perjantai 26. marraskuuta 2010

Poksin herkkä hipiä

Foxy ilotteli lenkillä eilen kuin pikkupentu - mistä lie intoutui. En enää muista, olenko blogannut Foxyn selkänahasta, joka on ollut tosi paksu ja jäykkä, niskasta hännäntyveen. Hännäntyvessä ja niskassa sillä on aina ollut aika nihkeästi irtonaista nahkaa, mutta tänä syksynä nahkaa ei ole koko selän matkalta saanut irti ihosta vaan se nousee yhtenä laattana, kun kokeilee nostaa sitä kädellä. Joskus nuorempana muistelen, että sillä oli sama juttu vähän pienemmässä mittakaavassa tosin, en vain tuolloin ajatellut sitä sen kummemmin, enkä tietenkään osaa yhdistää sitä nyt mihinkään. Selkänahka on ollut huonompi ehkä nyt pentujen takia, vaikea sanoa enää, oliko nahka jäykkää jo tiineyden aikana, vaiko vasta imettäessä, tai ehkä jo keväällä? Toisaalta Foxy on saattanut myös reagoida elämässä tapahtuneisiin muutoksiinkin "nahallaan" onhan me muutettu uuteen kotiin ja se vielä pentuillut samaan syssyyn, että tuollainen määrä herkästikin varmasti aiheuttaa stressiä, kerää kuona-aineita ja jäykistää paikkoja.

Tällä viikolla nahka on kuitenkin ollut jo parempi, löytyy ihan virallisesti ja oikeasti löysää koko selän pituudelta, niskassa on jonkin vielä verran jäykkyyttä, ajattelin, voisikohan johtua hihnassa vetämisestä? Foxy on aina vetänyt hihnassa... :/ Takapuolen päällä on myös vielä "laatta", mutta tosiaan, se on aina ollut tosi kireä alue Foxylla... sen lonkat on siis kuvattu ja todettu terveiksi, mutta ehkä siellä voi silti olla jotain, ainakin herkästi jumia kehittävää ja siksi nahka ei oikein ehdi missään välissä palautua kunnolla. Mutta tätä pitää nyt seurata tätä nahka hommaa, alkaako helpottaa oikean liikkumisen aloittamisen myötä.

Lenkkikäyttäytyminen, eli se hassuttelu tuli myös taloon asti ja Foxy on kotonakin ollut iloisempi ja myös hakenut itsenäisesti tarjolla olleita leluja. Hyppää sohvalle yhtä hyvin kuin normaalistikin, se ei ole koskaan ollut niin ketterä kuin Lisa, Lisa on kuin elohopea, mutta ajattelin sallia tämän jäykkyyden Foxylle. Siitä ei varmasti koskaan tulekaan yhtään vötkyä, vaikka taikoisi se pullataikinaksi. Ajattelinkin huomenna uskaltautua hyvin perusteellisten lämmittelyjen jatkeeksi sille yhdelle radalle aamulla. Vähän tosin harmittaa, etten aiemmin ajatellut, että olisi ollut kivempi aloittaa hyppiksellä, ihan vaan kontaktien takia, sillä kontaktitreeni on lumentulon jälkeen ollut olematonta.

Lisa ja Foxy otti taas eilen yhteen, liekö tulleet pikkutappelut jäädäkseen, mutta enpä usko. Lisalla on nyt juoksut, että se varmaan vielä vähän herkemmin syttyy kuin normaalisti ja Foxy on edelleen vähän etuoikeudella komentamassa Jorea, ettei se oikein olisi muiden juttu ollenkaan ja siitä sitten tulee nämä tilanteet. Foxy sai jopa reiän leukaa! Raukka! Vaikkei se raukalta juuri silloin näyttänytkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti