Erkkari

Valitettavasti yhtään kuvaa ei erkkarista tullut otettua, mutta muutamia lauantailta kuitenkin. Mehän vietetiin oikein luksus lomaa Esan kanssa hotellissa yöpyen ja ahmien aamupalaa kaksin käsin jopa kolmena aamuna, lenkiteltiin koiria ja käytiin Vantaan kisojen lisäksi PRT ryn 20-vuotisillallisilla lauantaina ja sunnuntai vietetiinkin melkein koko päivä Hyvinkäällä parsonien päänäyttelyssä, johon oli ilmoitettu 203 koiraa! Jorekin oli ilmoitettu, mutta sitä ei sitten viety kehään, katsottiin varmemmaksi niin ja harkitaan asiaa ensi vuonna uudestaan...

Lisaa sen sijaan oli oikein mukava käyttää kehässä pitkästä aikaa, viimeksi Kajaanissa 2010, josta se sai Eh:n. Eh minulla oli toiveissa nytkin, mutta tuomari tuomitsi sen karvan huonolaatuiseksi sileäksi ja kutsui sitä siis sileäkarvaisen sijasta lyhytkarvaiseksi. Sillähän on lyhyt karva kyllä, mutta samanlainen lyhyt karva on myös monella muulla tuntemallani sileällä. Sellaista tuplaantuvaa, paksua sileäkarvaista olen tainnut todistaa vain kahdesti omilla käsilläni. Hmm, en sitten tiedä jalostuksellisesti miten vaikuttaa sileän periytymiseen, sekoittuuko jotenkin, pilaako tms. Se asia on varma, että se karva on kylmä. Muutoin arvostelu oli mukavaa luettavaa, ei sen kummemmin mitään uutta. Väristä ei mainittu, se oli hauskaa vaihtelua :)

Tuomari Svante Frisk tuumasi Lisasta näin:

"Korthårig ("slät" yliviitattu ja sutattu) tik, som skulle ha mer kraft i kroppen och benstommen. Feminint huvud som kunde ha mer kraft. Fina ögon. Öronen kunde ligga tätare intill. Saxbett, premolar förlust. Bra hals och rygg. Tillräckliga vinklar bak, framskjuter i skuldra partiet. Bra bröstomfång. Rör sig litet brett fram och tät bak. Bra steg från sidan. Korthårig i päls i stället för släthårig. Trevlig temperament."

Elättelen vielä toiveita, että jossain päin maailmaa olisi jollain kuvia avonartuista ja Lisakin siellä pilkahtaisi jossain, mutta muutoin on tyytymänne näihin muutamiin hassuihin reissukuviin Vantaalta. Ei ollut siis kamera liian ahkerassa käytössä! Hotellilomailu karvakakaroiden kanssa oli mukavan vaivatonta. Jopa juhlan aikaan, kun naapurihuoneissa ulvoi, haukkui ja möykkäsi useampikin pieni valkoinen, oli oman oven takana aina hiljaista :) Muutoin Jore oli kyllä ulkoilmoissa yhtä rasittavan innokas kuin aina, Lisa taas yhtä kiltti ja pehmoinen kuten aina. Kompensoivat toisiaan siis sopivasti. Raakaruoan säilöminen koitui hieman ongelmalliseksi, kun puhelimitse varatussa huoneessa ei ollutkaan odotetusti baarikaappia, joka ollaan ruukattu koirien murkinoita varten aina tyhjentää, nyt siis ruoat onneksi säilyivät hyvin ikkunaluukussa, ikkuna sai muutenkin olla auki koko lomailun ajan, sillä huoneet olivat aika lämpöisiä.