tiistai 12. maaliskuuta 2013

Rauhallinen mamma

Lisan valeraskaus on oireiltaan lievin tähän asti, mutta tässä eilen se alkoi osoittaa turhanoloisia ärtymyksen merkkejä Jorelle - johon Esa tuumasi, että onkohan sillä synnytys tulossa. Ja hyvinkin voi olla! Siis olevinaan. Katsellaan nyt mihin tämä vielä kulminoituu... Toivottavasti ei mihinkään tämän pahempaan. Lisalla on kuitenkin olleet valeraskaudet ok siinä määrin, että se on ollut vain sitä maidontuloa ja käytös hieman normaalia rauhallisempi, muttei mitään lelujen paijailua tai pesän tekemistä. Viime yönä tosin heräsin siihenkin, kun joku teki ihan tosissaan pesää viime yönä - liekö se sitten ollut Lisa.

Käydään siitä huolimatta (tai oikeastaan sen vuoksi!) treeneissä huomenna, katsotaan meneekö ja liikkuuko se ihan normisti, lenkillä liikkuu kyllä ihan hyvin. Ja sitten katsotaan lähdetäänkö viikonloppuna kisaamaan, nyt en kyllä näe mitään syytä etteikö lähdettäisi, mutta on taas tullut kaksi viikkoa treenitaukoa, niin eihän sitä tiedä miten ne hormoonit on päässeet jylläämään.

Mutta meneekö se vain niin, että nartut vanhetessaan aikuistuu ja muuttuu rauhallisemmaksi (paitsi töitä tehdessään) mutta urokset eivät oikeastaan ikinä? Joskus minulla on vähän ikäväkin sitä hassua viipeltäjää joka aina keksi jotain ja jolla aina heilui häntä. Heiluu Lisalla häntä vielä herkästä, mutta ei aivan niin nonstoppina kuin vaikka joskus silloin alta vuosikkaana. Foxykin oli semmoinen ilopilleri silloin penskana vaikka myöhemmin oltiin vaan supertyytyväisiä kun se muuttui niin ihanan rauhalliseksi vanhetessaan, se osasi ehkä olla jopa himpun rasittava joskus. Mutta niinkö se vaan menee? Että jos haluaa ikuisen pennun, kannattaa ottaa uros ja jos haluaa semmoisen jota saa välillä sohvalta kiskoa ulos, niin kokeile narttua?

Pakkanenkin tuli takaisin, joten ei olla viitsitty treenata ulkonakaan.

Joren suoli tuntuu parantuneen hyvin ja korvat ovat jo aivan entisensälaiset. Jospa ne eivät uusisi. Se on suolistontoimminnaltaankin ollut aina hyvä, tasaista hyvää kakkaa tilanteessa kuin tilanteessa - siis tarkoitan, ettei ole oireillut stressillä, kuten ei Lisakaan. Ehkä jos jollekin, niin minun ruoka-ainekokeilluille, mutta nyt ei ollut tullut sellaisiakaan harrastettua.

Kesää täällä jo odotellaan, lapsista lähtien. Tai no Ossi ei sitä vielä niin ymmärrä ennenkuin kokee sen taas. Ollaan koko porukka oltu taas flunssassa parisen viikkoa ja toivoo nyt, että se lähtisi viimein kokonaan pois... Nyt kun flunssa oireet ovat jotakuinkin paremmat tilalle tuli jäätävä päänsärky. En nyt sitten tiedä onko se jonkin jälkitaudin oireilua kun lämpöäkin välillä nostelee vai reagoinko keväthankiin, kun aurinkolaseja en ole taaskaan mistään löytänyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti