En tiedä miten keinutreeniä onkin niin kauan onnistunut lykkäämään, ehkä koska suurin osa radoista on hylsyjä muutenkin, ne keinuvirheen sisältäneet eivät sitten jää mieleen, kun kyse ei ole ollut pelkästä keinuvirheestä... paha moka.
Lisa on kyllä lähtenyt reippaasti nyt oppimaan uutta, lähinnä ehkä kuitenkin siksi, että se tietää herkkuja. Me ei useinkaan käytetä namipalkkaa treenatessa, vaan liki aina vain lelua, palloa tai vinkua. Joten silloin varsinkin, kun Lisalla on valmiiksi jo vähän nälkä, se tekee töitä aivan hullulla draivilla saadakseen sen namipalkan. Jatkossa täytyy kokeilla aamuruoan poisjättämistä myös, jos suoritus olisi vielä innokkaampi.
En sittenkään aloittanut hihnatreenillä, koska Lisa hakeutuu hyvin keinun päähän asti, kun pitelen nousukontaktia maassa omalla jalalla. Joskus vähän epäröi ja paljon epäröi, jos se näkee, ettei namia olekaan (eli se on tippunut maahan).
Joten treeni toimii nyt niin, että asetan Lisan muuaman metrin päähän keinusta, laitan oman jalan kontaktille ja yllytän koiran esteelle. Odotan, että se pääsee namille ja päästän keinun alas. Meillä on pehmeä nurmi alusta, ja keinu melko matala, joten toistoja kestää useitakin, eikä se tietenkään vastaa lähellekään sitä todellistä iskua tai rämähdystä, mikä kisakeinulla huomattavasti kovemmalla alustalla saadaan aikaiseksi. Mutta tällä onkin hyvä aloittaa.
Tein muutamia toistoja myös niin, että madalsin pudotus korkeutta ja palkan sijaintia tukemalla alastulon pöytää vasten, jolloin palkka oli edessä, pöydällä, eikä keinun kontaktin päässä ja keinu liikkui lyhyemmän aikaa. Kentällä täytyy vielä päästä testamaan oikeasti matalaa keinua muutamia toistoja, sekä sitten tietenkin jossain vaiheessa vielä kisamittaista keinua kivituhka / hiekka-alustalla.
Mutta tällä me nyt jatketaan. Minusta keinu on niin mustavalkoinen esteenä muutenkin, että uskoisin treenin toimivan namipalkankin kanssa, jos vertaa muihin kontakteihin. Vaikka varmaan tapamme mukaan vaihdetaan jossain vaiheessa lelu palkkaan.
--
Tästäpä aasinsillalla erääseen minua mietityttäneeseen seikkaan, palkkaatteko koiraanne kisoissa heti radan jälkeen?
Koska minä en palkkaa. :/ Ehkä palkkasinkin joskus, mutta sen pelossa, että namit tai lelut tippuvat kentälle, ei minulla ole radalla palkkaa mukana. Minusta on myös äärettömän epäreilua jättää leluja tai ruokaa lojumaan kisa-alueelle oman koiransa palkkaamista varten, koska oma koirani on hyvinkin sellainen, joka huomaamattani nappaa suuhunsa maassa nököttävän pallon ja kappas - se onkin jonkun toisen palkka. Entäs, kun se joku toinen koira juuri sillä hetkellä juokseekin siihen palkkaamaan itseään kun minun koirani on havainnut lelun / ruoan, joka on jätetty jonnekin kopin tai tuolin taakse?
Tykkäisin palkata koiraani, mutta minusta se on mahdotonta. Radalla palkka ei sääntöjen mukaan saa olla taskussa ja maalialueella on useimmiten niin ahdasta varsinkin hallikaudella, ettei siinä tee mieli alkaa koiraa leikittämään. Hihnalla palkkaaminen on toki kätevää, mutta onko sekään oikein reilua? En osaa sanoa...
En tosin myöskään ole huomannut koirassani minkäänlaisia motivaatio-ongelmia tai suoritusten huononemista sen vuoksi, ettei se useinkaan saa kisoissa lelupalkkaa, en ainakaan usko niin? Se saa toisinaan namia tai jauhelihavettä häkillään / autolla aina, mutta ei koskaan heti oman suorituksensa jälkeen. Toki kehun ja taputan, aina. Onhan sekin edes jotain.
Olen miettinyt onko kisoissa palkkaamattomuus jotenkin huono juttu? Riittääkö, että koiralle laji itsessään on superpalkka? Riittääkö pelkät kehut ja iloinen omistaja? Vai paistaako esim. hylyn tuottama mahdollinen pettymys aina jotenkin läpi vaikka parhaansa yrittää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti