Missä on ne viikonloput...

Menevät ohi niin hurjaa vauhtia, ettei edes oikein ymmärrä, että eletään jo seuraavaa arkea. Syyskuussa ei ole tainnut olla yhtään puhtaasti vapaata viikonloppua ilman koiratouhuja. Lokakuussa sellaisia saattaisi olla jopa pari tiedossa, saa nähdä miten niiden reppanoiden käy. Perhe-elämän ja harrastusten sovittaminen pieniä lapsia sisältävässä perheessä ei ole aivan yksioikoista ja vaikeutumaan päin nyt, kun isovanhemmat ovat lähdössä matkoille.

Edeltävän viikonlopun huuhasin Oulussa hierontakoulutuksen merkeissä. Vähitellen alkaa tuntua siltä, että jotain on päähänkin jäänyt, hieronta alkaa tuntua luontevammalta ja uusia käsittelymenetelmiä ottaa vastaan mielellään, kun perusasiat alkavat olla kunnossa. Toki vielä luettavaa ja kerrattavaa on. Koulutuksessa on kuitenkin enää vain kaksi lähiopetusjaksoa jäljellä ja kevättalvella sitten viimeistään se loppukoe. Vielä ei oikein uskalla ääneen sanoa, mutta sitten minusta tulee siis virallisestikin aivan; koirahieroja.

Jore ja Lisa olivat molemmat viikonloppuna mukana muokattavina. Harjoittelimme lymfakäsittelyä (imunestekierron elvytystä) sekä nivelten mobilisointia. Mobilisoinnin avulla selvitetään koiran nivelten liikelaajuudet ja lihasten ja lihasryhmien käsittelyllä laajennetaan niitä mahdollisesti entisestään, mikäli kireät lihakset ovat syynä nivelten liikerajoitteisiin. Mobilisointiin tavallaan liittyen tehtiin koirille myös kertauksen vuoksi kraniosakraalikäsittely, joka ikäänkuin "mobilisoi" ja herättelee selkärangan toimintoja.

       Molemmat ärrierit jännittävät vieraassa paikassa hierontaa niin, että epäilen niiden jumittavan sitä pelkästään jo niin, että kireiden lihasten löytäminen on haasteellista. Tai toisinsanottuna siis ne ovat kauttaaltaan kireitä. Joren kanssa kuitenkin liikelaajuudetkin olivat heikohkot, kuten arvelinkin ja sille määrättiin päivittäistä venyttelyä ja uudelleen mobilisointi viikon kuluttua. Lisan liikelaajudet olivat paremmat, muttei se niin paljon jännittänytkään. Sitäkin ajattelin venytellä tässä viikon mittaan normaalia useammin siltikin, sillä meillä on näyttely tulossa sunnuntaina, eikä se mobilisointikaan haitaksi ole.

Lähdetään reissuun koko perheen voimin torstai-iltana. Nukutaan yksi yö Sotkamossa jonne lapset jäävät hoitoon ja sitten matka jatkuu kohti Espoota. jossa meidän yöpaikka on. Lauantaina Lisalla on aikatauluista riippuen (niin, ja mahdollisesti myös tuloksista...) yksi tai kaksi starttia Vantaalla. Illalla PRT ry:n juhlat. Sunnuntaina näyttelypäivä Hyvinkäällä, jonne ainakin Lisa osallistuu ja Jore on vain mukana, jos ei kehään asti vain yksinkertaisesti uskalla tai voi mennäkään.

Agilitya ei olla nyt viikkoon treenattu oikein. Perjantaina otettiin pikkuista ratapätkää omalla kentällä Ilsen avustamana. Lisalla oli hurjasti vauhtia ja eteni välillä oikein hienosti, eteneminen kun oli teemana. Välillä se ehti varastaa aalle, vaikkei meillä ollut nyt vielä niitä kontakeja aikeissa ottaa. Vantaan kisoissa otan ne vielä varman päälle ja sitten tuleekin lähes 2kk tauko kisoista, jolloin on hyvä alkaa tosissaan opettaamaan nopeampia itsenäisiä kontakteja. Toivoisin, että alueellinen valmennus antaisi tähän uutta vinkkiä ja näkökulmaa, mikäli omat keinot meinaavat loppua kesken.