Viime kisojen aikaan kesäkuun lopulla kirjoitin tulikiven katkuisen blogipostauksen seuratoiminnasta ja talkootöistä ja aktiivijäsenenä olemisesta ja sitten tallensin sen visusti enkä koskaan julkaissut. Helpotti sekin vuodatus, vaikkei ilmoille päässytkään.
Nyt ei stressi ole ollut aivan niin paha, kun en ole yrittänytkään tehdä yhtään mitään muuta kuin valmistelevia töitä ja täytyy sanoa, että "I SUCK!" Ihan niin kuin tosissaan. Olen tosi surkea tässä hommassa. Mutta ei se mitään, muuthan tässä lähinnä kärsii ja omat hermot tietty riekaleena, mutta ne on tottuneet siihen aivan. Minun hermot siis. Ja varmaan minä suurinpiirtein kaiken tärkeimmän saankin tehtyä, mutta millä tavalla?! Se on hidasta, sama asia pitää tehdä sata kertaa, kun se ei ole tehty oikein tai kunnolla ja tietenkin tähän nyt liittyy aina tätä toistoa ja uudestaan tekemistä ja muuttamista, kun tulee kisaperuutuksia ja työntekijä peruutuksia mutta paljon myös sitä, että olen itse merkannut jotain väärin ja se pitää korjata, neljä kertaa. jne.
Eli vaikka itseasiassa ihan tykkäänkin näistä töistä, se jatkuva muiden kiusaaminen ei ole kivaa (eli kun laitan kolmatta kertaa spostia samasta asiasta 25:lle työntekijälle, koska olen itse mokannut). Minun pitäisi ehkä vaan luovuttaa. Tai ainakin delegoida erittäin paljon enempi.
No mutta, enää kaksi päivää kisoihin tai ei sitäkään. Helpottaa jo vähän jollakin tavalla. Huomenna tulostan valmiiksi ison kasan paperia ja lauantaina aamusta kerään itseni ja pari muuta asiaa autoon ja sitten kohta 16 tunnin juoksemisen jälkeen noin, on se kisapäivä ohitse ja vastuu osaltani kannettu. Iloitsen jo nyt. Joskus vaan tulee sunnuntai, väistämättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti