Pellon pitkä perjantai

Jahas noniin. Pellon kisat takana, samoin yksi mainio hylky ja yksi ei niin mainio. Mainiolla radalla kaikki muut meni hyvin, paitsi ne kaksi pientä virhettä ja sillä toisella radalla olin vaan niin eksyksissä.

Mutta ihaninta olikin, ettei Lisa stressannut :) Se oli radan laidalla hiljaa, kun sitä siinä venyttelin, startissa melko hiljaa omaa vuoroa odottaessa ja haki minuun kontaktia ilman pyytämistä. Ja pujottelujen aloitukset molemmilla radoilla tosi hyvin, vaikka meille haastavat kulmat! Tykkäsin myös rataprofiileista, mukavan kiperiä. Puhumattakaan matkaseurasta, kiitokset Nikkalaan! :)

Tällä kertaa videot tarjoillaan musiikin kera erinäisistä syistä :)

Eli A-rata oli oikeinkin lupsakka, kepeiltä Lisa koetti karata väliä aiemmin kun itse siinä taisin vähän hoppuilla, tämän korjasin, jättääkseni myöhemmin ohjaamatta muurin ja jatkamalla silti ohjausta putkeen asti josta hyl. Mutta kauniit kontaktit, ja onnistuttiin välttämään kaikki Annen virittelemät ansat ja selviittiin maaliin kunnialla.

Molemmista rataantutustumisista poistuin aikalailla sekavin fiiliksin, tutustujia oli paljon ja toisella kerralla rataantutustumisaikaa olikin jatkettu, muttei se nyt varsinaisesti auttanut.. jäin vain turhan pitkäksi aikaa jaapaamaan yhtä ohjauskuviota. Varsinkin ennen B-rataa sitten en ollenkaan kerrannut rataa, paitsi meitä edeltävän koirakon ollessa jo radalla, joten tunteet oli aika sekavat. Kaikki energia meni radan mielessä pitämiseen ja ne kaikki ohjausjutut jäi sitten toissijaiseksi. Ja mitä sellaisesta seuraa? No alla olevaa.. Ja kaiken lisäksi liukastuin! Kaikkea sitä



Näillä eväillä sitten pitäisi vielä raahustaa läpi ne jo ilmotut OKK:n kisat ensi viikonloppuna. Olen mennyt järjestämään seuran nimissä epikset meidän treenivuorolla, joten normaaleja viikkotreenejä ei Lisalle heru. Ehkä työnnyn sen kanssa johonkin muuhun porukkaan tai ainakin treenaan torstaina illasta omien treenien jälkeen.

Lisan lihashuoltoa

Huomenna siis kaksi starttia Pellossa.

Lisa on hierottu eilen illalla ja viimeksi viikko sitten torstaina, tänään kireänä oli leveäselkälihas molemmin puolin, joka pehmeni sitten etujalkojen käsittelyn myötä, biceps brachii oikealta (epäilisin pientä liukastumisvenähdystä joko lenkillä tai pujotellessa) sekä quadriceps vasemmasta takajalasta. Vasen takanen  kauttaaltaan aika tiukka ja antoi aluksi huonosti käsitellä. Polvinivelen mobilisointi parani käsittelyn jälkeen huomattavasti ja lonkkaa käsitellessä myös rentoutumista havaittavissa.

Toissapäivänä Joren kanssa lenkillä innoistuivat juoksemaan kunnes Lisa yhtäkkiä lopetti ja piti (huom.) vasenta takajalkaa vähän aikaa koholla, mutta senkin jälkeen käveli normaalisti ja juoksi ja rallatteli. Liikunta ollut normaalia sen jälkeen muutoinkin, samoin tänä aamuna.

Hierontasessioita tarkoitus jatkaa nyt vielä ensi viikolla ja varmaan vielä sitä seuraavallakin, että saisin takapotkua paremmaksi. Pakkaskausi on mahtanut tehdä tällä vilupyllyllä tehtävänsä ja koko talvena ei pahemmin kepeää ravia ulkona näy, hallilla kyllä yleensä liikkuu oikein kivasti, kun antaa vapaana ravata.

Arnicaa ajattelin annostella nyt viikonlopun ajan vielä lisäksi.

Tiistain treenit

Eilen treenattiin jälleen rataa, joka on meille Lisan kanssa ihan tarpeen nyt, kun nollajahdissa ollaan. Tai ollaan ja ollaan, ei olla vieläkään onnistuttu nollaan ekalla yrittämällä, ei treeneissä eikä kisoissa. Kyllä ne sieltä joskus alkaa kosahtelemaan...? ;) Luotto on luja.

Alkuperäinen rata löytyy mm. täältä ja alla meidän halliin mahtuva versio siitä eli n. 20-25m x 13m. Tykkäsin rataprofiilista paperilla kovasti ja halliinkin siitä sai järjestelyä ihan mukiinmenevän treenin :)

Tällä kertaa aloitin ohjaamalla vaikeammalta puolelta tekemällä takaakierto päällejuoksun kakkosella, koska halusin treenata sitä (Lisa juoksikin melkein joka kerta kakkosen ohi, en vaan osaa! Tartti näyttää tooosi selkeästi, ettei koira vaan sukassu suoraan puomin suuntaan) ja kokeilla puomille itsenäistä etenemistä vaikeammalta puolelta. Maanantaina treenattiinkin etenemistä itsekseksemme, hyvin meni. No, eilen se ei mennyt mitenkään hyvin ja olisi siinä vaiheessa pitänyt varmaan jo vaihtaa puolta, kun ei ollut mitään erityisempää syytä tehdä siitä vasitella vaikeampaa... hmm. Nämä on näitä minun omia vikoja ja ongelmiani kouluttamisessa..

Keinu meni hyvin joka kerta, jopa seiskalle ehti ihan hyvin takaakiertoon, kun vaan näytti selkeästi (taisin pikkuisen vilauttaa vastakkaistakin kättä ennen 7. hyppyä). Valssi kasille, takaaleikkaus ysille... Aalla paukku, kunnes aloin käskyttämään "odota" kiipeen sijasta. Putki-hässäkät muutoin hyvin. 17. -18. väli oli meillä huomattavasti ahtaampi, putki osoitti ehkä pujottelun puoleen väliin ja pujottelun alku sijaitsi ehkä 1,5m päässä puomin alla sijaitsevan putken suusta. Joten siinä sai vääntää!! :) Ekalla kerralla unohdin täysin putkijarrun ja koirahan mennä laukkoi minne sattuu - mutta oikea-aikaisella jarrulla sekä putken suulla että rytmittämisellä ennen pujottelua Lisa oikeasti haki kepit ihan oikein, vauuuuuu!! Olin niin ylpeä :)

Ja toisella kiekalla Aa ei paukkunu (putkijarru unohtui taas, mutta kun sen teki jarrun kanssa niin pujottelukin toimi). Paljon oli hyvää ja taas jotain opittiin. Seuraavan kerran sitten perjantaina Pellossa, ainakin matkaseura on mukavaa :)

Kevään rupeamat

Ajatella että kohta oikeasti koittaa kenttäkausi, ei mene loppujen lopuksi edes montakaan viikkoa! Meillä optimistisesti ajateltuna kenttä Kallilla saattaisi olla osittain sula, niin että siihen mahtuisi esteitä virittelemään, tuolla vapun jälkeisellä viikolla (tai ehkä jopa samalla viikolla). Se on varjoisassa paikassa tiheän kuusirinteen juurella, kosteuskin säilyy siinä pitkään. Lanattavassa kunnossa se on siitä aikaisintaan viikon kuluttua, toukokuun puolen välin tienoilla. Este- ja mattotalkoot, eli muutto hallista kentälle sijoittuu tuonne huhtikuun lopulle, tarkkaa ajankohtaa ei vielä ole määritelty.

Ihana, ihana kevät! :)

Korjasin eilen meidän puomia hätävaruiksi; puuliiteri on edelleen kiinni, joten se reikä joka siinä oli, on nyt paikattu palasella laminaattia. Lumilingolla piha on saatu niin maatamyöden siistiksi, että siellä täällä on jo muutamia sulia laikkuja!! Nyt vain kostautuu talven aikaiset laiskuudet, kaikki hyppysiivekkeet nimittäin ovat hankien uumenissa. Olin kyllä laskeskellut ihan pikkuisen sen varaan, että saisin nikkaroitua uudet siivekkeet kevään tullen, joten ei kai se sitten auta! Nyt jo aurinko lämmittää terassin lähes 20 asteiseksi, joten mikäs siinä ollessa, kun tuuletonkin on.

Kasvihuoneeseen nakoin eilen läjäpäin lunta että multa kostuisi. Siellä on sisällä lämpöä päivisin reippaasti yli 20, varmaan parhaimmillaan jo lähempänä 30 astetta.

Samoin meidän "kasvihuone" -tyyppinen hallimme, jossa siis koko etelänpuoleinen sivu on pelkkää ikkunaa, nostaa päivisin lämmön - jo nyt - yli kahteen kymmeneen. Huhtikuussa hallissa aurinkoisina päivinä treenaaminen ei ole oikein edes suositeltavaa, tai ainakin saa tosissaan pitää huolen nesteytyksestä ja tauoista. Illaksi lämpö onneksi laskee jonkin verran.

Se on jännä miten aina syksyisin sitä on niin onnessaan halliin pääsystä ja taas keväällä ei voisi olla tyytyväisempi, kun kenttäkausi taas alkaa :) Hauskaa tietenkin niin päin.

Myssyt ja aksaa

Tämmöisistä olin jo aikani Lisalle haaveillut - kunnes ystävä toteutti haaveen, kiitos Kati! Lämmin fleecemyssy vilukorville! Jorekin sai omansa :)

Ulkovaatteita on kyllä ihan epäreilua pukea päälle sisällä - sama pätee sekä koiriin että lapsiin! Ilmeet kertovat..

Tältä viikonlopulta saldona yhteensä 3 tuntia Emma Vaskon koulutusta. Ihanan kannustavia ratoja, koska ne oli tosiaan meille haasteellisia, varsinkin lauantaina ja silti sain lopulta väännettyä niitä niinkin hyvin, että lauantain radan suoritin vain yhdellä kiellolla (pujottelulle sylkkäri vauhtiputkesta kun putki kummittelee heti pujottelun vieressä. Ehkä saisin ratapiirroksetkin laitettua tänne joskus) ja sunnuntain radan lopulta ihan nollalla, kun tarpeeksi monta kertaa sai tehdä ;) Molempia jäin tekemään vielä itsekseni, kun sattui, että hallilla oli aina tyhjää oman ryhmän jälkeen.

Mahtavinta olikin, että lauantain radoilla sai kerta toisensa perään todeta, että Lisalle toimii (edelleen) sylkkärit mitä ihmeellisimmissä ja vaikeammissa tilanteissa, olen vain unohtanut käyttää niitä ja tänään taas vahvistettiin kerta toisensa perään takaakiertoja, yleensä saksalaisilla, sekä niistoja, joissa meillä molemmissa ongelmia, kun näytän epäselvästi tai töksähdellen ja koira joko kieltää tai vain juoksee ohi (eli kielto se olisi sekin kisatilanteessa). Lopulta alkoi tosissaan rullaamaan, Lisakin selkeästi alkoi hoksimaan mitä siltä odotetaan kun alkoi tarjoamaan oikeaa suoritusta vaikken aina niin superselkeä käsieni kanssa ollut. Niistossa taas oman liikkeen ylläpitäminen koko ajan, vaikka sivuttainenkin sellainen, selkeytti suoritusta huomattavasti! :) Kiitos Emma! Kullanarvoisia vinkkejä.

Näillä eväillä sitten tulevan viikonlopun kisoihin. Niin, Marjaana sai minut houkuteltua kaveriksi Pelloon perjantaina, joten siellä me nyt sitten kuitenkin 2 starttia starttaillaan, heh. Toivotaan jälleen kerran, vähän parempaa onnea kuin kolmosista tähän asti... Olin ehtinyt ilmota meidät myös OKK:lle huhtikuun alkuun ja ja ja sitten ois ne KAS:sin kisat.. Mutta Esa parka. Milloin lie viimeksi ollut agivapaa viikonloppu? Onko sellaisia enää ikinä tulossa? Haluankokaan sellaisia? Ainahan Lisa ei ole ollut mukana tekemässä, se on saanut taukoa kyllä ja kaipa sitä itsekin joskus voisi agilitysta taukoa tarvita... Kai.

Mutta nyt illan viettoon ihan ilman koiramaisuuksia, paitsi ehkä karvakorvien rapsuttelua.

Ei omena puusta voi kauas pudota..

Kares taas kirvoitti minut ajattelemaan näitä terveysasioita. Ja hyvä niin, ihana kun joku jaksaa (ja uskaltaa) herättää keskustelua ja tuoda omia ajatuksiaan esiin. Tuonkin tässä omia ajatuksia esiin asiasta agilityn kannalta. Ja ehkä joku haluaa nyt lukea esimerkin näistä "pikkutyttöjen ja tilastonikkareiden" ajatuksista, heh heh, itse ainakin ihan selkeästi luen itseni molempiin kategorioihin :D Annetaan nyt varmuuden vuoksi taas se amatööri varoitus.

Miten taata terve koira, kun koiran lajina on niinkin kuluttava harrastus kuin agility? Tai sanotaanko, että se olisi ainakin haaveena, jos ajatellaan tilanne, että vasta harkitaan pentua. Eikä sen tietenkään kuluttava harrastus tarvitse olla, jos kaikki on kunnossa ja koiran huoltaa oikein. Nykyisellä intensiivisyydellä agilitya ei kuitenkaan olla harrastettu kuin ehkä 5-6 vuotta. Yhä useampi harrastaja harrastaa ja kilpailee entistä tiiviimmin ja tavoitehakuisemmin. Koiralta ja itseltäkin vaaditaan paljon ja vielä enemmän.

[ On ollut kuitenkin ihana huomata, miten myös koirien hyvinvointipalvelut ovat lisääntyneet. Sama pätee kuin aina ennenkin - siitä hetkestä lähtien, kun koirasi urheilee ja liikkuu sinun pillisi mukaan eikä ns. luonnonmukaisesti, vastuu sen terveydestä ja hyvinvoinnista on täysin sen liikuttajalla ja omistajalla. Mitä rankempaa ja useammin toistuvaa treeni on, sitä enemmän tulee uhrata aikaa myös siitä palautumiseen. Tämä tulisi aina muistaa, kun mielessä on treenin lisääminen. Koiran huoltaminen ei ole hifistelyä :) Se on ihan vaan perusedellytys sille koiraurheilulle itsessään. En nyt tässä mene taas siihen, että mitä kukin huoltamiseksi käsittää ja miten se tulisi tehdä - vaan kukin tyylillään. ]

Olen usein pohtinut sitä millainen koira on hyvä jalostuskoira - agilitya varten. No, luonnollisesti, kun niitähän olen koettanut ensisijaisesti kasvattaa. Mutta koska kasvatus on edelleen hyvin alkutekijöissään on se minun kasvatustyöni pitkälle vielä vain ajatustyötä. Usein ensin ajatellaan, että tärkeintä on luonne, että on tulinen tarvittaessa ja on itsenäisyyttä sen verran että pelittää radalla ja on hermorakenteeltaan tasapainoinen että kestää kisamatkat ja kisatilanteet ja sen semmoista. Vai onko sittenkään? Ehkäpä yhtä tärkeää ellei tärkeämpää sitten kuitenkin on se terveys. Mutta miten se määritellään? 

Kuten tuossa yllä arvelin, ehkä 5-6 vuotta on nyt takana kun agilitya on yhä useamman mielestä alettu pitää urheiluna ja sitä on harrastettu sen mukaisesti. Ja yhä useampi koira siellä menee rikki. Mistä senkin tietää jos oma jalostuskoira sitten 6 vuotiaana meneekin rikki - huolimatta siitä, että lähtökohdat ovat hyvät ja huolto pelittänyt? Valitettavasti jos kasvattajana on aloitteleva, eikä takana jo sukupolvia toimineita kisakoiria (harvalla on), ei auta kuin kokeilla. Mieluusti tietenkin sellaisella koiralla, jolla on molemmat vanhemmat aktiivisesti treenattuja ja kisattuja. Siitähän se lähtee. Että koiran vanhemmat ovat toimineet lajissa rikkoutumatta ja pysyneet terveinä monta vuotta, vaikka tahti on kova. Tuolloin 5-6 vuotta sitten oli melkein mahdotonta edes löytää kahta sellaista urheilevaa agilitykoiraa, narttua ja urosta, (parsoneista puhun) joilla olisi voinut pentueen teettää - näin kärjistetysti. Tarkoitan sanoa, että kun lajikin on vasta niin alkutekijöissään todellisena koiraurheiluna, niin samoin on se jalostus(tieto)kanta mitä kasvattajilla on siitä käytössään. Ja ne koirat jotka menevät rikki, nehän vain katoavat. Ei niistä sen jälkeen enää puhuta. Hyvä merkki terveistä ominaisuuksista mahtaa olla mm. se, että vielä 8-10 vuotiaatkin, jos tilaisuus annetaan, revittelevät radoilla huippuaikoja ja ovat pysyneet kotioloissakin terveinä, semmoisiakin siellä kärjessä silloin tällöin (tai mineissä aika useinkin) keikkuu. Maxi-koirilla tosin taitaa eläköityminen olla vastassa hieman varhemmin.

Ihannetilanne tosiaan olisi se, että ne agilityyn käytetyt jalostuskoirat olisivat todella "testattuja" siinä lajissa. Eli miten ne on kestäneet, sekä pääkoppa että kroppa kerta pari viikkoon treeniä tai useammin, liikkumista paljon ja monipuolisesti, kisaamista 1-4krt / kuukausi ja mahdollisesti siinä sivussa vielä metsästystä ja muuta aktiivista toimintaa, kun agility on vaikkapa tauolla. Parsonilla ja muutamalla muulla terrierillä (ja toki  muutamalla muullakin rodulla) on sellainen etulyönti asema, että ne ovat aika vasta vielä olleet ensisijaisesti työkoiria, rankassa, fyysisesti ja henkisesti vaativassa työssä. Luonne on jo alunalkaen jalostettu siihen sopivaksi, vaikka toki rodussa kuin rodussa niitä poikkeuksia löytyy. Ja parson siis ihan vaan rotuvalintana on usein agilityynkin sopivaksi mainostettu. Mutta onko se sitä, kun etsitään ihan oikeaa urheilukoiraa?

Kun tosissaan tavoitteleekin siitä kuuminta kärkeä ja haluaa menestyä, varmin reitti mahtaa olla käyttökoirien kautta. Eikä riitä kysyä, että kisaatteko / metsästättekö koirillanne, vaan että kuinka paljon ja miten toimii. Agilitysta tilastot onkin valmiiksi tarjolla, metsästyksen kautta jos kestävyydestä haluaa tietää niin on sitten luotettava omistajaan itseensä. Puhun nyt varman päälle pelaamisesta, mutta sitähän se ei voi ihan kokonaan koskaan olla. Ja niin, eihän se haittaa kysyä, että miten koirat ovat pysyneet terveinä - siis ihan kaiken kattavasti.

Aktiiviset, terveet vanhemmat todennäköisesti mahtavat periyttää myös aktiivisessakin elämäntavassa terveinä pysyviä pentuja. Mitä suuremmat tavoitteet, sitä paremmat lähtökohdat sitä varten kannattaa valita.

Nykytrendi tosiaan on kuvauttaa koira hännästä kirsuun ennen kisauran aloittamista. Tekeekö se sitten koirasta tervettä lajin kannalta, ei tietenkään välttämättä. No, agility onneksi sen kertoo, ennemmin tai myöhemmin jos treeni on tasapainoista, että miten milläkin lähtökohdilla koira tässä lajissa pärjää. Lähtökohtaisesti terveenkin koiran voi toki valitettavasti rikkoa myös, monella tavalla.

[ Olen myös joskus miettinyt, että mikäli koiran kanssa olisi agilityn sijaan harrastettu esim. mejää (huomattavasti kevyempi laji fyysisesti, mutta koiraa yhtälailla "työllistävä"), olisiko sen elinikä syystä tai toisesta pidempi tai vanhuus miellyttävämpi? Mutta koska laji on nuori, niin näitä vanhoja agilitykoiria joita on runsaasti treenattu ja paljon kisattu ei oikein vielä ole. Samalla lailla kuin urheilevan ihmisen, tulisi urheilevan koiran mielestäni ansaita elinvoimainen ja miellyttävä vanhuusaika. Eikä niin, että rankalla lajilla on onnistuttukin rikkomaan koira ja tuotettu sille kivuliaat viimeiset vuodet. Tästä taas päästään siihen tasapainoon urheilun ja normaalielämän välillä. Urheileva koira vaatii hyvän kunnon ja terveen ja tasapainoisen lihaksiston ja elimistön. Nuori koira vielä venyy ja paukkuu, mutta mitä enemmän ikää, sitä huolellisempaa ja tarkoituksen mukaisempaa tulisi myös lihashuollon ja kunnon ylläpidon olla.  ]

Enkä nyt puhu pelkästään parsoneista, varmasti pätee moneen muuhunkin rotuun. Toivotaan kuitenkin, että harrastajille olisi jatkossa saatavilla agilityparsonin pentuja agilityssa jo kauan toimineista linjoista. Ja kun parsonista on kyse, ei tietenkään saisi unohtaa sitä alkuperäistä käyttötarkoitusta. Parson kuitenkin on metsästyskoira. Vaikka en itse metsästä, se ei tarkoita sitä, etten metsästysominaisuuksia rodussa vaalisi. Niiden olemassaolo kun ei oikeastaan vaikeuta sitä normaalia elämää sitten kuitenkaan, vaikka toisin monesti ajatellaan - tämä kommentti siis lähinnä niitä varten, jotka vieroksuvat metsästyskoiraa muuna harrastuskoirana. Mielessäni myös näen, että rodunomainen, ehkei niin riistalle syttynyt narttu voi saada aivan (metsälläkin) toimivia jälkeläisiä kun vain uroksen riistavietti on tallella (ja testattu!). Tärkeintä tuolloinkin on minusta luonteiden yhteensopivuus (ja aina edellyttäen, että ovat kaikinpuolin terveitä).

Mutta sitä kattavampaa jalostusmateriaalia odotellessa siis! Siiheksi asti mennään ja kokeillaan. Luotto omaan rotuun on kuitenkin vielä tallella vaikka oma tapaus olisikin jo valmiiksi aivan suvultaan agilityssa (sekä metsästyksessä) ummikko ;) Sitähän sitä on itsekin vielä vähän kaikessa. Ja onni (liekö se sitä) on omalle kohdalle käynyt, kun koirat ovat minun harrastamiseni tähän asti kestäneet - mutta eipä noita vuosiakaan ole vielä monta takana. Tässä sitä vähitellen ajatukset selkiytyy, että mitä sitä hakee ja haluaa omalta kasvatustyöltään ja harrastukseltaan.

Tämän kirjoituksen myötä toivotan monia kisarikkaita ja terveitä vuosia teidän kaikkien koirille!

Treenin suunnittelua

Tarkoituksena olisi saada kasattua viikonlopun ongelmakohdista yksi rata. Hmm. Numero seiska on tuossa ylemmällä radalla väärällä puolella. Meillä on kotona aika paljon kirjekuoria ja roskapaperia täyteen piirreltynä - mitäs muuta kuin agiratoja. :) Ja lapset tietenkin mielellään auttaa näissä suttaamalla yktittäiset esteet mustiksi.

Viikonlopuksi onkin jonkun muun suunnittelemia ratoja mentävänä, kun Vaskon Emma tulee Arcticille kouluttamaan. Pitkästää aikaa kaksipäiväinen koulutus, rentouttavaa. Tai ehkä vielä rentouttavampaa jos en olisi viikonlopun kulusta vastuussa, mutta menee se näinkin.

Oe Voe

Activelta kotiintuomisina 3kpl hylkyjä. Hmm. Minun täytyy nyt tunnustaa, että takana on noin vuorokausi jonkin asteista masennusta noiden hylkyjen vuoksi, itkenyt en sentään ole ;) mutta huokaillut sitäkin enemmän. Voi huokaus. Sovitaan, että se oli viimeinen huokaus.

Kisa-Lisa

Tänään sitten on valon pilkahduksiakin ollut jo havaittavissa, viikkotreenien kouluttajakin soitti muissa asioissa ja kysyi samalla kisakuulumisia, siinäkin sai vähän jäsennellä omia ajatuksia. :)

Aina vain ja edelleen meillä ongelmana on ne kepit. Sieltä tulla rasahteli kieltoa toisen perään ja vielä kolmannenkin perään. Kaksi hylsyradoista oli kielloista koostuvia hylsyjä ja se yksi rata oli vitonen niin kauan kuin tajusin, että korjasin sarjaestettä!! Eli siis en korjannut sitä sarjaa, vaan ainoastaan B-esteen --> HYLKÄYS. No, kaikkea sitä oppii näin elämänsä ehtoopuolella vielä. ;) Ja se meni kyllä semmoiseksi "ähäkutti pelastuin" -radaksi sitten, että ihan sama sen vitosenkin kanssa, jos se olisi sellainen ollut.

MUTTA. Sai kuulkaa valssata sielunsa kyllyydestä. Lisa on selvästi semmoinen valssikoira. Ei persjättökoira, niin kuin Foxy. Joten nyt Lotta saa valssata. Videoita kun katselee, niin moneen, moneen kohtaan olisi valssi istunut paljon paremmin, vaikka monta kohtaa minä reippaasti valssasinkin.

Lisa alkaa "tikuttaa" vähän liiankin paljon ja herkästä, kun rytmitän hypyille. Siis semmoista hyppäänkö vai enkö hyppää". Hmm. Hyppytekniikka-treeniä?? Voisin siis sittenkin livahtaa Vapun kurssille kuuntelemaan huhtikuussa, voisi tehdä kutaa. Ja sitten ajattelin alkaa vahvistaa semmoista hypyillä työskentelyä niin, että olen itse ihan lähellä ja koira joutuu laskeutumaan siihen melkein jaloille. Lisa ei ole muutenkaan oikein semmoinen liki tuleva (muutoin kuin sohvalla syliin). Kun sitä kutsuu luokse, se jää aina vähintään puolen metrin päähän. Sylkkäritkin meille oli aikoinaan tosi vaikea oppia, kun se olisi vaan halunnut työskennellä semmoisen tietyn välimatkan päässä, että haki aina automaattisesti takaakiertona hypyt.

Ehkä olen ihan hakoteillä, mutta näin minusta tuntuu, Lisa ei ole vaan sinut semmoisen likityöskentelyn kanssa, vielä.

Ja sitten. Kontaktitreeniä, MINULLE! Voi jee. Senat sakaisin, tai en sanonut mitään, ajattelutyylillä: "Oo, kontakti lähestyy, herran haltuun ja suu sumppuun...!" Ja selvittiin jos selvittiin, kerran annoin vapautus käskyn kun Lisa oli lähestymässä alastuloa ?! ja muilla kerroilla en tainnut oikeasti sanoa mitään? Minulle on Foxylta jäänyt kisakontaktikummitus. Kamala, kamala otus. :( Lisa osaisi ne hienosti niin miksi sitten en minä.

No. Tässä nyt kuitenkin kaikki ne kamalat radat. Nauttikaa. Martinniemessä oli mukava kisafiilis, meillä oli koko perhe mukana ja minulla oli mukava päivä muutoin (paitsi tuloksellisesti).

C-rata: HYL kielto putkien välissä olevalta hypyltä + 2 kieltoa kepeiltä


B-rata: HYL sarjaesteen korjaus väärin


A-rata: HYL 2 kieltoa kepeiltä ja Aan kontaktiloikan jälkeen (ei tullut kontaktivirhettä tosin) kannoin koiran pois. Oe Voe tosissaan.

Ja eikun pää pystyssä treenimään ja huhtikuussa sitten taas kisaamaan seuraavan kerran. Pellon kisat pitää budjetillisista syistä jättää väliin. Mutta Ojanperän radoille huhtikuun alussa on vaan pakko päästä ja tekisi myös mieli käydä testaamassa Lisaa KAS:sin hallissa, Foxy tykkäsi revitellä siellä. :) Ja seuraavat kisat onkin sitten toukokuussa vasta...! Näin se kevät etenee - lujaa ja lämmöllä.

EV-kisat

Ei aivan ehditty eilen mölliradalle testaamaan kontakteja, mutta hyvin riitti kaksi muutakin rataa sitä varten. 1-2.lk. radalta tuli vain vitonen kun kokeilin takaaleikkausta pujottelulle ex-temporena, puomin kontakti olisi voinut olla parempi. Konkareiden radalla keinua otettiin kolmeen otteeseen, aivan mainiota, koska ei Lisan kanssa treenata sitä kisanomaisesti ollenkaan tarpeeksi usein ja se tulee kisaradalla melkein aina jopa ikävänäkin yllätyksenä. Tälläkin kertaa ensimmäisen käskytin huonosti ja Lisa teki elämänsä toisen lentokeinun. Otin sen uudestaan ja ensin Lisa ei suostunut menemään keinulle uudestaan, mutta kolmas yritys onnistui hyvin, samoin sen jälkeiset kaksi muuta keinun suoritusta. Tarkkana tämän kanssa ja enempi, enempi treeniä, ihan vaan koirankin vuoksi jo.

Aan kontaktit oli riemuhyviä, puomilta kerran tai parikin (?) tosiaan himpun varkain, mutta ihan se oli kuuliainen ja muisti mitä niillä haluttiin.

Ei saatu ekaa hyvää rataa videolle ja toinen oli kamala !!! Rataantutustumisessa huomasin aivan lopussa, että olin unohtanut yhden esteen, lähdin radalta pois niin, etten tiennyt miten mitäkin ohjaan ja lopulta juuri ennen omaa kisavuoroa, huomasin, että yksi este suoritetaan vielä toisesta suunnasta kuin mitä olin tutustunut - voiko enää huonommin rataantutustuminen mennä?! No onneksi ne oli vain epäviralliset kisat :) Viikonloppuna tulee sitten olla tarkkana!

Eli tämä kamala rata on videolla kyllä. Se on niin täynnä unohtelua ja huonoa ohjausta, että turhaan sitä tänne laitan joten tekaisin sen sijaan "hyppytekniikka" -videon siitä. :) Minusta Lisalla on aina ollut kelpo hyppytekniikka, tietenkin ajoittain kärsien ohjaajan osaamattomuudesta. Olen pahoillani äänistä. Joskus en vaan yksinkertaisesti jaksa keksiä ratkaisua yksinkertaiseenkaan asiaan, joten napsauttakaa ne pois sieltä vastaanottavasta päästä, jos meinaa rassata.

Kuntotesti

Teron ja Tuomaksen innoittamana tein kaksi vuotta sitten tämän samaisen kuntotestin, silloin aika paljon paremmilla tuloksilla kuin nyt...! Ehkäpä olisi ollut syytä alkaa jumppaamaan taas Ossin synnyttyä, se on vaan jotenkin jäänyt.

Alla olevilla taulukoilla omia tuloksiani tulkitsin ja sain puserrettua itsestäni seuraavanlaisia lukemia, (selkälihastestiä varten en taulukkoa löytänyt):

Vatsalihakset: 11 (tyydyttävä)

Punnerrukset: 21 (keskinkertainen)

Kyykkääminen: 26 (hyvä)

Selkälihakset: 23 (hyvä?)

Vatsalihasten kunto on laskenut roimasti! :( Tuolloin kaksi vuotta sitten tulos oli vielä erinomainen (yli 20), muut ovat mahtaneet pysyä jotakuinkin samoissa rajoissa. Lihaskuntoa ei kyllä tule ollenkaan tarpeeksi treenattua muutenkaan, vaikka se olisi kotioloissakin hyvin yksinkertaista; ei tarvita välttämättä välineitä eikä matkustaa minnekkään.

Ollaan seurakaverin kanssa nyt jo 2 kertaa (hyvä me!) noustu aikaisin yhtenä viikonlopun aamuna ja käyty hallilla treenaamassa. Kuntotesti oli yksi tehtävistä, joka päätettiin kylläkin tehdä nyt kotona, keväämmällä sitten kun halli on jo aamusta lämpimämpi voitaisiin tehdä kuntotesti aina aamutreeneissä ja kesällä tietty Kallilla. Kesäinen Kalli.. kylläpä sitä jo kaipaa!

Tähän asti ollaan treenattu tosi kevyesti, ehkä tahti tästä pian kovenee, kun tarkoitus olisi saada aina näistä aamutreeneistä oikeasti sellainen fiilis, että on tehnytkin jotain - ei sitä huvin vuoksi viitsi aamuisin nousta niin aikaisin! Ja fokus on nimenomaan ohjaajassa, ohjaajan ketteryydessä ja kropan käytössä, koirat ovat toissijaisina ja niiden kanssa otetaan treeniä jos se sopii kuvioon. :)

Alla siis taulukot, että ei kun testaamaan!! :)

KUNTOTESTI

Vatsalihasten toistotesti

Suoritusohje: Testattava asettuu jalat tuettuina koukkupolvin selin makuulle jalkapohjat lattiassa kiinni. Kädet ovat niskan takana siten, että sormenpäät ovat kosketuksissa toisiinsa. Kyynärpäät osoittavat eteenpäin. Ala-asennossa keskiselkä eli lapaluiden väli koskettaa alustaan ja yläasennossa kyynärpäillä kosketaan polvien tasolle. Tee 30 sekunnissa niin monta puhdasta suoritusta kuin kykenet.

Testitulos: Naiset

Ikä	20-29	30-39	40-49	50-59	60-69
Erinomainen	> 20	> 17	> 14	> 11	> 10
Hyvä	17-19	14-16	10-12	9-10	7-9
Keskinkertainen	14-16	11-13	8-9	6-8	4-6
Välttävä	10-13	7-10	5-7	3-5	2-3
Heikko	< 9	< 6	< 4	< 2	< 1

Testitulos: Miehet

Ikä	20-29	30-39	40-49	50-59	60-69
Erinomainen	> 25	> 22	> 19	> 16	> 13
Hyvä	21-24	19-21	15-18	12-15	9-12
Keskinkertainen	16-20	14-18	11-14	8-11	5-8
Välttävä	11-15	9-13	6-10	3-7	2-4
Heikko	< 11	< 8	< 5	< 2	< 1

2) Yläraajen toistotesti (Punnerrukset)

Suoritusohje: Testattava asettuu punnerrusasentoon. Kädet ovat lattiassa hieman hartioita leveämmällä, sormien osoittaessa suoraan eteenpäin. Naiset tekevät testin polvet lattiassa, miehet normaalissa etunojapunnerrusasennossa. Keskivartalo pidetään mahdollisimman suorana ja vakaana testin ajan. Ala-asennossa rintakehä hipaisee alustaa ja yläasennossa kyynärpäät ojennetaan suoriksi. Tee 30 sekunnissa niin monta puhdasta suoritusta kuin kykenet.

Testitulos: Miehet ja naiset

Ikä	20-29	30-39	40-49	50-59	60-69
Erinomainen	> 27	> 26	> 24	> 22	> 21
Hyvä	24-27	22-25	20-23	18-21	17-20
Keskinkert.	20-23	18-21	16-19	14-17	13-16
Välttävä	16-19	14-17	12-15	10-13	9-12
Heikko	< 15	< 13	< 11	< 9	< 8

3) Alaraajojen toistotesti (Kyykkyyn - Ylös)

Suoritusohje: Testattava seisoo ryhdikkäästi, jalat hieman harallaan (20-30 cm). Kädet ovat "housunsaumalla" ja katse osoittaa suoraan eteenpäin. Testiliikkeessä laskeudutaan selkä suorana kyykkyyn siten, että sormenpäät osuvat ala-asennossa lattiaan ja yläasennossa lantio ojentuu suoraksi. Jos kantapäät nousevat kyykätessä lattiasta, voidaan kantapäiden alle asettaa 1-2 cm:n korkuinen koroke, jotta tasapaino liikkeessä säilyy. Tee 30 sekunnissa niin monta puhdasta suoritusta kuin kykenet.

Testitulos:Naiset

Ikä	20-29	30-39	40-49	50-59
Erinomainen	> 31	> 30	> 28	> 27
Hyvä	26-30	25-29	23-27	22-26
Keskinkert.	21-25	20-24	18-22	17-21
Välttävä	16-20	15-19	13-17	12-16
Heikko	< 15	< 14	< 12	< 11

Testitulos: Miehet

Ikä	20-29	30-39	40-49	50-59
Erinomainen	> 35	> 34	> 32	> 31
Hyvä	30-34	29-33	27-31	26-30
Keskinkert.	25-29	24-28	22-26	21-25
Välttävä	20-24	19-23	17-21	16-20
Heikko	< 19	< 18	< 16	< 15

Tiistain treenit

Lisa kulki eilen mainiosti, varasti Aalta kertaalleen, joten suunnittelen vielä vakavissani epiksissä starttaamista torstaina. Toivon itselleni oikeaa asennetta sunnuntaille - tai eihän se siitä ole kiinni siitä toiveesta, vaan se pitää vain jotenkin alkaa rakentamaan itselle se oikea asenne. Että se on se ns. "maailmanvoittaja" asenne joka radalla, jolla mielii onnistua.

Sanna oli rakentanut meille tiiviin Anders Virtasen radan, en ole nyt aivan varma, mitä rataa siinä oltiin mukaeltu, mutta tässä on vielä minun mukaelmani siitä Sannan eilisestä radasta. Muutama paikka tässäkin piiroksessa mättää, kun en nyt ehtinyt sen erityisemmin miettimään.Mm. ysiltä kympille vienti oli eilen loogisempi, koira piti vain napata kympiltä mukaan, eikä niinkään takaakierrättää tms. ja enempi vetää 11.:lle, jos aikoi ohjata vasemmalta, kuten tein (vaikka oikealta olisi kyllä varmaan onnistunut paremmin). Ja itse asiassa 11.-12. välistä saattoi jäädä uupumaan yksi hyppy!

ESTEET 1-6: Sain alun mielestäni toimimaan hyvin nappaamalla koiran nokasta mukaan sijoittuen 2. esteen taakse ja kun koira oli sijoittumassa hyppäämistä varten, niin "karkasin" ohjaamaan putkea. Sylkkärillä kepeille, Lisalle vaan tarpeeksi tilaa hakea kulma itse, rytmitys/vastakäännös toimi mainiosti vitoselle, vastakkaista kättä keinulle, ettei hakenut putkelle (tai siinä saattoi oikeasti olla se hyppy...)

ESTEET 7-12: Keinun jälkeen valssi kasilta koira haltuun ettei hae 1 hyppyä. Vein 12. putkelle tosiaan 11 putken vasemmalta puolelta, oikea puoli tuntui kamalan ahtaalta. Kolmannella kerralla vasta onnistui niin, ettei koira A: joko kieltänyt ja hakenut vauhdin mukana melkeinpä puomille asti tai B: ehtinyt napata Aan ylösmenokontaktia. Tässäkin rytmitys, haltuunotto ja selkeä ajoissa aloitettu ja loppuun viety poispäinkäännös toimi sitten lopulta.

ESTEET 12-16: 12. putkelta haltuunotto, koska osoitti jonnekin aivan muualle kuin Aalle, Aan kontaktit mätti vähän, toistin niitä ja viimeisellä kerralla (kun koetettiin kovasti saada se nolla!) annoin oikeastaan ryysiä läpi. Hyvä minä. Puomille meno ei ollut koiralle selkeä vaan kerran tai pari tuli vauhdissa mukana ohi. Pitäisi vähitellen jo alkaa muistaa, että Lisa tekee herkästi tuommoisia kieltoja, jos itse vaan juoksee ja huitoo ohjaamisen sijasta.

ESTEET 16-18: Loppua kokeilin sekä päälle juoksulla 17. josta helposti hake väärään käteen, kun en ottanut koiraa haltuun ja sitten persjätöllä puomin jälkeen, joka toimi paremmin.

Uutta verta koiran jalostukseen :)

Pitää kirjoittaa vielä yksi postaus tälle aamua!

Luin tuossa juuri huolellisemmin läpi ASB-lehteä ja siellä mainittiinkin kromfohrländereiden roturisteytysprojektista, josta on jo aiemmin oman rotuyhdistyksen piirissä ollut asiaa, mutta unohdin koko jutun, vaikka se ilahduttikin kovasti jo tuolloin. Ländereille on siis sallittu (SKL) roturisteytykset (kesk.) villakoirien, parsoneiden, tiibetinterrierien ja kk.kettuterrierien kanssa. Syntyneet pennut rekisteröidään kromfohrländereiksi ER-rekisteriin.

Tämä on jotenkin aivan äärimmäisen kutkuttavaa, sillä olen aina pitänyt ländereistä, mutta toivonut rodulle tasapainoisempaa skaalaa luonteisiin sekä laajempaa geenipoolia, joka tosin ei ole tähän mennessä ollut mahdollista. Kunnes sitten nyt :) Lisäksi kaikki nuo rodut, joihin länderiä on sallittu yhdistää, ovat sellaisia, joihin aiemminkin olen tutustunut siinä mielessä että "Jos rotua pitäisi joskus vaihtaa" tai kokeilla jotain toista. Ei sillä, että juuri nyt olisin länderiä halajamassa.

Ensimmäinen "sekava" länderipentue on syntynyt vuoden 2013 alussa, ja jotenkin tämä vaan on niin upea uutinen. Ehkäpä muillakin - jopa ylijalostetuilla roduilla - olisi vielä oikea tulevaisuus, kun ihmiset ottaisivat mallia ennakkoluulottomista länderikasvattajista... Näitä nyt 6-viikkoisia tummia länderinassuja voi käydä katselemassa täällä. 

Ja jos tällainen (tai muunlainen) risteytyspentu oikeasti saattaisi kiinnostaa, niin länderi yhdistyksellä on sitä varten kyselykin, josta on mm. rotuyhdistyksen foorumin avoimella palstalla mainostettu.

Aapon trimmi

Unohdan koko ajan, että kävin auttamassa Annea Aapon trimmauksessa viime torstaina. (vaikka tosi hyvin oli siitä kyllä itsekin suoriutunut!) Olipa kyllä ihana nähdä poikaa kunnolla pitkästä aikaa!! Kultainen pikkumies. Anne on harrastanut Aapon kanssa agilitya nuoresta klopista lähtien ja käy siis nykyisin säännöllisesti viikkotreeneissä. Se on tosi lupaava agikoiran alku, mutta aika "handfull" eli työläs, samaan tapaan kuin Jorekin. Harmittaa vähän, kun toivottiin tietenkin samalaisia treeni- ja kisakavereita kuin mitä Foxy oli, mutta ripauksella enempi luonnetta ja itsevarmuutta. Eihän näistä luonteista koskaan oikein voi tietääkään, jotain tulee vanhemmiltakin mutta suurin osa sitten matkan varrelta - lisää opitaan aina kehdosta hautaan... Toivotaan kuitenkin, ettei Aapo olisi aivan toivoton tapaus sentään, sinnikkäästi se on Anne sen kanssa kuitenkin paukuttanut mennä :) Isot kiitokset sinne ahkeralle omistajalle!

Aapon kanssa suunnitellaan Pellon ryhmänäyttelyä 27.4. tarvittavaa H tulosta varten. Lähden sinne itse joko Lisan kanssa tai sitten vaan handlaamaan tai sitten vain kehän laidalle tsemppaamaan ja tekemään vaikka viimeistelyhoitoja kasvateille joita toivoakseni on siellä ainakin kaksi. Jorea en vielä ota mukaan näyttelyyn, toivottavasti joskus kesällä sitten!

Trimmattiin Aapo oikeastaan aluvillalle asti,  niiltä osin kuin ehdittiin. Hieman omituista oli tehdä sitä, koska karva oli aivan kuin Foxylla aikoinaan, todella hyvä muokata, koko ajan siirtyessäni toista kohtaa nyppimään tuumasin vain, että aivan samanlainen kuin Foxylla. Ainoastaan selässä pohjakarva on todella paksua ja pitkää, jonka päälle kasvaa vielä paksumpi ja pidempi ja karkea päällyskarva. Anne oli päälliset jo nyppinyt, joten koetin saada pohjavillaa siistittyä, häntää kavennettua Annen avustuksella ja jonkin verran muutakin sieltä täältä. Päätä Aapolta ei tarvitse nyppiä, muutamia partakarvoja ehkä siistitään, mutta mm. korvat eivät kasva karvaa lain, samoin posket jne. ovat aina olleet samanlaiset. Todella hassua, miten saman karvanlaadun (broken) variaatioita on todella laidasta laitaan, melkeinpä sileästä melkeimpa karkeaa ja pennusta ei tietenkään, valitettavasti vielä voi kertoa oikein paljon, millainen karva sille tulee. Aapolla oli jo pentuna todella tiheä ja paksu, jopa hieman laineilla kiemurteleva karva selässä. Nyt laineita ei tosin näkynyt. Foxylla päällykarva laineili myös.

Tarkoituksena on käydä Aapoa kiusaamassa vielä uudestaan tällä viikolla, trimmataan ihan alas asti ja vähän ylikin, jotta jäljelle ei jää kuin pintakäsittelyjä reilun kuukauden päästä, mutta viimeksi sain jo muutamia kuviakin otettua. Kasvatteja on kyllä niin ihana aina tavata!! Kyllähän sieltä H irtoaa eikös? Hampaat on kaikki ja muutenkin siinä ei ole mitään varsinaista virhettä, no, oikea korva vähän lepattaa ;)

Rauhallinen mamma

Lisan valeraskaus on oireiltaan lievin tähän asti, mutta tässä eilen se alkoi osoittaa turhanoloisia ärtymyksen merkkejä Jorelle - johon Esa tuumasi, että onkohan sillä synnytys tulossa. Ja hyvinkin voi olla! Siis olevinaan. Katsellaan nyt mihin tämä vielä kulminoituu... Toivottavasti ei mihinkään tämän pahempaan. Lisalla on kuitenkin olleet valeraskaudet ok siinä määrin, että se on ollut vain sitä maidontuloa ja käytös hieman normaalia rauhallisempi, muttei mitään lelujen paijailua tai pesän tekemistä. Viime yönä tosin heräsin siihenkin, kun joku teki ihan tosissaan pesää viime yönä - liekö se sitten ollut Lisa.

Käydään siitä huolimatta (tai oikeastaan sen vuoksi!) treeneissä huomenna, katsotaan meneekö ja liikkuuko se ihan normisti, lenkillä liikkuu kyllä ihan hyvin. Ja sitten katsotaan lähdetäänkö viikonloppuna kisaamaan, nyt en kyllä näe mitään syytä etteikö lähdettäisi, mutta on taas tullut kaksi viikkoa treenitaukoa, niin eihän sitä tiedä miten ne hormoonit on päässeet jylläämään.

Mutta meneekö se vain niin, että nartut vanhetessaan aikuistuu ja muuttuu rauhallisemmaksi (paitsi töitä tehdessään) mutta urokset eivät oikeastaan ikinä? Joskus minulla on vähän ikäväkin sitä hassua viipeltäjää joka aina keksi jotain ja jolla aina heilui häntä. Heiluu Lisalla häntä vielä herkästä, mutta ei aivan niin nonstoppina kuin vaikka joskus silloin alta vuosikkaana. Foxykin oli semmoinen ilopilleri silloin penskana vaikka myöhemmin oltiin vaan supertyytyväisiä kun se muuttui niin ihanan rauhalliseksi vanhetessaan, se osasi ehkä olla jopa himpun rasittava joskus. Mutta niinkö se vaan menee? Että jos haluaa ikuisen pennun, kannattaa ottaa uros ja jos haluaa semmoisen jota saa välillä sohvalta kiskoa ulos, niin kokeile narttua?

Pakkanenkin tuli takaisin, joten ei olla viitsitty treenata ulkonakaan.

Joren suoli tuntuu parantuneen hyvin ja korvat ovat jo aivan entisensälaiset. Jospa ne eivät uusisi. Se on suolistontoimminnaltaankin ollut aina hyvä, tasaista hyvää kakkaa tilanteessa kuin tilanteessa - siis tarkoitan, ettei ole oireillut stressillä, kuten ei Lisakaan. Ehkä jos jollekin, niin minun ruoka-ainekokeilluille, mutta nyt ei ollut tullut sellaisiakaan harrastettua.

Kesää täällä jo odotellaan, lapsista lähtien. Tai no Ossi ei sitä vielä niin ymmärrä ennenkuin kokee sen taas. Ollaan koko porukka oltu taas flunssassa parisen viikkoa ja toivoo nyt, että se lähtisi viimein kokonaan pois... Nyt kun flunssa oireet ovat jotakuinkin paremmat tilalle tuli jäätävä päänsärky. En nyt sitten tiedä onko se jonkin jälkitaudin oireilua kun lämpöäkin välillä nostelee vai reagoinko keväthankiin, kun aurinkolaseja en ole taaskaan mistään löytänyt.

Suolitulehdus

Verikorvan tarkistusta varten maanantaina soitin varatakseni lääkäriin ajan, mutta mainitsin samalla, että Jorella oli edellisenä iltana ja sinä aamuna ollut ripulia ja pimeässä illalla en ollut aivan varma, mutta uskoisin, että se tiristi teelusikallisen vertakin ulosteen mukana viimeisen kerran kakatessaan. Illan mittaan se oli myös jossain välissä oksentanut osan ruoasta sohvalle (onneksi se oli melko "kuiva" oksennus, meillä kun on kohtuu vaaleat kangassohvat - todellinen koiratalouden valinta. Ei vaan, ne on älyttömän helppo oikeasti myös tarvittaessa pestä, kun päällinen on kokonaan irrotettava). Ja aamulla Jorelle ei enää maistunut ruokakaan. Melko reipas se oli kuitenkin, kriittisin silmin (eli minun mielestäni) katsottuna häntä oli normaalia enemmän alhaalla ja vetäytyi herkästä omilleen, toiminnan sattuessa tosin oli yhtä tiitteränä kuin aina.

Joten lääkärissä sitten korvan lisäksi tutkittiin myös suolta ja tulossa oli lisää limaista ulostetta josta diagnoosina suolitulehdus. Epäilivät jotain allergista reaktiota johon siis liittyi sekä korvavaivat että vatsavaivat. Mikä lie olisi voinut olla syynä, mietin tietenkin itse rokotuksia jotka saivat pari viikkoa aiemmin. Jorella kun rokotuksista tulee aina "heikot jalat" reagoi siis selvästi niiden laittoon kun muut koirat eivät koskaan ole olleet moksiskaan. Ruoan mukana ei ainakaan olisi pitänyt olla mitään allergiaa aiheuttavaa.

Korvissa ei siis tulehdusta (vielä) edes ollut, eikä siis ehtinyt tullakaan. Korvanlehdet olivat ärtyneet ja nekin nyt sitten hoituu tuossa samalla, kun sai suolitulehdusta varten antivbiootit.

Meillä Foxyllahan oli toisinaan ongelmia suolistontoiminnan kanssa, mutta ei se normaaliruokahalua vienyt, eikä se oksennellut, puhumattakaan verisestä ulosteesta. Eli ihan itsekseen meni nuo limaisemmat kakat ohitse. Joreakaan en varmaan olisi veritipan takia vielä lääkäriin kiikuttanut, mutta se syömättömyys ja oksentelu on sitten astetta vakavampia merkkejä.

Antibiootteja takana jo useampi päivä, kakka normaalia ja korvat vaaleat, paksulla ruvella se verikorvainen, mutta mahtaa pian jo rapista sekin kokonaan pois.

OKK:lla

Ei menny nappiin kisat, ei. Videoitakaan ei nyt ole, vaikka kamera mukana olikin.

Ekalta hylsy, tokalta hylsy ja kolmannelta - kun päätin että nyt tehdään se nolla! - tehtiin kymppi. Haastavahko pujottelun sijoittelu johti viimeisestä välistä varastamiseen, jonka korjasin kuitenkin ennennäkemättömän nopeasti (vai mitä?). Ja lopulta juuri ennen loppusuoraa heitin Lisan liian hätäisesti hypylle ja jäin katsomaan että kieltääkö, kun jäi kyllä heti sellainen kutina, että liikaa oletan - no, ei aivan kieltänyt, mutta rima tuli alas. Oihvoih. Olin toisen radan jälkeen aika maissa ja mietin, jo, etten lähde Activelle Lisan kanssa. Aiemmin kun oli aikomus lähteä Activelle ja skipata Pello ja jäädä rauhassa pääsiäistelemään, mutta kyllä se nyt vaan apinanraivolla on pystyttävä kisaamaan niin, että on tyytyväinen omaan suoritukseen. Ohan se kumma.

Lisa tekee ja osaa ja itse vaan kämmäilen. Joten nyt Lotta RYHTIÄ siihen touhuun. Jos Activella on edelleen havaittavissa samanlaista mamoilua, niin sitten jään suosiolla kisatauolle ja taotaan vauhtia takapuoleen ja treenataan ihan vähän rataakin hallilla ja kahlataan kaikki (2kpl?) Torkkin epiksiä. Haalin vaikka Arcticiltakin pari aktiivia messiin ja järjestetään meille avoimet kahden startin epikset myös. Tämä ei ole lupaus.

Tänä aamuna olin siltikki reipas (en ole siis lannistunut) heräsin klo 6 tekstailin vähän Heidille ja sain kuin sainkin senkin ylös sängystä ;) ja ajelin hallille. Mietiskeltiin Heidin kanssa yhdessä lämmittelyhommia, sekä koiran että ohjaajan, vähän kroppajumpan alkeita, lähinnä koiran ja sitten ihan kevyttä ketteryystreeniä (ohjaajan) koska mulla alkoi aamusta pukkaamaan flunssaa päälle. Jäin vielä lopuksi treenaamaan Joren kanssa, se tekee rengasta ihan kuin Foxy, tosi pro meiningillä :) Etenemisellä syöksyy vaan kupille, mutta olen kyllä vähän niillä mielin, ettei Jorella hurjasti tarvitse semmosita itsenäistä menoa enää vahvistaa. Se on aika luja menemään ihan itsekseen kun vähän siihen suuntaankaan vihjaa.

Lisan kanssa treenattiin vaan kevyesti kisojen keppikuviota, sekä muutama toisto Aata. Aan kontaktitkin kun luisuttiin läpi vaan. Pujotteluja vahvistin namikupilla edessä, juoksin siis rajussakin vauhdissa ensin oikelta ohjaten koiran ohi pujottelun päädyssä niin, että Lisa jäi itsenäisesti pujottelemaan. Ja aloitin myös voimakkaamman häiriötreenin, kun tuntui kestävän etupalkalla hyvin, eli juoksin koiraa vastaan sen pujotellessa.

Niin ja se Joren korva, aivan ihmeen hyvä jo! Puskenut kaiken mönjän ihon lävitse, jota ollaan sitten puhdistelu, mutta korva on kyllä ihan sileä, eikä mikään "kukkakaalikorva", jonkalaisen siitä varoiteltiin tulevan. Punottaa se silti, joten voihan se olla, että joudutaan vielä lääkäristä hakemaan huomenna antibiootit.

Verikorva

Esa oli eilen huomannut Jorella pullottavan kohdan oikeanpuoleisessa korvassa. Kun aloin asiaa miettimään se myös eilen aamulla piti korviaan poikkeuksellisen rodunomaisesti, heh. Eli kun sillä normaalisti korvat taittuu ehkä puoli senttiä päälaen yläpuolelta (mikä tosin on ihan sallittu "virhe") ja vasen korva lisäksi vähän höröttää välillä niin nyt korvat olivat niin kauniisti alhaalla ja ihmettelinkin sitä, mutta unohdin samoin tein, koska suurimman osan ajasta ne olivat semmoiset liehukorvat kuten aina ja koira sekaisin onnesta, kuten aina. Eli ihan terveen ja tyytyväisen oloinen poika, esimerkiksi korvatulehduksessa koira ravistelee päätään usein ja roikottaa korviaan, eihän minulla toki ole mitään sitä vastaan, että se pitääkin niitä nätimmin, oivoi...

Ilman tunnustelua turvotusta ei todella edes huomaa, sairas korva todella on siis tuo kauniimmin asettuva.

No nyt se selkeästi sitten aristi sitä korvaansa kun tutkittiin sitä. Hierontakoulutuksessa kuulin ensimmäistä kertaa verikorvasta ja mietin josko kyseessä voisi olla se. Ja sitähän se on. Kettutreenien jälkeen sillä oli pientä pintaruhjetta siellä täällä mm. varpaissa, joten uskoisin, että sen seurauksena on sitten voinut tuo verikorvakin muodostua, eli verta ja kudosnestettä kertynyt korvan sisälle niin, että korva on paisunut normaalia paksummaksi. Annostelin sille ensihätään illalla homeopaattisia ja yön jälkeen turvotus oli laskenut alemmas ja kasvattanut alaa.

Korvassa näkyy verenpurkauman jälkiä

Meinasin jo juosta tänään lääkäriin, mutta googlasin lisää ja taidan jättää väliin. Soitin ja kysyin myös, että onko ok jos tilannetta vielä seuraa viikonlopun yli. Vaiva uusii nimittäin jollain herkästi ja eläinlääkärienkin epäilyksenä on, että voi uusia herkemmin tyhjäämisen seurauksena, varsinkin jos tyhjennetään liian aikaisin. Joten viikonlopun yli ainakin seurataan ja jos Jore on virkeän oloinen eikä korva tuosta pahene tai ala osoittaa tulehduksen merkkejä, niin annetaan parantua itsestään. Vaarana itsekseen parantumisessa voi olla "ruttuinen" tai ropelikorva, mutta otan ennemmin sen riskin kun tyhjentämiskierteen tai jopa leikkauskierteen kuten joillain on käynyt.

Maanantaina siis jatkoraporttia aiheesta, jospa se menisi nyt itsestään ohi, eikä kipeytyisi tuosta.

Lisää verikorvasta: http://www.lansirannikonelainklinikka.net/Docs/othematoma.PDF