Päivitystä

Tauko tekee välillä hyvää. :) En ole vieläkään alkanut pakkaamaan vaikka muutto on edessä varmaan jo äitien päivänä ja tämä viikonloppu menee kisahulinoissa seinäjoella! Lähdetään tyttöporukalla matkaan huomenissa iltapäivällä ja siitä se sitten taas lähtee, nollien keruu. Ekat startit meillä on perjantaina iltapäivällä ja venyy varmasti myöhäiselle, muista starteista en osaa mennä sanomaan kun kaikki riippuu niistä nollista. Toivon kuitenkin kovasti, että sunnuntaina ei enää oltaisi ykkösissä, koska muutoin kotiinpaluu menee tosi myöhäiselle, sillä ykköset kisaavat sunnuntaina viimeisinä.

Lumet sulaa kohinalla, tosin meidän pihalla sitä riittää vielä kiitettävästi. Uusi piha sen sijaan on jo paljon paremmalla mallilla sulamisasteen suhteen, enkä millään malttaisi odottaa ensi viikonloppuun kun varmaan päästään jo grillailemaan ja chillailemaan omalle terassille! Kuvia en ihan tähän hätään loitsi, kun asuntoilmoituskin on jo netistä poistettu, mutta heti sitten kun on muutettu. :)

Esa ei lähde kisoihin mukaan :( Joten on ekaa kertaa selvittävä aivan yksin! Onhan siellä oma valmennusryhmä mukana, mutta jokaisella on myös omat koirat, joten Foxy ainakin on aivan minun omalla vastuullani. Toivotaan, että viimeviikonloppuisesta hieronnasta oli apua ja koira olisi nyt vetreämpi. Taas moitittiin jumittavia lapoja ja meille annettiinkin hyödyllisiä kaulan ja lapojen venytysvinkkejä. Eron huomasi kyllä jo heti seuraavana päivänä, kun vielä hieroessa Foxyn nahka ei irronnut lapojen kohdalta lähes laisinkaan ja ja kotona sitten oli hyvinkin löysä. Mutta neiti kun ei edelleenkään osaa rentoutua hierottaessa ollenkaan, voi toki olla, että muuten vaan jännitteli lapojaan niin, ettei nahkasta saanut otetta. Sama hieroja tulee vierailulle pian uudestaan ja Foxy saa sitten lisää hoitoa tutussa paikassa, joten toivotaan, että vähitellen tuo jännittäminen jäisi pois. Olisi jotain oikeaa hyötyäkin tuosta hieromisesta sitten.

Parsonfoorumilta luin juuri aivan höpö-uutisesta minkä ruotsalaiset ovat keksineet; BOT, eli Back on Track -tuotteet agility tms. kisoissa luetaan nykyisin dopingiksi!! Tämä siis Ruotsissa. HAH! No, ei passaa sitten takkia näytellä kisoissa sillä puolen, mutta toki sen käyttöä me ei lopeteta, voin kertoa sen tässä aivan suoraan. Katsotaan näkyykö verikokeessa BOT:in käyttö jos joudutaan pistotarkastukseen ;) Joku foorumilla vertasikin BOT:in käyttöä hierontaan, alunperinhän ruotsalaisten tarkoituksena on siis estää kipeideillä ja sairailla koirilla kisaaminen, eli heidän yksi yhteen ajattelutavallaan BOT:tä käyttävä koira on kipeä/sairas, eikä saa näin ollen kisata. Mutta entäs kun BOT:tä käytetään myös ennaltaehkäisevästi, kuten myös hierontaa? Pitäisikös koirien hierontakin sitten kieltää ja mieltää douppaukseksi? Joku tuossa ajatustavassa nyt vähän mättää ja saisivat miettiä asiaa uudestaan. Eiköhän sairas koira tule erottaa joukosta jollain muulla tavalla kuin sillä, onko sillä treenitakki päällä vai ei?? Niin höpöhöpöä ettei ole tosikaan!!!

Ilmoin itseni Foxyn kanssa agirotuun joukkuekisaan ja Rommin varakoiraksi mölleihin!! :D Mennään sitten hihnan kanssa jos tuntuu, että muutoin ei yksinkertaisesti uskalla ;) Jos nyt siis päästään/joudutaan kisaamaan. Kivaa, kivaa! Jos nyt oikeasti kerrankin päästäisiin lähtemään sinne :D

Ruusukkeita ropisemalla

Kotiuduttu on ihan ajoissa tänään, lähdettiin liikkelle seitsemän aikoihin. Tuomarina tänään oli samainen Ritva Herrala ja ensimmäisenä vuorossa hyppyrata. Ihanne aika oli melko tiukka taas, etenemä 3,4m/sek, oltiin Foxyn kanssa vuorossa toisena. Sanoinkin Foxylle että mennään hakemaan se nolla (milloinpa en.. heh) ja nolla sieltä sitten tällä kertaa tulikin ja sijoituttiin sillä taas ensimmäisiksi. :) Ohjauskin oli kohtuu sujuvaa, ei mitään suurempia möhläyksiä.

C-rata hyppy


D-rata oli normaali agility rata kontakteineen ja tuntui siltä että vaikka sitä nollaa tietenkin mentiin hakemaan, saattaisi pitkästä aikaa olla jonkin kontakti virheen aika. Olin päättänyt ohjata Foxyn A:lle takaaleikkauksella, mikä osoittautui virheeksi, koira epäröi huipulla ja roikaisi kontaktin komeasti alas. Muutenkin sähläilin taas pariin otteeseen, epäröin radan kulun suhteen, mutta vitosellakin selvittiin taas luokka voittoon.

D-rata


Saatiin viikonlopulta siis saldoksi kaksi ilmaista kisastarttia tuleviin kisoihin ja Mauri Kunnaksen lasten astiasto setti. :) OKK:lla on tähän mennessä olleet oikein kivat palkinnot. :) D-rata oli myös mukana timanttiset rankingissa ja meistä sijoittuneista käytiin ottamassa tiivistunnelmainen kuva. Liekö kuva sitten seuraavassa ASB-lehdessä?

Oikein ollaan tyytyväisiä näihin tuloksiin. Pikkuisen pitää vielä kehaista, että ollaan Foxyn kanssa oltu tähän mennessä aina tuloksen saadessamme sijoituksilla ja 5 kertaa 6:stä ykkösinä ;) Mutta pikkukisojahan nämä on, kahden viikon päästä sitten oikeasti kilpailemaan Seinäjoelle. Kilpailemaan siis ainakin niistä sijoituksista, jotka eivät taida olla siellä niin helposti saatavissa. Meiltä puuttuu yksi nolla kakkosiin noususta edelleen, ei siis aivan täyttyneet tavoitteet tältä viikonlopulta, mutta hienosti män kuitennii!

Foxy was very fine today, and we got ourselves an 0 (clean course) and a 5. Both giving us the winning place in our class. So during this weekend all toghether 3 courses out of 4 we were the best competers, only that we still didn't manage to get those two 0-results to get into the 2nd class... But, in Seinäjoki then 1. - 3.5.09, 6 agility courses in 3 day. :)

Vitonen ja puhdas rata

Oulusta on palattu, kahdessa startissa käytiin siis pyörähtämässä. Videot on vasta latautumassa, laitan ne tänne myöhemmin. Tuomarina oli Ritva Herrala ja jos joku on sanonut Jämsän Jarmon ratoja tiukoiksi ihanneajan suhteen, niin se joku ei tiedä mistään mitään.... Ekalla radalla oltiin Foxyn kanssa ainoat miinus ajalla ja sekin alittui vain 1,07 sekunnilla, medeissä myös vain yksi ajan alittanut ja makseissa kaksi.

Saatiin ekalta radalta vitonen, videolta näet aivan valtavan roikauksen Foxy teki keinulta!! Se on kyllä hypännyt keinulta alas, mutta ei mitään tuollaista tähän mennessä, hyvä kun ei loukannut sentään itseään. Itse taisin unohtaa sanoa odota, jottei Foxy luulisi keinua puomiksi, ehti sitten liian pitkälle kovassa vauhdissa ja kävi noin. Harmillista, mutta nättiä menoa muuten. :) Ja tosiaan, vitos tuloksella ykkös sijoitus, koska seuraavalla olikin sitten jo oli 5 sekuntia yliaikaa, vaikkei sekään mikään hidas ollut.

A-rata


Kakkos rata sitten; Foxy meni kuin unelma! Se teki radan aivan nappiin ohjauksen mukaan, virheettömästi - jos minun ohjaamani rata vain olisi ollut se oikea. Videolta on varmasti vaikea nähdä mitkä olisivat olleet oikeat esteet, mutta keinun jälkeen meni pieleen, olisi pitänyt suunnistaa vasemmalla olevalle esteelle ja sen sijaan ohjasin eteen. Foxy oikein odotti siinä kauniisti, että minne sitten? Ja sitten minä ohjaan väärin... Ilmeisesti paineistuin itse siitä keinun oikeasta suorittamisesta niin paljon että unohdin radan ja rataan tutustumisen jälkeen olin kyllä sitä mieltä etten ollut kyllä saanut painettua päähäni mitään ja rata oli aivan kamala ja saa nähdä mitä tästä tulee. Hylky siitä tuli, vaikka Foxy pieni teki kaikkensa että mamman ohjaus tulisi tulkittua oikein. Mutta se oli oikein mukavaa vaihtelua niiden putkihyllyjen jälkeen, huomenna taas sitten vielä paremmalla menestyksellä ;)

B-rata


Niin, agilityn jälkeen käväistiin vielä Haukkukeitaallakin, siellä oli siis kettu. Ei tosiaan odoteltu mitään sen kummempia edellisen käyttäytymisen jälkeen, kun Foxy lähinnä puhisi ohjaajalle. Nyt se tunnisti ketun hajun jo pihalla, muisti ilmeisesti saman homman nimen ja alkoi jännäämään valtavasti jo pihalla. Livisti vielä hallistakin takaisin ulos. Tällä kertaa ohjaajana oli nainen ja sitä ei niin kamalasti tarvinnut pelätä, kettu sen sijaan oli aika jännä otus. Saatiin kuin saatiinkin haukut, mutta pelko haukkua se lähinnä oli, eikä Foxy metriä lähempää tullut kettua haukkumaan. Pari kertaa se taisi nuuhkaista häkkiä ja sitten taas kauemmas haukkumaan. Hyvin varovasti edetään siis ja katsellaan jos kesällä käytäisiin ketun luona uudemman kerran. Marika oli sitä mieltä, ettei koira välttämättä tule koskaan osallistumaan kokeisiin, mutta siitä saattaa saada aivan hyvän metsäkoiran silti, koska kiinnostusta riistaan kuitenkin löytyy.

Agility competition in Oulu left us with one 5 result and a win and one disqualification, when I forgot the course, Foxy on the other hand made a clean run, if my guiding just had been the correct course... Well, tomorrow with new enthusiasm and more luck ;)

After the agility we went to see the fox with Foxy. It wasn´t as bad as last time, when she just barked at the man in the hall, now she also got to bark the fox, but she was quite afraid still, and stayed a meter or two away from the cage where the fox was. We´ll go and see about it next time in the summer, and hope for some more progress. :)

By the way, the smell of the fox is exactly the same some hay bushes have in our forest by that old barn. So there are probably some foxes nere there somewhere. Foxy was the one to smell the urine from some 200 meters away and I urged her to go forward to see what it was. I too could smell the urine when we got to the barn and the dogs started sniffing the bushes. This was yesterday on our morning walk.

Sauna lämpimänä

Aamulla oli tullut 5 senttiä lunta. Siinä meni haaveet jälkien tutkailusta tälle päivälle. Uskaltauduin kuitenkin hangille vielä, muutaman kerran upotti, mutta vielä siellä aamusta käveli. Käytiin vielä "susi" aukolla, jäljet näkyi vielä sataneen lumenkin alta ja mittailin niitä vielä uudestaan. Alussa (tai lopussa) ennen kuin tasainen pari jälki katoaa jälkiväli on jotain 60 - 70 senttiä ja pitenee vähitellen 120 ja vähän ylikin. Eli se voisi ehkä olla iso kettu, susia kun ei pitäisi niin hurjan paljon tällä seudulla liikkua. Ketun jälkiväli max. on 110 suden lyhimmillään 120. Jälki oli uponnut melko syvälle, mutta jos eläin on ollut liikeestä alkuyöstä ja hanki pehmeää, toki uppoaa kevyempikin. Tuntuu vain hurjalta ajatella, että Rommin vastaava jälki on n. 40 cm ja sitten iso kettu voisi askeltaa lähes kolme kerta pidempää jälkeä. Mutta eiköhän ketun askel ole vähän maatavoittavampi kuin keskiverto russelin ;) Ja kettukin saattaisi pistellä poskeensa metsäkauriin. Näin itäsuomen tyttönä ensimmäisenä mieleen vain tulee aina susi, täällä kun se onkin jo oikeastaan harvinaista.

Esankin hain kotiin, kävin sitä ennen vielä Foxyn kanssa hallilla treenaamassa. Alkaa olla vähän liian lämmintä hallilla päivisin, vaikkei niin aurinkoinen päivä olisikaan ollut. Harjoiteltiin tuota samaa kuviota mikä ei niin sujunut keskiviikon treeneissä ja muutamia kepeille lähetyksiä sekä aata. Hyvin meni. Toivottavasti huomennakin. :) Ensimmäinen startti Virpiniemessä on kahdeltatoista, toinen puoli kahden aikoihin. Sen jälkeen käynemme vielä Haukkukeitaalla haukkumassa kettua, toivottavasti. Viimeksihän Foxy päätyi vain puhisemaan ohjaajalle. *huoh*

Äsken muka jo niin väsytti, vaan onneksi hellitti hetkeksi kun sauna alkaa olla jo lämmin. Aikaisin sietäisi kyllä joutua nukkumaan niin jaksaisi vähän tallia laitella vielä ennen lähtöä. Ollaan muuten ilmottu itsemme jo seinäjoellekin. :) Kuuten mini1 starttiin! Toivotaan tosin, ettei kisattaisi ykkösissä enää sitten...

Agility ja raskaus

Tiedän etten ole ainoa joka on raskaana ollessaan googlettanut vastaavaa. Agility on kuitenkin melkoisen vauhdikasta ainakin nopean koiran kanssa ja kun miettii mikä kaikki on "kiellettyä" raskauden aikana tulee helposti mieleen, onko oma rakas agilitykin EI -listalla. Minua niiiiiiiin ärsyttää, kun vauvakirjoissa sun muissa läpysköissä sanotaan aina, että odottavan mamman on hyvä liikkua paljon ja pitää terveydestään huolta. Sitten aletaan luettelemaan eri liikuntamuotoja joita ei tulisi harrastaa, mm. juokseminen ja ratsastus ja yleensä päädytään aina sanomaan että rauhallinen kävelylenkki se sitten vasta tekee terää ja jos hymiöitä käytettäisiin niin semmoinen siihen perään. Rauhallinen kävelylenkki! Anna mun kaikki kestää... sitten saarnataan lihoville äideille kun pitäisi sitä liikuntaakin harrastaa ja kun ei saa kuin kävellä rauhallisesti. Sitähän pitäisi kävellä päivät läpeensä jotta siitä olisi jotain hyötyä ja kun on raskaana on yleensä nälkä, jatkuvasti.

Onneksi kuitenkin suurinosa lääkäreistä, kätilöistä ja muista asiantuntevista on sitä mieltä, että kaikenlainen liikunta (paitsi syvänmerensukellus ja vuorikiipeily) on sallittua niin pitkään kuin se itsestä vain tuntuu hyvältä. Oma kroppa kyllä kertoo jossain vaiheessa milloin on syytä rajoittaa ja milloin lopettaa hetkeksi kokonaan. Ymmärrän ratsastamisessa vaaran pudota hevosen selästä esim. hypätessä, kovassa laukassa jne. enkä maastoon uskallakaan enää Pepen kanssa, mutta minusta rauhalliset kävelylenkit rauhallisen hevosen kanssa ovat myös täysin turvallisia ja välillä jopa ravaten, jos se itsestä tuntuu hyvältä. Agilityssa taas on suurempi vaara kaatua itse. Tuo kaatuminen kai siinä eniten mietityttääkin, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, miltä juokseminen tms. tuntuu mahan kanssa. Kaatumistakin on monenlaista ja sanoisinpa, että harvemmin juostessa onnistuu itseään kovin pahasti telomaan. Ja kaatuahan voi kotonakin.. En halua kuulostaa vastuuttomalta ja voihan olla että mieleni vielä muuttuu ja alan varomaan enemmän ( - liikaa? raskaus ei kuitenkaan ole sairaus...) tai Esalla on asiaan jotain sanomista.

Olin ajatellut kisata ainakin kesä - heinäkuulle tai pidempään. Katson miten kömpelöidyn vatsani kanssa tai tuleeko muuta vaivaa, voihan olla, että loppuraskaus ei salli enää treenaamistakaan. Ja synnytyksen jälkeen sitten toivon kovasti, että pääsisin radalle taas kaamosrallin aikoihin marraskuun puolivälissä. :D Joten toivotaan, että lapsi tulee ajallaan. ;) Täältä luin melko rohkaisevia juttuja raskaana kisaamisesta ja ehkäpä kirjoittamaan ovat rohjenneet vain ne hurjimmat agimammat, kun vielä aivan viimeisilläänkin on kisaamassa käyty. Mutta jokainen menee oman vointinsa ja tuntojensa mukaan, ei saa huolehtia liikaa mutta kuitenkin osata ajatella asiaa myös sen masuasukin kannalta. Siellä radalla kun ei enää juostakaan yksin. :)

Sus sentään!

Kylläpä meistä on nyt tullut metsäläisiä, voi kun aina olisi kestävät hanget!

Tänään laitoin hepat pihalle ja lähdettiin metsään. Mentiin samaa reittiä ja lähellä ketun tms koloa sanoin koirille (Foxylle) "missä kolo?" ja Foxy suunnisti suoraan kololle, kehuja siitä :) Löydettiin toinenkin supin vessa eri kohdasta joenpenkalta, en tiedä ovatko nuo vessat vai mitkä, mutta penkoilla haisee todella vahvasti jokin pistävä tavallaan lannanhaju. Mietin kyllä välillä että se saatan olla minäkin, tallikamppeissani...

Kuljettiin taas ravipolulle ja sitä eteenpäin noin viisi metriä kun vastaan tulee kärryt ja kovaa. Rommi haukahtaa, lähtee pakoon ja Lisa perässä ja lujaa. Foxy on ainoa joka seuraa minua toiselle puolelle tietä. Ravimies pysähtyy hetkeksi mutta painaltaa sitten koirien perään, vaikka kuuli kyllä kun sanoin että ne pelästyivät ja olin jo itse astunut tielle lähteäkseni niiden perään. Näin kun Rommi juoksee vain kovempaa ja kauemmas tultua reittiä kuitenkin.

Jäätiin Foxyn kanssa paikallemme odottelemaan ja huutelemaan. Viheltelin aikani ja Rommi tuli takaisin, Lisaa ei näy missään. Viheltelin vielä ja kutsuin Lisaa kunnes lopulta lähdin takaisin samaa reittiä. Onneksi oltiin käyty samassa paikassa jo eilen, joten hyvin todennäköistä oli, että Lisa on vain kipittänyt kotiin päin. Huutelin ja viheltelin koko matkan kotiin tallin nurkille asti ja näin pienen ruskean pään siellä meidän rapuilla. Kutsuin tytön luokse, palkkasin ja lähdettiin metsään uudestaan, vaikka vähän olikin jo tullut lämmin - hermostuin tietenkin kun tuolla tavalla toinen katoaa ja mietin jo ketä kutsun apuun jos Lisa ei olisikaan ollut kotiovella.

Lähdin taas joensuuntaan (muita suuntia kun ei ole, metsä kulkee joen ja tien välissä) mutta tällä kertaa ei ylitetty sitä vaan kuljettiin joen suuntaisesti mutkitellen, metsää sitä on molemmilla puolilla kuitenkin.

Aika rauhassa saatiin vaellella, sen kummempaa ei tullut vastaan. Rommi oli vähän säikkynä ehkä, mutta luulen sen johtuneen siitä heppaepisodista, vaikka aina kun koira hermostuu ilman näkyvää syytä keskellä metsää, tulee itsellekin sellainen olo että mitä siellä nyt on... Käveltiin lähelle jonkun mökkiä ja haistoin savun, joten päätin kääntyä poispäin tien suuntaan ja viistosti takaisin kotiin. Tieltä joelle päin kulki pitkänomainen aukko, ei sähkölinjaa tai muuta näkyvää syytä moiselle metsän raivaukselle ja se oli täynnä erilaisten eläinten jälkiä. Suurimman huomion veivät nämä (klikkaa taas isommaksi):

Aurinko oli jo vähän sulattanut näitä jälkiä ja hanki murtunut niiden alla, joten itse painaumasta ei saanut parempaa selvää. Jäljet kulkivat pareittain ja jälkiväli oli reilun metrin. Googlettelin aikani ja löysin metsähallituksen sivuilta maininnan suden jäljistä jotka kulkevat pareittain suden ravatessa. Jonkin verran on hanki upottanut, kovalla alustalla jälkiväli voi kuulema olla jopa kaksi metriä, joten en tosiaan osaa sanoa onko kyseessä ollut susi vai jokin pienempi. Koirien seuraava löytö kuitenkin kertoo, että lähistöllä on vastattain liikkunut jokin peto.


































Tilanne on lavastettu sillä olin niin innoissani koirien löydöstä, että nappasin jalan heti mukaani kunnes myöhemmin hoksasin, että löytöpaikasta olisi ehkä ollut kiva ottaa kuva.. Jalka näyttäisi olevan melkoisen tuore, tai ainakin hyvin säilynyt, joten käärin sen sanomalehteen ja muovipussiin ja pistin pakkaseen kesään jäljityshommia varten! :) Meidän edellinen peuraeläimen jalka meni pilalle viimekesänä, joten tämä oli oikein arvokas löytö. En tiedä mikä eläin on ollut kyseessä, etukoipi ilmeisesti ja melkoisen lyhyt kyynärvarresta sorkkaan, vain n. 60cm noin taipuneena, upottavassa hangessa varmasti helppo saalis sudelle tai mille vain. Harmittaa nyt vähän ettei etsitty enempää osia, heh, vaikka onhan ne saattaneet olla vaikka missä kaukana.

No, huomenna taas uusin kujein! Vitsit kun tämä onkin vasta hauskaa!

Kisoihin valmentautumista

Ratatreeniä tänään :) Ja olipas vain radassa haastetta kivasti! (Klikkaa kuva isommaksi, niin numerot näkyy selvemmin.) Vähän varmasti mittasuhteet heittää, mutta esteet oli sijoiteltu jotakuinkin näin
´


































Meille ongelmia tuottivat esteet 17 - 19, kun Foxyn piti pysyä lähellä putkelle asti. Itse en taas malttanut pitää koiraa hallussa vaikeiden kohtien ohi (hypyt sivuilla putkelle mentäessä), vaan päästin sen aina livahtamaan muille esteille. Jankattiin aika monta kertaa.... Mutta muutoin rata meni loistavasti, en sano, että nappiin, mutta hienosti kuitenkin, kun ajattelee kuinka vaikea rata meille oli. Kepeille lähetyksetkin sujuivat hienosti samoin takaaleikkaus 9 esteelle. 14 - 15 välin otin sylikäännöllä keinulle, sekin onnistui hienosti. Harmi kun tätä ei tullut videolle. Esa kun ei nykyisin enää kulje meidän mukana kun treenit ovat niin pitkiä ja nyt tietenkään kun se on siellä Ruotsissa.

Mutta näistä treeneistä jäi hyvä mieli mikä onkin tärkeää kun edessä on taas kisat viikonloppuna Haukiputaalla. Nyt niitä nollia sitten... ;) Mikakin tykkäsi että hyvin mentiin ja että Foxy irtoaa hyvin ja tekee esteitä hyvin kauempaakin, mutta lähellä työskentely on vaikeaa ja sitä meidän tuleekin vielä treenata.

Luonnossa

Kylläpä ilahduin tänä aamuna kun huomasin että hanget kestää! Lompsin sitten samoin tein koirien kanssa pienelle tutkimusretkelle keskelle luontoa, paikkoihin joissa ei ihminen ole käynyt sitten syksyn... Ja mitä kaikkea sieltä löytyikään! Nautin ainakin yhtä paljon kuin koirat, aurinko paistoi, en uponnut kertaakaan ja koirat saivat juosta sielunsa kyllyydestä. Nyt täällä makoilee kolme hipihiljaista ja tyytyväistä parsonia, kyllä luonto tekee terää!!

Kävelimme alkuun joelle samaan tapaan kuin alkuvuodesta hankilenkeillä, jolloin kahlattiin matalassa lumessa. Tämmöistä mukeloiden maata kasvoi joen vieressä. (kuva kannattaa klikata isommaksi kun laatu on tosiaan kännykkää eli onneton!)

















Nyt joki oli jo siihen malliin jäässä että uskaltauduin kävelemään reunaa pitkin ettei tarvinnut väistellä risukkoista pajukkoa joenpenkereellä. Foxy löysi ketun tai supin kolon, jota se innolla tutki. Lisa ja Rommikin sitä kävivät kurkkaamassa ja Lisa ehti vähän lipaista ulostetta joka kolon ulkopuolella lepäsi. En tiedä kuka siellä oli asustellut, mutta kolo oli varmastikin tyhjä, kun koiria ei sen kummemmin sen kiinnostanut tai pelottanut.




















































Edettiin jokea jonkin matkaa kun päätin toisen puolen houkuttelevan niin kovasti ja ajattelin että nyt tai ei koskaan, keväämmällä en ainakaan tule koskaan joen toisella puolella käymään ja hilpastiin yli kaikki neljä, hyvin se kesti eikä muuta aikonutkaan. Katsoin sopivan kohdan josta ojan tapainen laski jokeen ja se sattui olemaan supien vessa samalla. Sekös koiria kiinnosti! Foxy ehti pikkuisen siinä kierähtämään ennen kuin ehdin kieltää ja noustiin siitä kuivalle maalle. Lisaa moinen vessa ällötti vähän, eikä se meinannut hajujen vuoksi uskaltautua tulla ylös ollenkaan, kunnes huomasi, ettei muualtakaan ylös pääse.

Joen toisella puolella olikin kapea aurattu tie, jossa oli heppakärryn jäljet. Meitä ei niin sivistys kiinnostanut ja kiivettiin tien yli peltoaukealle, jonka päätin kiertää ympäri. Toisella laidalla oli hirvitorni ja jostain syystä tuntui koko ajan, että on piipun tähtäimessä siinä aukealla kävellessä. Koirat jumitti johonkin siihen aukean laitaan vaikka niitä kutsuin, juoksin katsomaan mitä olivat löytäneet ja siellähän oli makoisa jäniksen raato. Yöks. Parin metrin päässä siitä sellainen ruskea pitkä pötkö, näytti lähinnä suolen pätkältä, mutta kyllä suolet varmaan syödään ensimmäisten joukossa, joten liekö se ollut jonkin isomman elukan uloste tai oksennus. Se oli reilut 30 cm pitkä ja 5 cm paksu. Sain koirat kuitenkin liikkeelle ja ne lähtivät kirmailemaan aukiolla.





Rommi sai jonkin lähtetyksen ja katosi hetkeksi. Harmi kun kännykän video oli niin onneton, mutta eipä mennyt kauaa youtubiin laittaessa :)



Takaisin päin piti lähteä, vaikka ajattelin, että olisi voinut kävellä siellä vaikka koko päivän! Tai oikeammin niin kauan kuin hanget vain kestää. Muasta puuttui vain Esa, kamera ja eväät. Vaikka pelkkä Esakin olisi riittänyt. :) Hepat olivat jääneet sisälle vielä kaurojaan odottelemaan kun lähdin, en tuolloin vielä tiennyt hankiaisista. Menomatkalla piti uudemman kerran tarkastaa jänis, supinvessa (nyt Lisa ei suostunut enää kulkemaan vessan läpi vaan kiersi pitkän matkaa pengertä pitkin ja tuli alas toisesta kohdasta) ja tietenkin ketun kolo. Käveltiin vanhan ladon kautta ja nakkasin koirille kepin, siitäkin riitti vielä riemua ja unohtivat syödä kaikki ne jäniksen papanat joita pellolla pilkotti siellä sun täällä.



Melko läheltä kotia löytyi vielä jokin erikoisempi läjä, vaikutti lannalta, siinä oli selvästi jonkinlaista kortta ja se oli iso, vieressä näkyykin jälänjälki joten jotain 30cm leveimmillään ainakin. Tarkemmin en sitä viitsinyt ronkkia, koiria se kiinnosti kovasti.

















Jonkin matkan päästä siitä löysin erikoisia keltaisia papanoita ja oksennusta jotka tunnistin nyt netistä teeren läjäksi. :)


















Kotiin paluu oli ehkä vähän pettymys meille kaikille, kun metsässä oli niin hauskaa. Ensi yöksi on luvattu neljää astetta pakkasta, joten koetan olla aikaisin liikeellä ja toivoa, että saataisiin käydä tutkimusretkellä vielä huomennakin.

Tallissakin odotti yllätys kun olin unohtanut laittaa karsinoiden ovet kiinni!! Kamu oli tullut ulos omastaan, pitänyt käytävää lantapaikkana ja ilmeisesti nukkunut Pepen kanssa vieressä karsinassa, kun olivat kuitenkin molemmat puruissa. :D Pomon karsinan olin muistanut sulkea. Olipa vain kerrankin helppo siivota Kamun jätökset, kun kaikki löytyivät siitä betonilattialta sen sijaan, että ne olisi pitänyt haravoida purujen seasta.

Ihana aamu kerta kaikkiaan, odottaa saattaa että päivä jatkuu samanlaisena.

Pääsiäiset

Toivottavasti kaikilla on ollut iloinen pääsiäinen, mekin päästiin pitkästä aikaa reissuun melkein koko perheen voimin. Emme uskaltaneet ottaa kolmea koiraa kiusaamaan Lukas-herraa Sotkamoon, joten lähdimme vain tyttöjen kera matkaan. Ei Lukas kyllä pahemmin perustanut Lisastakaan, Foxy menee jo siinä sivussa kun ei tule liian lähelle.Tytöillä riitti leikittäjiä ja saivatkin varmasti pallopeleistä joksikin aikaa tarpeiksi asti. Foxykin oli aivan erikoinen, odotti koko ajan leikittäjää, ihan kuin silloin ennen vanhaan. :) Sitä kun on usein jo ajatellut, ettei se voi enää olla aivan terve kun ei se tee mitään muuta kuin nukkuu. Mutta siltä on vain puuttuneet virikkeet. Rommin kanssa se ei taida nykyisin peuhata lähinnä vain oman arvoasemansa takia tai ainakin sen oletetun arvoaseman...

Käytiin vielä eilen ennen lähtöä esittelemässä meidän tytöt tuttavapariskunnalle jotka saavat toukokuussa oman russelin, sen tappijalkaisen. Kyllä taisi tytöt sen verran osata ihastuttaa, että koirakuume vain paheni :D Muistan itse kuinka Foxya odotetellessa katsoi niin tarkkaan jokaista kadulla kävelevää parsonin tapaistakin, että olisin varmasti ollut onneni kukkuloilla, jos joku olisi parsonin kanssa tullut kotiimme koiraa esittelemään.

Täällä sitten sataa vettä. Piha on ihan sohjoa ja sisällä kylmä. Kameralla on joitain ehkä onnistuneehkoja kuvia eiliseltä kevätlenkiltä koirien kanssa, kun vielä löydän sen kameran ja siirrän kuvat koneelle.

Tavoitteissa pysyminen

Tänään käytiin valmennuskurssin aluksi palaveria omista tavotteista ja tilanteesta niiden saavuttamiseksi, Mikan kanssa henkilökohtaisesti. Hui! Mehän ollaan Foxyn kanssa periaattessa ihan tavoitteissa pysytty, koska ne oli niin laimeat jo alunalkaen, eli nousta kolmosiin kevään aikana. Edistystä tosin ei ole tapahtunut tavoitteen asetettuani, koska yhtään nollaa ei olla saatu, niissä yksissä kisoissa joissa ollaan päästy käymään sen jälkeen. Ja kysehän ei tosiaan ole ollut kilpailumotivaation puutteesta, se vielä kaikille tiedoksi keneltä jäänyt epäselväksi, vaan tyhmyyksissäni en uskaltanut ilmoittaa Foxya kisoihin kun odotin juoksuja tulevaksi ja sitten kun ne lopulta alkoi, missasin nekin kisat joihin olin jo ilmoittautunut kun päätin olla enää odottelematta pidempään. Mutta senkin opin sitten, että juoksuja on ihan turha odotella, kun sen juoksutodistuksen kirjoittaminen ei ole iso juttu ja rahatkin saa takaisin. Että jatkossa sitten rohkeasti vain ilmoittautumaan kaikkiin mahdollisiin kisoihin, niin kuin ollaan tehtykin ;) Touko- ja kesäkuu on aikalailla täynnä!

Pikkuisen jäi kaivelemaan, mutta koetetaan unohtaa menneet ja keskittyä nyt tiimityöskentelyyn ja koetetaan kovasti olla osa ryhmää ja hyödyksi, vaikka vasta ykkösiä ollaankin. Meillä on hieno ryhmä ja on ollut tosi kiva tehdä hommia kaikkien kanssa. :) Seinäjoen reissuakin odotan innolla! Sinne pitäisi pian muistaa ilmoittautuakin, kokonaiset kuusi starttia!! Kyllä sieltä viimeistään joku nolla irtoaa, ellei sitten jo Oulun kisoista tule niitä kolmea nollaa joista näin unta muutama yö takaperin. ;) Kyllä lähitavotteitakin pitää olla ja onhan se niin, että aina kun radalle mennään niin tähtäimessä on se nolla joten saa kai siitä puhua etukäteenkin? Vai pilaako se jotenkin mahdollisuudet??

Tänään tehtiin pikku rataakin, siinä sai vauhtia kerättyä mukavasti ja Foxy meni oikein siivosti ja napakasti, tosin ekalla kerralla sai kyllä kauhistella sitä sutimista joka mutkassa - pikkuisen oli vauhtia matkassa! :D Täällä on vauhtipelit menossa nyt Lisalla ja Rommilla kun ovat joutuneet olemaan aika paljon häkissä tänään. Saatiin heille lainaan tosiaan sellainen extraiso rotikanmentävä häkki jossa molemmat mahtuu oleilemaan hyvin yhtäaikaa. Ei ole niin yksinäistä sitten. :) Mutta kyllä näinä häkkipäivinä illasta huomaa, että häkissä ovat joutuneet olemaan. Fiuuu!

Koiran päivät

Hankeilua






















(aivan videon alussa näette kuinka Rommi taklaa Foxyn kumoon hyppäämällä yli ja sekös alkaa Foxya kismittämään)



Ja nokosia

Miniliisa

En muista kirjasinko tänne ylös edellisiä mittauksia kun Lisa oli muistaakseni vajaat 31cm, no nyt 18 viikkoisena tasan se on vähän yli 31cm, joten kasvu tuntuu jo hidastuneen. Foxy oli 19 viikkoisena jo 33cm. Joten Lisasta pitäisi tulle oikein pieni ja sievä!! :) Poseerauskuvia ei olla otettu pitkään aikaan ja nyt kun ensimmäisen pentunäyttelyn ilmoittautumiset meni mönkään puuttuvien papereiden takia, niin eipä tuota näyttelyhommaa ole muutenkaan tullut harjoiteltua. Ensimmäinen näyttely onkin sitten varmaan vasta heinäkuussa joskus täällä Kemissä ja Lisa on jo junnuluokassa! Ellei sitten ehdittäisi kesäkuussa Rovaniemelle. Ja jospas täällä joku mätsäri olisi toukokuussa, niin kuin yleensä.

Me oltiin saatu tunnustus Tuliniemen laumalta, kiitos siitä! Ja laitamme sen nyt eteenpäin seuraaville blogisteille:

Paraskeva
Kleni ja Aino
Åsku ja Uhma

Tässä ohjeet mitä tehdä palkinnon saatuasi:

1. Kopioi Kreativ Blogger palkintologo blogiisi
2. Tee linkki hänen blogiinsa keltä tunnustuksen sait
3. Anna tunnustusta 3:lle muulle blogille
4. Lisää blogiisi linkit heidän blogeihinsa
5. Jätä heidän blogeihinsa kommentti, että tietävät saaneensa tunnustusta.

Koulutusviikonloppu

Kotiin on palattu ja koulutuksen antia voi katsella ensimmäisenä päivänä kuvatuista videoista. Oli mukava käydä Tienhaaran Jarilla, Mika nyt on jo aika tuttua huttua, varsinkin kun rata oli sellainen jonka olin jo tehnyt aiemmin meidän treeneissä ja sunnuntaina kehtasi sitten laittaa minut tekemään samaa rataa kuin lauantaina. Se vähän harmitti, mutta hyviä vinkkejä sai taas Mikaltakin, kuinkas muutenkaan.

Jarin radoista huomasi erityisesti, miten uudella ohjaustavalla sekunteja säästyi useita ja ohjaus muutenkin muuttui käsittämättömän sulavaksi ja itsellekin tuli sellainen olo, että näinhän tämä tietenkin pitää tehdä! Tänään sama juttu, kyllä ensin itse tehty rata oli jonkinlainen nolla suoritus myös, mutta kyllä se on aikamoista sotkemista kun sen tekee lopuksi parannetuilla ohjauskuvioilla. Hassua! Tunnen itseni kyllä välillä niin kömpelöksi otukseksi joka on vain koiran tiellä koko ajan, ei osaa käyttää käsiään, ei jalkojaan eikä varsinkaan liiku yhtään mihinkään.

Foxy oli mainiolla tuulella koko viikonlopun, jaksoi molempina päivinä hienosti molemmat puolen tunnin treenit peräjälkeen ja oli kivasti hanskassa koko ajan :D Kiitos Foxy, olet ihana ihana koira!!! Se sai muutenkin hellilälliviikonlopun, kun kaksi muuta rascalia olivat Seskarössä hoidossa ja Foxy pääsi meidän kanssa Oulussa saunomaan ja sänkyyn nukkumaan. :) Saunasta se ei olisi tullut pois ollenkaan. Ihanaa, kun uudessa asunnossa on taas sauna mihin koiratkin voidaan ottaa, uskon, että sellainen lämpöhoito tekee koirallekin hyvää treenien jälkeen.

Tässä siis videot. Ensin on aina rata jonka teen itse omilla päätöksilläni ja lopuksi sitten kouluttajan avustuksella korjattu versio. Yksi virhe siellä tuli kolmanneksi viimeisellä esteellä kun Foxy kielsi. Tämä siis näkyy toisella videolla. Ihan mielettömän huonosti ohjattujahan nuo omatkaan eivät voi olla, kun nollaa kerran tehtiin, mutta on se sulavampaa se ohjaus noilla parannetuilla kuvioilla ja pari sekuntia säästyy molemmilla radoilla. Näin vain. :)

Agility training from this weekend in Oulu. First you can see a video with my own guiding and in the second video you can see the same course guided with advice from the trainer Jari Tienhaara. Third video is from Mika Moilanen's training session first with my own guiding decisions again and after with Mika's corrections. I actually saved 6 seconds after the corrections, it's amazing and I so wish one day I can make all those decisions by myself...

Foxy was very attentive and speedy all weekend, I just love working with her! :)

Tässä siis Jari Tienhaaran rata ensin ohjattuna ihan itsekseni:

Jarin rata harjoiteltuna:

Mikan rata itse tehtynä:

Mikan rata fiksailtuna:

Parson tutkitusti alentaa kolesterolia

Heh, otsikko on ihan totta, minulla on (ollut) sukurasitteena korkea kolesteroli ja se oli vielä puolitoista vuotta sitten (Foxy oli siis ollut meillä vasta puoli vuotta) 7.1, eli korkea reilusti alle kolmekymppiselle naiselle. Nyt sitten neuvolakäyntien yhteydessä halusin mittauttaa rasva-arvoni uudestaan ja arvatkaas mitä; 5,5! Ja hyviä rasvoja siitä yli puolet. Kun viimeksi huonoja oli reilusti yli puolet... Tästä kiitän vain ja ainoastaan täydelleen muuttuneita elämäntapojani koirien kanssa :) Lenkkeilyä päivittäin useaan kertaan, rankkoja agitreenejä pariin otteeseen viikossa ja se stressitason lasku, minkä aiheuttavat heiluvat hännät ja märät kuonot, niistä metsälenkeistä nyt puhumattakaan. :)

Kyllä varmasti osansa on tehnyt myös kuvioihin tullut hevosten hoitaminen, mutta sitä on kestänyt vasta puoli vuotta, eikä ilman lääkkeitä arvot voi laskea noin nopeasti puolessa vuodessa. Muutoin en siis ole muuttunut enkä mitään erityistä suuhuni laittanut.

Hanki siis parson ja pysyt terveempänä pitkään!! (puhun vain parsonista, koska muista roduista ei ole kokemusta)

Seinäjoelle

Vappuna lähdetään valmennusryhmän voimin seinäjoelle kisaamaan. Koko viikonlopuksi. :) Reissuun lähdetään joko torstai-iltana tai perjantaiaamuna ja tullaan takaisin sunnuntaina. Kuusi starttia yhteensä ja näillä näkymin Esakin saattaisi lähteä mukaan. Että sellaiset vappusuunnitelmat on meillä!

Eilen treeneissä keskusteltiin tulevasta reissusta ja sitten harjoiteltiin sellaista kontaktiympyrää. Foxylle oikein tärkeä treeni, koska se on sellaista eteneväistä sorttia ja valkkaa usein esteitä itseksiään eikä malta lukea minun ohjeitani. Se lukee kyllä kroppaa erittäin hyvin silloin kun se tekee sitä, joskus vain unohtuu ja esteet vetää enemmän puoleensa kuin minun käskytkään. Tässä harjoituksessa siis koiran piti koko ajan kulkea minun ulkosivullani kun kiersin ympyrää tai käännyin koirasta pois päin. Mitä nopeammin se reagoin minun liikeeseeni tai mitä kuuliaisemmin seurasi, sitä parempi. Vauhdissa sama juttu ja sitten tehtiin käännöksiä ja lopuksi pienennettiin ympyrää niin pieneksi kuin mahdollista ja koiran tuli seurata minun liikettäni ja pysyä vauhdissa mukana. Palkkaus tuli suorittaa aina minun eteeni. Samaa harjoiteltiin sitten hyppy-ympyrällä jossa koiralle pyrittiin myös kasvattamaan nälkää seuraavalle esteelle, että se ei ainoastaan odottaisi palkkaa ohjaajan kädestä vaan saisi samalla palkata itseänsä suorittamalla rataa. Foxy oli alussa hyvinkin vaisu ja seurasi minua kaksi tai kolme metriä jäljessä eikä auttanut vaikka juoksin kovempaa, itse vain hengästyin. Lähdin sitten uudestaan Foxyn kanssa samaan aikaan ja käytin välillä "eteen" käskyä jolloin vauhtia tuli lisää. Seuraavalla kerralla lähdin heti "kilpaa" Foxyn kanssa, jolloin vauhti oli alusta saakka parempi, mutta ei se aivan täysiä juokse siltikään.

Tiedän, että olen jo lähestulkoon opettanut sille lönkyttely vauhdin radalla. Se on oppinut sen tietyn rytmin ja nyt sellaista sata lasissa fiilistä on tosi vaikea saada sille radalle. Kyllähän se Rommin kanssa osaa revittää - osaa se juosta, se ei vain tee sitä radalla. Toistaiseksi. Mutta kyllä me se vielä opitaan. :)

Kiitos onnitteluista kaikille! Jospas tässä voisi laittaa ensi viikosta jo jotain kuviakin talosta, kun päästään laittamaan nimet paperiin. On se vain ihana talo. Saa nähdä sitten miten paljon siellä pihalla jaksaa touhuta, toivottavasti jaksaa, olisi niin kiva saada kasvihuonekin heti keväästä kuntoon ja laittaa sinne jotain kasvamaankin.

Muutoksia

Minä tiedän ettei vielä saisi huudella liikaa kun ei olla sopimustakaan kirjoitettu, mutta sen verran voin kuitenkin paljastaa että ollaan muuttamassa joka tapauksessa, tänne ei mahduta me kaikki enää syksyllä. Nyt oltaisiin löydetty SE UNELMAKOTI joka saataisiin aluksi vuokralle ja sitten jos siltä tuntuu... niin se voisi olla meidän ihan oma. :) Sen verran paljastan jo, että se on kaksi kertaa isompi kuin tämä; 114 neliötä, 2½ makkaria, iiiiso kylppäri ja sauna, piharakennus jossa vierashuone ja ulkosaunakin (jipii!) ja Esalle loistokokoinen autotalli jossa mahtuu rappaamaan kahta autoa yhtäaikaa. Minulle sitten sieltä löytyy tällähetkellä kuulema nokkosten kansoittama kasvihuone, mansikkamaa ja vähän pottupeltoakin! Tontti on metsänlaidalla ja siinä on kolme naapuritaloa, joissa vain yhdessä vakituinen asukas. Me päästään jatkamaan siis tätä ihanaa maalaiselämää, heppanen tullee mukana ainakin kesäksi laiduntamaan naapuriin ja siitä eteenpäin katsotaan miten sitä jaksaa hoitaa ratsastelut vauvan hoidon lomassa tai edes loppuraskaudesta.

Kamalasti sattuu ja tapahtuu, ettei ehdi oikein itse käsittääkään... Muutto meillä olisi toukokuun aikana ja nuo isommat muutokset kuten uusi perheenjäsen tulee sitten myöhällä syksystä vasta, ehtii itse kotiutuakin hyvin siihen mennessä.

Tuntuu haikealta lähteä tästä, mutta kun tila loppuu kesken, eikä sitä oikein voi alkaa hurjasti remontoimaankaan vuokrattua taloa. Tulee tätä varmasti ikävä, mutta jospa joku heppaihminen tästä vielä saisi hyvän kodin itselleen.

Sitten vähän vielä koirajuttuja. Rommin kanssa on nyt mennyt pari päivää tosi hienosti. Olen käyttänyt sitä hihnalenkeillä osittain edelleen, koska sehän ei tunnetusti tule sisälle jos ei Esa käske. Vain toisinaan minun kanssani. Siksi siis lähdetään kotoa hihnassa, pellolla tai metsässä yleensä päästän irti ja taas ennen kotipihaa kiinni. Sehän tulee luokse erinomaisesti aina silloin kun vaarana ei ole joutua sisälle, joten tämä tämmöinen toimii aivan hyvin ja koetan aina palkata Rommin runsailla rapsutuksilla ja kehuilla, joskus namillakin, kun se tulee luokse. Se on siitä hassu, että vaikka pihalla riittää touhua ja tohinaa, se ei ikinä kieltäydy rapsutuksista, vaan nauttii niistä pihallakin. Esimerkiksi Foxya ei paljon rapsutukset pihalla kiinnosta. Foxy on myös oppinut uuden ihanan leikin syödä lumipalperoita pihalla... On ihan pitänyt alkaa kieltämään sitä. Lisa katsoo perässä mallia. Tai sitten Foxy on oppinut sen Lisalta.

Lisa tuossa vinkuu, kun Foxy nukkuu minun sylissä ja Rommi ei päästä sitä nojatuoliin. Se niin tarvitsisi unikaverin. :) No ehkä tämä Foxy joutaisi tästä pois, kun hieman vaikeuttaa minunkin työntekoani sylissä nukkuva koira. :D

Tarkistin tekstin ja näinhän ne tuohon sitten rauhoittui jalkojen juureen. :) Aurinkokin siihen sopivasti paistelee. Niinpä, isohan se on jo tuo Lisakin...