittuikin rapsuteltavaksi. Ongelmia tulikin vasta kun päästin tytöt sisälle - Rommihan olikin Marjaanasta mustasukkainen! Se pisti ihan komentaen Foxya, otti hampailla ja koetti haukkua. Laitoin sen häkkiin ja se alkoi komentamaan minua! Siitä on aikaa, kun Rommi on kehdannut kotona alkaa temppuilemaan tuolla tavalla. Laitoin sen sitten ulos loppu ajaksi... Tuosta vain pystyi toteamaan sen, ettei sen kanssa ole yhtään liian tiukka sen suhteen, mitä sille sallii ja mitä ei. Ihan pienestäkin myönnytyksestä se luulee olevansa jo muiden yläpuolella. Rommi siis komentaa ja pomottaa pelkästään haukkumalla tai näykkimällä. Se ei ole koskaan ollut aggressiivinen, ihan vaan rasittava. :)

Mutta turinatuokio aamupäivästä oli varsin piristävä! Saikin jutella parsoneista mielin määrin, ei tosin kyllikseen. Ja saattuu vielä niin somasti, että molemmilla on mahatkin mistä turista, jos ei koirista riitä juttua. Vaikka sitähän kyllä riittää aina... ;)