Esalle harmittelin lauantaina kun pitäisi päästä kisaamaan enempi tai edes tekemään enemmän ratatreeniä. Mietin asiaa ja ymmärrän kyllä, ettei meidän juoksukuviot Lisan kanssa natsaa oikein hyvin yhteen tällä hetkellä. Tarkoitan jotain muuta ja teen toista. Ja Lisa taas, no sillä on tulleet juoksukuvioihin nyt nuo ohittelut, eli jos minä kiihdytään vauhtia vähänkään suoremmalla ratapätkällä, tulee Lisa esteistä ohi. Se on tehnyt sitä ihan penskasta asti (Foxy taas enemmin teki extraa kuin jätti jotain tekemättä). Luulisin, että ongelma johtuu siitä, että Lisa lukee niin tehokkaasti liikettä ja kroppaa, että se vaan tosiaan lähtee sen mukaan jos minä hoppuilen, enkä näytä oikein. Sille on myös tästä syystä ollut äärihelppo opettaa käännökset, eikä se oikeastaan koskaan varastele hämyesteille, jos itse liikkuu vähänkään oikein.
Eroahdistuva, läheisriippuvainen koira joka ei myöskään tahi niistä syistä tee itsenäisiä ratkaisuja radallakaan vaan katsoo paremmaksi pysyä vieressä? Kuulostaa loogiselta.
Otettiin treenit eilen Lisan kanssa tuossa SIF-kentällä, jonne olen myös Haparanda BHK:n lisäksi maksanut jäsenmaksun enkä koko vuonna treenannut heidän esteillään, joten olipa se jo aikakin. :) SIF:n kentältä löytyy siis ehkä vajaat parikymmentä hyppyä, joihin tosin vain viiteen löysin ehjät kannakkeet, A, jota en uskaltaisi mennä isolla koiralla, pujottelu, jossa on vanha keppi väli ja putki joka on lukkojen takana. Vanha keppiväli (onkohan lie 50cm) ei niin pikkukoiralla haittaa, isomman rytmiä se taas sotkee jo pahemman kerran. Että ihan mukavasti siinä on esteitä omiin tarpeisiin, joita ei kukaan tänäkään kesänä ole mahtanut pahemmin käyttää. Viime vuonna siinä pyöri salkeiskurssia ja agilityn ja tokon viikkotreeni, mutta niihinkään en sitten ehtinyt mukaan, kun koetin itse kulkea Kallilla 2krt viikossa ratatreenissä.
Haluaisin koettaa päästä kentälle kerran viikossa ja rakentaa vaikka nyt sitten näistä samoista 7 esteestä sellaisen n. 20 esteen sykerön, jossa on itsellä vaikeuksia muistaa ja jossa saa tosissaan juosta ja miettiä miten sen ohjaa. Joten ei kun suunnittelemaan.
No, eilen treeniksi muodostui siis mitä muodostui. Me siis vahvistettiin (kas, kun se treeni menee aina jonkin jo vahvan taidon parantamiseen...)
- itsenäistä pujottelua, kun tärkeämpi pujottelutaito olisi vaikkapa päälle juoksut, tai edessä leikkaus tai miksi sitä nyt voisi pujottelulla nimittää, ei siis niinkään sokkarit, mutta ei niidenkään vahvistaminen olisi pahitteeksi. Onhan sekin itsenäisen vahvistamista, mutta ei niin, että minä jään taakse, vaan että minä suihkin röyhkeästi eteen ja vielä vaihdan puolta. Joten sitä, kiitos.
- A:ta niin ettei sitä ohiteltaisi. Onnistuin rakentamaan sentään sellaisen treenin, jossa Lisa kerta toisensa jälkeen jätti Aan ottamatta. Joten hitaammin, tarkemmin, jämäkämmin jne. Ei tarvinnut paljon omaa ohjausta korjata, niin se luki sen kyllä. Tiukkaan on vanhat maneerit jääneet, kun ehti tottua siihen, että koira ottaa kaikki esteet mitkä eteen tai silmäkulmaankaan sattuu ja ohjaaja "antaa olettaa" sinne päinkään. No, siihen sitten taas tuon seuraavan kanssa pyrkiessä, kääntymistäkään unohtamatta. Vaikka onhan se mukava, kun hylsyt ei johdu siitä että "no, se ehti mennä siihen putkeen" tai "se ehti käydä hyppäämässä sen ja sen ja vielä senkin hypyn tuossa välissä". Esa tuumasi, että se meidän ensimmäinen Kalixin rata näytti siltä, ettei tuo koirakko varmasti voi olla vielä kolmosissa... Ja siltä se on mahtanut tosiaan näyttää. Oh no.
- Takaakiertoja, taas meidän vahvuuksia. Kerran kokeiltiin välistä vetoja, niissä ollaan huonoja ja on ne kyllä niin kömpelön näköisiäkin, että enempi niitä pitäisi treenata. Kalixin hypärillä onnistuin tosin sössimään aivan täydellisesti kaksi takaakiertoa, kun jäin jälkeen. Ensimmäisellä Lisa aivan säikähti kun koetin töniä sitä ja kiljuin vielä päälle, (tosi hyvin Lotta) ja toisella olin sitten myöhässä sen takia kun jäin sitä ensimmäistä korjailemaan.
- Persjättöjä tai siis sokkareita muutamaan otteeseen eri tilanteissa.
Mikä sitten onnistui, no ne takaakierrot, Lisa pysyi myös kontaktilla joka kerta. Pujottelulla eteni hienosti ja kestää ainakin n. 5-8 metrin päähän loittonemisen jättämättä kesken, vaatii tosin treeniä kyllä vielä sekin ja enempi vasemmalta ohjattuna kuin oikealta. Kokeilin myös muutamia persjättöjä, koska en tee niitä kovin hanakasti radoilla ja ne toimi. Lisalle uskoisin, että ne on muutoinkin passelit, pitäisi käyttää enemmän. Ja harjoitella niitä enemmän.
Minulla on muuten tänään synttärit. Täytän 32 vuotta. Ei bileitä tiedossa. Ulkonakin sataa vain vettä monen viikon auringon paisteen päätteeksi. Se tahtoo kai sanoa, että nyt on syksy ja minunkin olisi taas aika koettaa aikuistua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti