Kaikkea kivaa on tuloillaan, muualla elämässä, joskus syksyllä tai sitten viimeistään. Kotona kaikki vähän stressaavaa. Mutta ei se mitään. Päivä kerrallaan. Kyllä tämä tästä.
Naapurille on tullut auto joka reagoi varashälyttimellään koiranhaukuntaan. En tiedä onko se sattumaa vai vahinko.
--
Karsinnoissa oli mukavaa. Hienoja suorituksia kerrassaan ja hienot joukkueet on lähdössä Suomea jälleen kerran edustamaan. Yksi parsonikin taas!! Elmo ja Annina, kovaääniset kaverukset. Elmo huutaa startissa ja Annina maalissa - tasapuolisuuden nimessä ilmeisesti.
En saanut erityistä treeni-intoa karsinnoista, vaikka muutamia pätkiä siellä näkikin, joita haluttaisi itse päästä kokeilemaan. Ensi sijassa haluan nyt asiat kuntoon täällä kotona. Jore on hankala.
--
Joren kanssa pitää alkaa harjoittelemaan kaikkea uudestaan. Manun tulo tänne ei tehnyt Joresta (tai Joren elämästä) helpompaa. Se vuotaa ja repeilee entistäkin enemmän, jos sen liitokset jo aiemminkin ovat olleet hieman harsusti ommellut. Tai ehkä tässä on itse muuttunut. Niin kuin olenkin.
Lisan tunteet Igsya kohtaan eivät myöskään ole lämmenneet. Lisan mielestä Igsy on ok vain niin kauan kuin se ei ole liian innokas.
Igsy ja Manu sen sijaan ovat poikkeuksetta ihania. Ja tietenkin Lisa on ihana ja Jore myös, silloin kun niistä voi nauttia sellaisenaan, ilman muita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti