Hempeilyä

Sateinen aamu

Pitkästä aikaa nousen aikaisemmin

kuin ois pakko.

Puin Lisalle ulos lähtiessä Back On Trackin päälle, arvelin, että se suojaisi enemmän ja koira kastuisi vähemmän. Jore ei täkkejä kaipaa. Lisa kipitti kaksi metriä ovelta ja jäi seisomaan, joko johtuen siitä että satoi vettä tai siitä, että olin vaatettanut sen. Sain kutsua sitä viisi kertaa ennen kuin sain sen portista ulos, matkaa ehkä n. 30m.

Siellä se tulla viipotti 20 metriä meidän perässä koko ajan, Jore touhottaa häntä pystyssä ja merkkailee normitapaansa, pikkuisen ehkä oli korvat taka-asentoiset silläkin, vettä tuli aika paljon. Lisa käy vähän ennen kuin ollaan taas omalla pihalla liruttamassa pissan heinikossa ja ottaa ensimmäiset juoksuaskeleet, kun kutsun sitä takaisin portille.

Tasan vuosi sitten kisattiin Lisan kanssa ensimmäisen kerran. Minun pieni kisakoira!

--

Pennulle on nyt valmiina oma peti. Se on Joren ja Aapon vanha peti retusoituna pinkiksi je beesiksi ja pari uutta vaihtopatjaakin Kaija ompeli siihen mytättäväksi. Uudet kupit ovat vasta tulossa, kun ensin tuli väärää kokoa. Hihna on vanhaa yhdisteltynä vanhaan, pinkkiä ja nahkaa, vaikka tuntuu kyllä, että tämä tyttö on enempi punainen tai violetti kuin pinkki.

--

Käytiin Joren kanssa perjantaina ihan oikeassa agilitykoulutuksessa. Kouluttajia Kajaanista tulleet Salme Räsänen sekä Mikko Karjalainen.

Jore ja Lisa nimittäin ehtivät tapella lelun takia (!) perjantaina päivästä ja Lisa äityi kevittämään satuttamaansa jalkaa, joten muu ei auttanut, kuin jättää Lisa kotiin. Koulutusta ei enää voinut peruuttaa, joten parempi Jorenkin kanssa kuin ei mitään. Lisa kerkesi kyllä tikata Joreakin huuleen, mutta ei siitä sellaista huomaa. Kokeiltiin ennen lähtöä kotikentällä vähän paria hyppyä, puomia ja Aata, pussia ja putkea. Hienosti se meni (vaikka eihän me kontakeja olla treenattu, namialustalla vain). Mutta ei se olekaan ongelma se osaamattomuus kentällä, vaan se kaikki muu...

No kyllähän se piippasi ja haukkua räksätti välillä ja ehtiessään (pistin sen istumaan, namin metrin päähän ja käskin odottaa, niin pysyi sen aikaa ainakin hiljaa) koetti sinkoilla sinne ja tänne, mutta tottui aika nopeasti ja onnemme oli, että oltiin myöhäisemmässä ryhmässä ja paikalla ei ollut enää paljon katsojia eikä muita koiria. Pyydettiin vielä varmuuden vuoksi, ettei kentän reunalla olisi muita kun Joren kanssa ollaan siellä.

Ja olipas meillä hauskaa! :) Jore teki tosi hienosti, vaikka aina kun tekemistä ei ollut se ruukasi lähteä vähän vaeltamaan, mutta jos muisti laittaa sen istumaan siksi aikaa kun kuunteli kouluttajaa, niin odotti hyvin. Ja niin me vaan valssailtiin ja persjättöiltiin ja leijeröitiin puomia ja niistoiltiin, takaaleikkailtiin ja niin edelleen, ihan täysin alo-möllin kanssa, joka ei ole koskaan mennyt rataa :D Eikä se ole sitten kesän 2011 treenannut oikealla / vieraalla kentällä yhtään mitään. Ajattelinkin, että se saattaisi yllättää positiivisesti, mutta se käytös minut yllätti enempi. Kun olin todella varautunut siihen, ettei siitä tule yhtään mitään...

No, hallissa meitä odotti sitten pujottelutreeni. Meidän onni sekin :) Ei olla Joren kanssa pujottelua aloitettukaan oikeastaan ja nyt otettiin sitten ohjurit käyttöön. n. 10 (?) kerran jälkeen Jore käveli ne 6 keppiä jo itsenäisesti :) Taitava rakki ja opin itsekin oikean tavan opettaa ohjureilla. Jore keskittyi valtavan hyvin, kouluttajakin sanoi, että oli katsonut alussa kun se huuhatti menemään hallissa joka suuntaan, että mitähän tästäkin tulee ja aivan yllättynyt sitten siitä miten hyvin se lopulta keskittyi siihen tekemiseen. Muistan vieläkin kun se vaan seisoi keskellä sitä pujottelua, ohjurin yli ei saanut mennä ja namit odottaa edessä. Tuijottaa minua ja kysyy: "mitä nyt?". Ja kyllä se tosiaan aina lopulta sitten keksi mitä reittiä sinne nameille pääsi ja viimeisellä kerralla vielä jouhevastikin.

Sellainen pieni insidentti siinä kävi. Kouluttaja (mies) näytti etupalkkaa ja kehotti ja kannusti minun kanssa Jorea kovasti etenemään ekaan väliin (toistoja oltiin tehty jo ainakin puolisen kymmentä ilman ongelmia). Jore kävi nuuhkaisemassa miehen kättä, että oliko se ottanut niitä nameja mukaansa, kun kerran kupilla kävi, sitten tuijotti vähän aikaa kouluttajaa "kulmien alta" ja tarrasi sitä lahkeeseen nipistäen sitä lahjetta pari kertaa. Ei siinä paljon itse ehtinyt reagoida (en edes muista miten reagoin). Kouluttaja ei välittänyt, naureskeli lähinnä, mutta tässä taas ilmenee se juttu, miksi Joren kanssa treenaaminen on aika ahdistavaakin. :(

Ja jos se ahdistaa itseä, niin ei se silloin oikein toimi. Tajuaahan se koirakin sen että ohjaaja on ahdistunut ja ahdistuu itsekin entisestään.

No, molemmat kouluttajat kuitenkin kehuivat poikaa kovasti, pujottelutreenin jälkeen Mikko tuumasi, että kahdessa viikossa se olisi valmis, kun treenaisin sen aikaa (huomautin, että treenipaikalle matkaa 50km ja kotona ei ole laittaa ohjureita). Joten muistuttelin Esaa sitten siitä oikeasta pujottelusta, jonka se on luvannut minulle väsätä :D Että voitaisiin joskus aloittaa Joren kanssa pujottelutreenikin. Ja Esalla alkaa lomalla tämän viikon lopussa joten kenties, kenties? :)

Niin. Vaikka mitä varten oikeastaan... no, Jorea varten tietenkin! Tykkäähän se! :)

Tahdon olla hereillä silloin kun

elämä muuttuu pitkin vuoden aikaa.

Turha koittaa jäädä menneeseen.

Foxyn vuosi päivä koittaa huomenna. Kesäkin alkaa hiljalleen olla ohi.