Treenimääristä

Aivan liikaa finagilityn juttupalstaa lukevana (ja tosiaankin vain lukevana) rupesin miettimään koiran (tai edes omien koirieni) sopivaa treenimäärää. Taitaa olla melko monta seikkaa mitkä vaikuttavat siihen, miten paljon koiralla kannattaa treenata ja minkälaista treeniä yleensäkään. Mieleen tulee mm. alla olevia itsestäänselvyyksiä(kö?). Ja jotta ei jäisi kellekään epäselväksi, tämä on siis ihan puhdasta saarnusta; minulle itselleni ja myös sinulle lukija, jos siltä tuntuu niin ole hyvä vain! ;)

• Koiran kunnon ja lihaskunnon taso (tähän voisi kirjoittaa myös ikä ja terveystilanne)
• Koiran kyky omaksua ja vastaanottaa uutta, henkinen jaksaminen ja motivaatio, työinto, joko yleensä tai sillä hetkellä, eli onko jotain häiritseviä tekijöitä, kuten vaikkapa nartulla juoksut
• Ohjaajan jaksaminen ja motivaatio, kuinka tehdä asiat aina koiraa inspiroivasti ja ilolla, ettei mene puurtamiseksi, turhautumiseksi eikä varsinkaan sättimiseksi tai suuttumiseksi...
• Ja kun nämä edellä olevat on kunnossa, niin on mietittävä perinpohjaisesti sitten sitä treenin laatua, millaista ja kuinka usein. Jos on esimerkiksi kyseessä jokin tiettyä lihasryhmää tai kehon osaa kuormittava treeni esim. kontaktien alastulot ja samoin hyppyjen alastulot etenkin maksikoirilla, jotka siis kuormittavat koiran etuosaa erityisesti ja varsinkin jos on jo tiedossa että koira herkästi jumii jotain tiettyä aluetta, tulisi sellaista treeniä pitää lyhyenä ja ytimekkäänä, mieluiten sekin kuitenkin usein ja vain vähän kerrallaan, kuin harvoin ja lukuisia toistoja peräkkäin. Ja luonnollisesti, kuten tuolla edellä jo kirjoitin, peruslähtökohtana on aina, että koiralla on hyvä kunto ja liikkuu tasapainoisesti ja monipuolisesti. Jokainen oppinee oman koiransa kanssa sen parhaimman tavan kullekin.
• Ja se kaiken A ja O, nyt, aina ja ikuisesti, on se jäähdyttely ja lämmittely. Kevyttä ravia mennen tullen väh. 20min. Treenisuoritukseen lämmitellessä olisi hyvä saada koira liikkumaan monella eri tavalla ja tietenkin venytellä koiran raajoja ja rankaa. Ja kun se oma vuoro on ohi, ei seisoteta sitä koiraa, eikä varsinkaan häkitetä vaan hoidetaan asia niin, että se oma rekku olisi mahdollista pitää liikkeessä enempi tai vähempi koko ajan. Joskus nämäkin varmaan on itsestäänselvyys niin itselle kuin kaikille muillekin koiraurheilua harrastaville, eikös? :) Kohti parempaa tulevaisuutta...

Ja sitten niistä varsinaisista treenimääristä meillä.

Foxyn kanssa me treenattiin pääosin kerta viikkoon ratatreeniä, kausittain enemmän (eli kesällä kun oma kenttä oli sula). Kerran viikossa sitä sitten huomasikin mitä kaikkea pitäisi treenata mitä ei vaan olla tehty kun ei niitä nollaratoja kovin usein saatu aikaiseksi. Sellainen lyhyt, hiova treeni puuttui, kuten vaikkapa kontaktien alastulot, avokulmat pujotteluun, jokin tietty ohjaustekniikka, putki-kontakti erottelu jne. Vähitellen jo Foxynkin kanssa alkoi kuitenkin hoksaamaan, ettei se vanhanaikainen - "treenataan joka kerta rataa" ole se tapa millä kehittyy, vaan että ratatreeni jätetään kerta kuuhun tai pelkkiin epiksiin tai oikeisiin kisoihinkin jopa ja muulloin treenataan pikkuista pätkää, ongelmakohtia ja kehitettäviä asioita, uusia juttuja ja kikkoja. Meillä vain ei tosiaan ollut mahdollisuuksia treenata useasti ja pieniä eriä, sillä pienet lapset ja pitkät matkat talvisin tekivät treenaamisen hyvin rajalliseksi.

Ratatreenien vetämiseen en näekään erityisempää syytä enää. Johtuen nyt ehkä paljon siitä, että Lisa on tähän asti ratatreenissä tehnyt aika paljon semmoista siistiä nollaa, harvoin vain niitä pelastelunollia, joita meillä Foxyn kanssa oli ihan jokainen "meidän tason" nollarata, eli ei mikään hyppysuora-mutkaputki-möllirata, koskaan ei ehditty saavuttaa sitä "Flow" -fiilistä. Voi kulta Foxy.. ja taas on kuukausipäiväkin. Kun taas Lisalla onkin lähinnä parannettavaa nopeudessa ja yksityiskohdissa. Ja niitä taas ei saa ratatreenillä kuin huonommaksi.

Foxyn kanssa olisi itseasiassa varmaan pitänyt treenata sekä yksityiskohtia että rataa, minulla nimittäin ohjauksen ja vihjeiden ajoitus sekä rytmitys suoraan sanottuna kusi suurimman osan ajasta Foxyn kanssa ja sitähän taas ei oikeastaan saa kuntoon muulla kuin ratatreenillä / kisoilla, koska vauhdin on tuolloin oltava täysi. Eli tiesin kyllä milloin minun olisi pitänyt tehdä jotain, mutta vauhdissa paineistuessani (ne nollat..!) kaikki tieto vain katosi jonnekin... kääks.

Lisan kanssa ollaan treenattu tavallaan leikinvarjolla suurinosa meidän "treeneistä". Eli otettu treenin alle joku yksi tietty juttu ja sitä sitten jankattu pikkuerissä jopa useampaan otteeseen per päivä, kuten lenkiltä tullessa, lapsia ulkoiluttaessa tms. vähän niinkuin "ohimennen" muutamia kertoja. Minusta tämä on toiminut hyvin. Saa nähdä, kun nyt hallikaudellahan asiat muuttuu ja aletaan käymään viikkotreeneissä jotka ei ole omasuunnittelemat. Mutta varmasti se menee hyvin sekin. Ajatuksena ja toiveena olisi voida käydä hallissa n. 2-3 kertaa viikkoon ja pakkaskausina pitää taukoa koska kisakaverini on kuitenkin aika kylmänen.

Että ehkäpä eriasioita treenatessaan tarvitsee erilaista treeniä jos ratatreeni on tarpeen (/ väistämätöntä?) useamman kerran viikossa, tulisi silloin vain huolehtia riittävästä jäähdyttelystä ja lämmittelystä - pitää koira liikkeessä suoritusten välissä, eikä turhanpäiten kytkeä sitä seinään kiinni tai häkkiin odottamaan. Yleensä kun vähän tekee järjestelyjä, on koirat oikeastikin mahdollista pitää liikkeessä suurimman osan ajasta tavallisissa viikkotreeneissäkin. Toki peruskoulutus tarvitsee olla hanskassa ja koira käytökseltään kohtuu normaali.

Nämä asiat joita tässä vatvon ovat varmasti monelle jo tuttuja ja osa rutiinia, mutta minulle esimerkiksi ne ovat vain hitaasti valjenneet lyhyen harrastusuran varrella, ei näitä kukaan minulle alussa kertonut, kun aloitin tai edes silloin kun asia olisi ollut ajankohtainen. Itse olen oppinut, opiskellut ja kantapäänkin kautta ottanut opikseni. Uskon vakaasti, että kun jotain tarpeeksi paljon itselleen jankkaa ja vakuuttaa, siitä alkaa tulla rutiinia ja osa arkea.

Mutta aivan sama asia on vaikkapa vilkkaan koiran vieminen metsälenkille. Eihän se pitkän päivän kotona maannut kaveri osaa ottaa siellä rauhallisesti, ensin lämmitellä, venytellä ja sitten suorituksen omaisesti ottaa "metsätreeniä" kantojen ja kivien seassa poukkoillen, palloa hakien ja revitellen? Minna Saarelaisen kirjassa "Koiran lihashuolto" on hyvin laitettu asia, joskaan en sanasta sanaan muista; Siinä vaiheessa, kun ihminen määrää koiran liikkumisen määrän, ajankohdan ja laadun, on hän myös velvollinen huolehtimaan koiran lihaskunnosta ja terveydestä. Ajatus oli varmastikin jotakuinkin noin. Eli luonnossa vapaana (tai edes  isolla pihalla) liikkuva koira voisi parhaiten, mutta hyvin harvalla on mahdollista tällaisia oloja järjestää. Varsinkin tuliluontoisempi koira on vaikea pitää aisoissa, kun se lenkille pääsee. Ja niin höperöltä kuin se kuulostaakin, myös ennen metsälenkkejä (jopa aitaukseen päästämistä, jos koiralla on tapana heti vetää rallia täpöllä eestaas) tulisi ensin huolehtia lämmittelystä ja revittelyn päätteeksi myös jäähdyttelystä. Lihasjumit ovat oikein soppeleita saamaan jo ennestään vilkkaan koiran vieläkin rauhattomammaksi.

Sitten näistä vilkkaista koirista saa tosin myös helposti liikaliikunnalla ja tekemisellä muokattua ihan mahdottomia tapauksia. Esimerkkinä parson on oikein hyvä - rauhoittumistreenikin on tärkeää :) Jos ei muuten niin kantapään kauttahan nämä viimeistään oppii, toivottavasti hinta vain ei olisi kellään liian iso.

Mukavia treenihetkiä rakkaiden kanssa ja oikein hyvää viikonloppua!!