Outside For The First Time

Puppies turn their 5th week today and got out first time :)

It's also getting impossible to get good photos inside; here's the best I managed today.

Vau....

Me ollaan Foxyn kanssa agi.fi rankingin sijalla 729...

:D Vihdoin siis päivittyneet meidän kolmosluokan ekat tulokset!

Lisan kanssa hienot treenit tänään, se menee lujaa. Keppejä sitten vielä kotona ja keppikulmia, sekä pikkuisen kontaktiharkkaa. Hupelihuu... tässäpä tämä syksy menee niitä reenatessa. (booooriiiing...) Onneksi sen kanssa voi ja pitääkin ottaa välillä ihan juoksullakin rataa, muuten Lisa olisi kanssani samaa mieltä. ;) Onneksi se ei vähästä kyllästy, edes keppien tai kontaktin jankkaamiseen.

Pentuset kovasti valtaavat alaa meidän olohuoneessa... huomenna ajattelin viedä ensimmäistä kertaa ulos, jos päivä on yhtä lämmin :)

Valitettavasti meidän naapurin koirat eivät ole vieläkään aisoissa tai pitäisikö sanoa aidoissa. Ne kaivavat itsensä aidan ali ja milloin mistäkin ja ovat nyt useampana päivänä juoksennelleet pitkin ja poikin naapurin ja myös meidän pihoja. Sen lisäksi, että heidän oma pihansa on kauttaaltaan aidattu, myös meidän piha on aidattu joka puolelta, paitsi agikenttä ja pihatie, mutta viime viikolla yksi koirista oli silti löytänyt tien meidän sisäpihalle. Onneksi se ei ollut niitä häiriintyneitä, pelokkaita otuksia, sillä Ilse oli tuolloin nukkumassa pihalla ja omistaja tuolla kertaa oli tilanteen tasalla ja haki koiransa heti pois. He nimittäin eivät yleensä ikinä ole yhtään minkään tilanteen tasalla....

Fiksuinta olisi olla menemättä koirien kanssa lenkille ollenkaan, eli aivan mahdoton tilanne! En oikein ymmärrä mitä pitäisi tehdä. Ilmeisesti odotetaan, että jotain kamalampaa sattuu kuin reiät Rommin takapuolessa, ennenkuin asialle voidaan tehdä jotain.

Pötykät pönöttää

Witty Fox Arturo Tan Duro 25 days old.

Witty Fox Alvaro Que Raro 25 days old

Both of the boys in my lap :)

And by mommy's lap :)

Näyttelyitä

Olen hiljaa mielessäni ajatellut, tai no kyllä Esakin jo tietää, mutta en ole täällä blogissa siitä maininnut. Tai sitten olen, joskus kauan sitten. No mutta olin siis ajatellut, että voitaisiin käydä messarissa pyörähtämässä kehässä. Foxyn kanssa ainakin, mutta Lisakin olisi kiva ilmoittaa. Lauantaina varmaankin vain. Toinen päivä pyhitettäisiin vierasteluille. Alunperin olin miettinyt agilitykisoja samalle viikonlopulle, mutta sagin sivuilla olikin aikoinaan merkitty väärin kisat perjantaille tai jonnekin tuonne messari vkl:n tienoville, eikä niitä siis olekaan.

Tulee vain käsittämättömän kalliiksi ilmoittaa useampaa kuin yhtä koiraa (puhumattakaan kahdesta päivästä!) tai ilmoittautua 4.10. jälkeen, joten 100€ uhraus on kyllä aika lailla maksimi. Ellei vähän liikaa sekin. Joten mietiskelen vielä, pääseekö Lisa sittenkään kehään. Toisaalta, kannattaako ollenkaan ruokkia tulta noilla törkeän korkeilla hinnoilla - ehkä me vaan käytäisiin kehän laidalla. Näin kirjoitettuna tuo summa alkaa kuulostaa itseasiassa niin järkyttävän suurelta, että enpä tiedä.... :P No mutta ainakin me tultaisiin katsomaan. Nassikkakin, olipa se nyt sitten valkoinen tai trikki -sellainen, on jo saanut 3kk rokotukset ja senkin saattaisi uskaltaa ottaa mukaan katsomaan ihan oikeasti isoa hälinää :)

Perjantaina tuomarina olisi Harry Tast, joka Foxyn nuoruusvuosina tykkäsi siitä kovasti, mittasi sen hilkusti alle 35, mutta tuumasi, että hännänkiinnitys oli väärä ja nakkasi meille Eh:n. Eri messarissa olisi ihan hyvä saavutut ja sitä oltaisiin menossa hakemaan. Ja olisi samalla kätevä todeta, mitä Tast pitäisi Foxysta tai Lisasta nykyään, sillä Tammi Näyttelyyn Kajaaniin on näillä näkymin merkitty sama tuomari.

Pennut kasvaa, siirsin ne Rommin häkkiin ja laitoin pesäksi Lisan kopan. :) Osasivat heti ensikerran siinä herättyään kömpiä paperille pissille. :) Niin fiksuja poikia täällä asuu!

Ruokatauolla

Epäviralliset 3-viikkoiskuvat

Ajatuksena on ollut ottaa oikeita poseerauskuvia näin 3 viikon kunniaksi, mutta ne ovat toistaiseksi jääneet ottamatta avustajan puutteessa. Tässä kuitenkin muutamia, pentujen touhutessa kopan ulkopuolella ja sisäpuolella. :) Allu antaa hyvin käsitellä ja pistää seisomaankin, Turolta tulee muutama tai vähän usaeampikin eriävä kommentti, kun sitä koettaa muka seisottaa ;)

Turolla näyttäisi olevan pikkuisen enempi kulmauksia tuloillaan, kuin veljellään.

Allun pää on upea, kivankokoiset korvatkin. :) Turolla pää on himpun verran narttumaisempi, ainakin kevyempi ja korvat ovat pienemmät (vähän vaikea sanoa tuo narttumaisuudesta, kun ei ole oikein mihin verrata). Allu on myös edelleen isompi, mutta siihen ja myös tuohon päänmalliin saattaa vaikuttaa myös Allun karva, joka vaikuttaisi paljon pidemmältä jo kuin Turolla.

Harrastuskoiria

Pennut täyttivät eilen kolme viikkoa. Ne muuttivat alakertaan ja ovat jo muutamana päivänä saaneet kiinteätä ruokaakin. Tällä viikolla sitten lähtevät paperit ensin Tampereelle ja sieltä sitten SKK:lle rekisteröitäviksi.

Anne oli meillä eilen vielä ihastelemassa palleroita, seuraavan kerran hän pääsee vasta kun ovat lähemmäs viisiviikkoisia! Aika kuluu hurjan nopeasti... Anne onnellinen lähtee katsomaan agilityn MM-kisoja Saksaan seuraavan viikon lopuksi!! Mahtaa olla hauska reissu :)

Rommi ja Lisa saavat nyt olla suurimman osan päivästä yläkerrassa, että Foxy saa rauhassa totuttautua pentujen kanssa täällä alakerrassa olemiseen. Ovat Lisa ja Rommi vähän päässeet jo verkon takaa nuuskaisemaankin, Turo jo ärisi ja läpsi tassullaan Lisa-tätiä, jolla vain häntä heilui vimmatusti, pää kääntyili hassusti aina kun pennuista kuului jotain ääniä. Rommi hyppeli ihan omiaan pentujen liikahdellessä, oli selvästi aika ihmeissään mini-koirista. Lisasta tulee varmasti hyvä leikki-täti pennuille. :)

Minä olen pikkuisen innostunut Rommin kanssa touhuamiseen. Jopa niin paljon, että mietiskelin talvikaudella treeniryhmään osallistumista... Siis agilityryhmään. Meidän seura kun ei oikein muita palveluja tarjoa. Rommi on mennyt kentälläkin nimittäin ihan yllättävän hyvin ja rauhallisesti. Ajattelin, että tavoitteena kevääseen mennessä voisi olla lyhyen radan (olipa se sitten vaikka vain putkista ja hypyistä rakennettu) suorittaminen muiden koirien läsnäollessa, minuun keskittyen. Halli voisi olla turvallisempi paikka aloittaa Rommin kanssa, joka toisinaan saattaa keksiä, että kiinni ottaminen olisikin hauska leikki, eikä anna ottaa kiinni. Hihnan kanssa tätä ongelmaa ei kyllä oikeasti ole, ainoastaan sisälle tultaessa, mutta varman päälle on hyvä pelata, kun läsnä on muitakin koiria, hallilla on vähempi tilaa lähteä karkuteille. Ja ihan jotain alkeisryhmää olen miettinyt, lähinnä harjoiteltaisiin sitä totuttautumista muiden seuraan ja kontaktin opettelua minun kanssa.

Meille jäävä pentu olisi siis edelleen Esa koira. Esa ei panosta agilityyn ollenkaan, vaan johonkin aivan muuhun, kuten verijälki, toko tms. Haluan myös viedä pennun luola-treeneihin säännöllisesti ja uskoisin, että se onnistuu samalla kun mennään Foxyn kanssa vaikkapa Ouluun agilitykisoihin, usein sattuvat samoille viikonlopuille. Foxyn taas taitaa luovuttaa kettuilut muille koirille. Se aloitettiin sille aivan liian myöhään ja aivan liian harvakseltaan. Lisa saattaisi kulkeakin jonkun kerran keinoluolilla pennun kanssa, jos näyttää, ettei sen kanssa olisi vielä toivoa menetetty.

Koirien kanssa harrastaminen on kyllä mielettömän hauskaa. Hauskinta siitä ei tee se, että saa tuloksia vaan se kun näkee miten ne nauttii! Lisakin eilen kun otettiin taas keppitreeniä ja muita esteitä, se hakisi ja juoksisi ja leikkisi vaikka kuinka kauan. Repii niin että niskat nyrjähtäisi heikommalta ja juoksee kepit yhä uudelleen ja uudelleen. Aloitin nyt vähän väärinpäin, kun en alussa muistanut, ruvettiin harjoittelemaan keppikulmia ainoastaan kahden kepin avulla. Saa nähdä tuleeko tästä meidän treenistä yhtään mitään... ;) Kontaktitreenit meillä vaan himmaa vähän takana.

Foxy pääsee lenkille silloin tällöin, yleensä kuitenkin kerran päivässä, Lisan kanssa. Rommin kanssa meno on niin paljon kovempaa, että se saa juosta edelleen vain Lisan seurassa. Olen käynyt sen kanssa kentälläkin ottamassa muutama hyppyä rimat maassa ja putkea. Sisällä se on saanut touhustella lelujen kanssa, ettei aika ihan menisi mammaillessa sohvalla, silloin kun ei hoida pentuja.

Lisa parka vonkuu yläkerrassa silloin tällöin tosi säälittävällä äänellä :P raukka! Mietin jos kokeilisin sen kanssa kosketusalustatreeniä...

Lisan kepit

Juuri kun ehdin taas harmitella kun Lisan kanssa kepit on niiiiin vaikeat opettaa, koska en käsimetodiin lähtenyt (en pysynyt mukana, kun oppilas on niin sekopäinen), niin tänäänpä se sitten yllätti, kun annoin sille vain tarpeeksi tilaa.

Lisalla sykkii tuolla sen sileäkarvaisen rinnan alla sellainen keppihirmu, tiedän sen. Olen nähnyt sen yllättävissä tilanteissa sujahtelevan keppien läpi sellaisellä sujuvuudella, etteipä sen veroista toista. Tänään sitten, kun jankattiin sitä iänikuista kuutta kujakeppiä, keskellä enempi kiinni päädyistä enempi auki, hoksasin, että Lisa osaa ne täysin hyvin, kun jätän sen tarpeeksi kauas, annan sille selkeän käskyn "kepit", en itse huso enko huido, vaan annan sen hakea välit itsenäisesti ja vasta sen ollessa toiseksi viimeisessä välissä, aikaisintaan, heitän palkan. Yleensä siis virheeni on, että liikun itse liikaa ja/tai heitän palkan liian aikaisin, jolloin Lisa ohittaa koko jutun, viimeistään sitten kun palkka tai minä lähden. Mutta tosiaan, edettiin jo kahdeksaan keppiin ja taisipa yksi oikeanpuolen keppi olla ihan suorassakin jo! Juu. Mutta nyt taas olen sitten jättänyt vähemmälle huomiolle sen, että tulisi hakea kepit eri kulmista ja myös sen, ettei minun sijainnillani saisi olla mitään merkitystä keppien suorittamisen suhteen. Nyt sillä on hyvin suuri merkitys - vasemmalta lähettäminen ei toimi ei!

Mutta routaa ei vielä näy eikä kuulu, edelleen on aikaa siirrellä tikkuja maahan ja ylös... Pitää ottaa videollekin tässä joku päivä taas.

Huomenna tai viimeistään keskiviikkona pentuloota alakertaan :) Ja aloitellaan ruoanmaistelu. Ja madotetaan. Mmm, yummyy!

Introduction: Witty Fox Arturo Tan Duro

Kuulin tuossa, että Allu oli käyny jotain läpisemässä täällä kuin se on söpö ja ihastuttava kerrassaan, niin päätin tulla tänne kertomaan miten nämä asiat oikeasti tässä pentulootassa menee. Ensinnäkin olin just kesken päikkäreiden, kun edellinen kuva otettiin, enkä ollu sillon just metsästysfiiliksissä. Tässä vasta todella huomasin kameran, sen jälkeen ihmisemolla ei ollukaan enää mitään toiveita saada musta kunnon kuvia, koska jahtasin kameraa, aina kun se koetti viedä sitä kauemmas.

Mutta sitten mun huomio kiinnittyi meidän tontille harhautuneeseen kettuun ja kuten kuvasta näette, olen tämän perheen ruan hankkia todellakin. Tuosta nukkuvasta siilistä tuolla taustalla on harvemmin apua sillä saralla.

Se kettu sai mitä tuli hakemaan, oli ihan kauhusta kankeena, kun hoksas minne se olikaan päätynyt!

Ihmisemo joutu nappaamaan musta kiinni, että sai jotain tolkkua mun kiiltävistä karvoista, mutta tässä vaiheessa Allukin tuumas herätä ja osallistua kuvauksiin.

Niin taisin unohtaa ihan selvittää tuosta mun nimestä, Allu on erityinen, kai se jotenkin sitä onkin, mutta mää oonki tän perheen oikee terrieri, tuon ruan ja ärisen ja silleen. Mun nimi on Kovis Artturi ja kaikkihan sen nyt on tietenki jo tajunnukin, Turo lyhykäsesti. Tässä mä haistelen vielä sen ketun jälkiä.

Ja vaikka tuo Veikka nyt sattuu olemaankin isompi tällä hetkellä, niin voin vakuuttaa, etten kyllä paljon sitä oo jäljessä ja otan kovasti koko ajan kiinni, tällä viisiin se sujuu!

Niin, ettei ainakaan tarttee luulla, että ketään ois täällä jotain toista huonompi tai jotain!

Turo sanoo oman nimensä:

Introduction: Witty Fox Alvaro Que Raro

Mun Veikka oli tänään vähän väsähtäny, kun tuo ihmisäippä tuli tsuumailee kameralla, joten päätin ottaa siittä kaiken irti, vaikka se kehtaskin ensin leikata mun kynnet. Tykkäsin silti poseerata niin paljon, että saatte nyt oikein hyvän kuvan minusta, kun kerran ollaan saatu ihan viralliset nimetkin jo. Jostain syystä, vissiinki jo jotain kolme vuotta sitten, kun mun omakin äippä oli vasta ihan pikkinen, tuo ihmisemo oli keksiny meille jo nimet ja ne oli espanjankielisiä, tiiä sitten miksi, koska en mä ainakaan osaa espanjaa, eikä varmasti kyllä tuo mun Veikkakaan, ainakaan just nyt se ei näytä osaavan yhtään mitään, kun möllöttää vaan.

Täs on mun Veikka

Joten siksipä nyt esiinnynkin minä, Erityinen Allu! Äippä sano tosin, että se nimi saattaa tarkoittaa myös harvinaista, hassua tai erikoista, mutta ite tykkään että olen erityinen. Voitte itse todeta sen näistä kuvista. Aloitan tälleen poseeraamalla kameralle, osaan senkin jo tosi hyvin. Pikkuisen ehkä tässä myös odotan, että ihmisemo tulis vähän lähemmäs, niin voisin vielä vähän lisää antaa sille pusuja poskelle.

Tässä on mun sivuprofiili ja kuten voitte tuohon taustanokkaan vertaamalla todeta, oon kovaa vauhtia kasvattamassa samanlaista kuonoa, kun mun äiteellä on. Oon kanssa sitä mieltä, että sillä on niin fiini nokka, että semmosen saattaa itekin haluta.

Tässä treenaan mun pentukatsetta, oon siinäkin melko hyvä, toistaiseksi, vaikkei tämä tällä kertaa auttanutkaan tuomaan ihmisemoa lähemmäs, että olisin voinut pussailla sitä vähän. Harvoin kyllä epäonnistun!

Mutta osaan mä muutakin kuin poseerata. Esimerkiksi venytellä, oon nimittäin ainakin jo jotain yli kakskytä senttiä pitkä, kuten näette! Ja kehitän hyvää vauhtia massuunkin tuommoisia mustia pilkkuja. Senkin oon kattonu äitiltä, että niitä pitää varmaankin olla.

Tämmönen veikee pentu vaan oon, ehkä ens kerralla tuo Veikka ois vähän enempi ulospäinsuuntautunu ja se ehtis pitää ittestään esittelyn kanssa. Tiedän kyllä, että tämä oli ehkä viimeinen arkku naulaan vai miten se sanotaan, koska oon näin superupeensulonen, eikä meidän ihmisemo ole vieläkään päättänyt kumpi saa jäädä koiraäipän kanssa kotiin. Toivottavasti toi mun Veikka osaa pitää yhtä hyvän esittelyn ittestään, nyt ois tilaisuus koettaa mainostaa, mutta jotenkin mä luulen, että oon aikapaljon luteisempi, vai lutusempi vai miten se nyt menee, kun se mun Veikka. Mutta nyt tää esittely päättyy mun osalta ja tältä erää tähän! Se on hau ja moi!

First Kiss

Sain tänään ensisuudelmani Allulta :) Annoin pojille nyt edes projektinimet, kun en vieläkään ole aivan päättänyt kumpi saa toisen, vaikka melko varma jo olenkin. Valkoinen on siis Allu ja Trikki-poika on Turo. Viittavat siis vahvasti lopullisiin nimiin, makustelen nyt, miten tässä käy, mutta varmaankin juuri näin.

Kuka voisi vastustaa tämmöistä pusuttelijaa? Who could resist this little moomin-face? :)

Allu tosiaan pusutteli minua juuri, Turolta vastaavasti sain aamulla ensimmäiset murinat, kun rapsuttelin sitä :D Allu taas rapsutettaessa vaan vispaa takajalkaansa. Ei ole oikeasti tosikaan, miten ovatkin niin omanlaisiaan otuksia! Ja Turon murina heh, se on sellaista grr -kurlausta, se pitää ihan itse kuulla, jos ei ole koskaan pennun murinaa kuullut. :) Ei varmasti mene montaa päivää, kun saan murinat taltioituakin.

"Kyllä sitä maitoa jostain täältä päin saa..." "I know it's somewhere here..."

Turolla jo ote hallussa - He's got the hang of it already

Kyllä sieltä jotain kohta tulee! Something's bound to come soon!

Valkoista ja pehmeää

Mantelintuoksuinen äitiyden onni

Onko kukaan huomannut, miten koirat haisee/tuoksuu kaikki ihan eriltä? Esimerkiksi meidän Rommi; yleisesti ottaen se haisee aina pölynimuripussilta. Eli melko pahalta. Tämä haju tietenkin korostuu nypittäessä ja sen jälkeen sormet on niin kuin olisi ronkkinut imurin syövereihin kadonnutta aarretta, mutta ei, kyllä se oli ihan vaan Rommi ja aarrekin jää usein löytymättä. Ellei Rommi satu nappaamaan suuhunsa jotain.

Foxy taas sitten useimmiten haisee melko koiralta, mutta ihan vaan perus koiralta, ei imuripussilta. Nyt sitten kun tänä aamuna tuumasin hiljakseen aloitella mammakarvojen nyppimistä, ihmettelin, olinko unohtanut jonnekin pöydälle eilen nautiskeltuja prinsessaleivoksia, joissa on marsipaanikuorrutus, sillä nokkaan leijaili hauska mantelin tuoksu. Nyppimisen lopetettuani hoksasin että ne ovatkin minun sormeni, jotka tuoksuivatkin mantelilta! Enkä ollut ehtinyt aamulla tehdäkään mitään sellaista mistä muualta haju olisi voinut tulla. Ehkäpä äitiyden onni Foxyssa on niin voimakas, että tulee läpi nahasta mantelintuoksuisena...

Lisa taas haisee päivästä tai hetkestä välittämättä aivan ihanalta aina. Se on varmastikin myös noita sileäkarvaisen kirouksia. Minä luulen nimittäin, että Lisa mieluiten tuoksuisi mädiltä kananmunilta ja ketunpissalta. Rommikin on varmaan kohtuullisen tyytyväinen omaan imuriaromiinsa.

Ja sitten liikkuvia kuvia!

Silmäyksiä

On ne vaan niin paljon suloisempia, vaikka tuntuukin mahdottomalta, nyt kun simmutkin on auki. :) Mustista nyt vaan oli enempi onnistuneita kuvia, muuta puolueellisuutta en harrasta!

Fiilis

Heräsin tänään aikaisin. Puhelimesta loppui yöllä akku, eikä makkarissa ole kelloa, joten nousin ylös kun siltä tuntui - ja se oli vartin yli kuusi. Sain sentään napattua kuvan usvaisesta auringonnoususta, kun valonsäteet hohtivat hopeisina puun oksien lomasta ja paljastivat kaikki kadonneet timanttini nurmikolla. Valitettavasti niitä etsiessäni en kostunut muutoin kuin sukistani. Että jos vaikka vielä vähän väsyttääkin, niin ihan kaunista katseltavaa oli. :)

Äsken tuli sellainen tunne, että täytyy käydä katsomassa joko silmät olisivat auenneet - pennuilla tietenkin. Nostin valkoisen pojan kasvot minuun päin ja siinähän se tuijottaa tillotti minua pikkusikkuroillaan! :D Niin ihana! Vielä eilen, kun tytöt kävivät meillä pikkuisen jo lulluttamassakin, silmät pysyivät tiukasti kiinni. Myös Mustilla oli toinen silmä (se musta) auki. Oih ja voih! Olipa vain herkkä hetki...

Kamera valitettavasti on autossa ja auto Esalla töissä ja Esa töissä myöhään, joten kuvia ei ole tulossa vielä vähään aikaan. Mutta voitte uskoa, että ne on herttaisia!

Marjaana ja Anne kävivät meillä eilen illalla. Toinen pennuista lähtee Annelle Tornioon, Iines-parsonin eläkepäivien riemuksi ;) No ei Iines sentään vielä aivan eläkkeellä ole, mutta riemua näistä veitikoista varmasti riittää sinne eläkepäivillekin asti. Emme ole vielä päättäneet kumpi jäisi meille ja kumpi lähtisi Annelle, eikä onneksi ole kiire! Itse olen ihan hullaantunut molempiin :P Musti on kauniin värinen ja muutoinkin oikein kivannäköinen jo nyt ja luonnettakin sillä taitaa olla ihan enemmältikin. Valkoinen poika taas - ah, tätä elämän auvoa! Niin rauhallinen ja eloonsa tyytyväinen joka hetki :) Itse tahtoisin tänne terroristiperheeseen yhden rauhoittavankin tekijän, mutta katsotaan, Esa saa päättää. Ja voihan olla (tuskin), ettei meille jäisi kumpikaan.

The boys've opened their eyes!! :) I woke up a tad bit earlier today than I'm used to, got to taking lovely photos of the misty and dewey sunrise, had my coffee and toast and then thought to check those little ones. I had a feeling - that today might be the day... And so it was. When I rose the white one level to my eyes, I, indeed, had the pleasure to take the first glimpse of those tiny black dots! The sight on their behalf though, should not develop until the next couple of days. Last night, when we had the first (and last) puppy taker visitors, it seemed like the white one would also react to the voice when talked to in a rather high voice. :)

It seems like we're keeping one and the second one will be going to Tornio to Anne's family, who already has a parsonlady Iines, with whom she builds up a very considerable opponent on the agility fields today. So yes, he will be seen in the agility fields as well. :)

Video korjattu

Edellisen kirjoituksen toinen video ei ollut kopioitunut ihan oikein, korjasin nyt koodia ja näkyy siis tällä kertaa. Ylempi video on se uusi, viimeviikkoinen kuitenkin sekin vain.

Simmukat ei ole nappuloilla vieläkään auenneet, mutta vähän niin kuin ehkä siristelemään päin ;) Painot oli viikonloppuna nousseet taas n. 100g kumpaisellakin, oltiin itse Esan kanssa juhlistamassa häitä, mutta hyvin oli pentuiloilla mennyt. Foxy vain ei ollut toisena päivänä syönyt ihan niin hyvin, sitä on vähän muutenkin tarvinnut toisinaan vahtia, että kaikki ruokaa tai edes jotain menee alas. Se olisi jo kovasti innokkaana pihalla leikkimässä pallolla, eikä se aina oikein jaksaisi vaan löhötä pentuhuoneessakaan - muukin elämä kiinnostaisi!

Olen pitänyt siivouspäivää, en siivonnut ennen reissuun lähtöä ja jotenkin aina kotiin palatessa kaikki näyttää vielä sotkuisemmalta kuin lähtiessä. Remontin keskellä sitä vielä tottuu mitä erikoisimpiin tavaraläjiin, vaikka niillä oikeasti olisi jo omakin paikka, että ne läjät saavat olla vaikka kuinka kauan nautiskelemassa aitiopaikoistaan esim. ruokapöydällä tai eteisenlattialla ennenkuin itse edes tajuaa, ettei nämä tähän kuulu ja ne voisi oikeasti siirtää poiskin. Enkä kaiken tämän remonttisotkun keskellä ole yleensäkään kovin hyvä taloudenhoitajakaan...

Tarkoituksena vielä leipasta vähän jotain. Illalla tulee vieraita... :)

Kumpi vai kampi *muokattu*

Poikien nimiksi tulee Arturo ja Alvaro. En vain ole vielä päättänyt kumpi tulee kummalle... Saa antaa ehdotuksia! ;)

Tässäpä taas vähän videomateriaalia plösöistä.

Kasvukisailua

Mustis oli mennyt yöllä reippaasti edelle painossa, yön aikana oli tullut 50g lisää! :0 valkoinen taas pysytteli tavanomaisessa 20g per yö. Painot nyt 491g ja 382g. :)

Mustis myös kävelee jo todistelusti neljällä jalalla, valkoinen ennemmin vielä ryömii...

Äippä käy muiden ollessa ulkona jaloittelu kierroksilla alakerrassa. Se vain jostain syystä menee vähän rauhattomaksi, jos saa vaellella liikaa, joten jaloittelut loppuu yleensä siihen, että telkeän se takaisin pentuhuoneeseen.. Ehkäpä meillä kuitenkin on tätä liikennettä sen verran, ovet käy ja kuuluu "vieraita" ääniä, että Foxy hermostuu sen takia. Kaija ja Pentti (Esan vanhemmat siis) kun asuvat tässä samassa pihassa, ovat toki aina olleet tässä vieraisilla yhtä paljon, mutta nyt on tietenkin eri asia, kun pitää pentuja vartioida ja suojella...

Hauska ilmiö muuten, kun imuroin, Lisa mielellään komentaisi vähän imuria, varsinkin kapeaa suutinta, jos joskus otan sillä nurkkia tms. No kun en tietenkään anna sen komentaa, se menee alistuneena Ilsen luokse ja Ilse saa tuolloin rutistella ja silitellä ja repiä sitä ihan miten haluaa. Lisa taitaa pikkuisen kuitenkin pelätä imuria tai sen ääntä ja hakee sitten lähimmästä vapaasta ihmisestä turvaa, selvästikin tyytyväisenä Ilsen tarjoamaan tukeen ja "paijailuun" :D

Hörpyllä

Niin pehmoisia...

Niitä voisi paijata loputtomiin... Mustille onkin tullut myös haihtuvainen ruskeaa poskeen :)

Ja vielä lisää sekalaisia otoksia palleroista. (Noloa tunnustaa, mutta nyt en taas tunne valkoisella pojalla muuta kuin piikkisuoran hännänpään... Sillä oli hännässä jonkin sortin karstaa tms. ja karvat olivat tupoissa, kun tutkin sitä ihan likeltä. Joko tunsin nuo karstamöykyt tai sitten kuvittelin kaiken, Kaija ei nimittäin vakuutteluistani huolimatta tuntenut mitään aiemmin, kun väitin, että hännässä on kupru. Mutta ehkä tämä ei selviä lopullisesti kuin röntgenkuvissa.) Niin, elikäs niitä kuvia lisää siis:

Valkoinen ja valkoisempi - It's Whitey And Whiter!

Hyvää asentoa etsiessä...

Vaan on sillä kyllä iso takamuskin jos on vatsakin..! ;D - Now check that behind... :O

Ilkikurinen Ilse, joka kielloista huolimatta koetti koko kömpiä pentulaatikon puolelle räpimään Foxyn ruokia. Foxy raukka joutui lopulta itse syömään ne, vaikka oli ensin kieltäytynyt moneen kertaan, koska olin mennyt sekoittamaan siihen raejuustoa - vaan maistuipa sitten viimein. ;) - Ilse was attempting to finger Foxy's meal all the while I was taking photos - Foxy had already several times refused to eat, 'cause I had mixed some cottage cheese among the food, but she finally did eat it, obviously afraid that I would give to Ilse instead. ;)

Vielä häntämutkasta

Löysin vielä toisen artikkelin ja erityisesti tämä lause kiinnitti huomioni:

Jos monta kehittymätöntä nikamaa seuraa toisiaan, häntä lyhenee.

Foxyllahan on epätavallisen lyhyt häntä ja se pieni mutka hännässä. En ollut ennen edes asiaa ajatellut, mutta lyhyt häntä siis johtuu häntämutkasta. En tiedä kuinka monta yhteenkasvanutta nikamaa sillä on. Tuossa artikkelissa myös mainitaan, että häntämutka periytyisi resessiivisesti. Kaavio menisi näin:

Visuaalinen mutkahäntä (kuten Foxy) = MM

Piilevä mutkahäntä = Mm

Täysin normaali häntä = mm

MM x MM

pennut:

100% MM (mutkahäntä)

MM + Mm

Pennut:

50% MM (mutkahäntä)

50% Mm (piilevä mutkahäntä)

Mm x Mm

Pennut:

25% MM (mutkahäntä)

50% Mm (piilevä mutkahäntä)

25% mm (normaali)

mm x mm

Pennut:

100% mm (normaali)

Jos häntämutka on resessiivinen, Foxyn kaikki pennut olisivat tyyppiä Mm, eli kantaisivat häntämutkaa piilevänä. Kuitenkaan häntämutkan periytyvyydestä ei olla edelleenkään täydellisen varmoja.