Oe Voe

Activelta kotiintuomisina 3kpl hylkyjä. Hmm. Minun täytyy nyt tunnustaa, että takana on noin vuorokausi jonkin asteista masennusta noiden hylkyjen vuoksi, itkenyt en sentään ole ;) mutta huokaillut sitäkin enemmän. Voi huokaus. Sovitaan, että se oli viimeinen huokaus.

Kisa-Lisa

Tänään sitten on valon pilkahduksiakin ollut jo havaittavissa, viikkotreenien kouluttajakin soitti muissa asioissa ja kysyi samalla kisakuulumisia, siinäkin sai vähän jäsennellä omia ajatuksia. :)

Aina vain ja edelleen meillä ongelmana on ne kepit. Sieltä tulla rasahteli kieltoa toisen perään ja vielä kolmannenkin perään. Kaksi hylsyradoista oli kielloista koostuvia hylsyjä ja se yksi rata oli vitonen niin kauan kuin tajusin, että korjasin sarjaestettä!! Eli siis en korjannut sitä sarjaa, vaan ainoastaan B-esteen --> HYLKÄYS. No, kaikkea sitä oppii näin elämänsä ehtoopuolella vielä. ;) Ja se meni kyllä semmoiseksi "ähäkutti pelastuin" -radaksi sitten, että ihan sama sen vitosenkin kanssa, jos se olisi sellainen ollut.

MUTTA. Sai kuulkaa valssata sielunsa kyllyydestä. Lisa on selvästi semmoinen valssikoira. Ei persjättökoira, niin kuin Foxy. Joten nyt Lotta saa valssata. Videoita kun katselee, niin moneen, moneen kohtaan olisi valssi istunut paljon paremmin, vaikka monta kohtaa minä reippaasti valssasinkin.

Lisa alkaa "tikuttaa" vähän liiankin paljon ja herkästä, kun rytmitän hypyille. Siis semmoista hyppäänkö vai enkö hyppää". Hmm. Hyppytekniikka-treeniä?? Voisin siis sittenkin livahtaa Vapun kurssille kuuntelemaan huhtikuussa, voisi tehdä kutaa. Ja sitten ajattelin alkaa vahvistaa semmoista hypyillä työskentelyä niin, että olen itse ihan lähellä ja koira joutuu laskeutumaan siihen melkein jaloille. Lisa ei ole muutenkaan oikein semmoinen liki tuleva (muutoin kuin sohvalla syliin). Kun sitä kutsuu luokse, se jää aina vähintään puolen metrin päähän. Sylkkäritkin meille oli aikoinaan tosi vaikea oppia, kun se olisi vaan halunnut työskennellä semmoisen tietyn välimatkan päässä, että haki aina automaattisesti takaakiertona hypyt.

Ehkä olen ihan hakoteillä, mutta näin minusta tuntuu, Lisa ei ole vaan sinut semmoisen likityöskentelyn kanssa, vielä.

Ja sitten. Kontaktitreeniä, MINULLE! Voi jee. Senat sakaisin, tai en sanonut mitään, ajattelutyylillä: "Oo, kontakti lähestyy, herran haltuun ja suu sumppuun...!" Ja selvittiin jos selvittiin, kerran annoin vapautus käskyn kun Lisa oli lähestymässä alastuloa ?! ja muilla kerroilla en tainnut oikeasti sanoa mitään? Minulle on Foxylta jäänyt kisakontaktikummitus. Kamala, kamala otus. :( Lisa osaisi ne hienosti niin miksi sitten en minä.

No. Tässä nyt kuitenkin kaikki ne kamalat radat. Nauttikaa. Martinniemessä oli mukava kisafiilis, meillä oli koko perhe mukana ja minulla oli mukava päivä muutoin (paitsi tuloksellisesti).

C-rata: HYL kielto putkien välissä olevalta hypyltä + 2 kieltoa kepeiltä


B-rata: HYL sarjaesteen korjaus väärin


A-rata: HYL 2 kieltoa kepeiltä ja Aan kontaktiloikan jälkeen (ei tullut kontaktivirhettä tosin) kannoin koiran pois. Oe Voe tosissaan.

Ja eikun pää pystyssä treenimään ja huhtikuussa sitten taas kisaamaan seuraavan kerran. Pellon kisat pitää budjetillisista syistä jättää väliin. Mutta Ojanperän radoille huhtikuun alussa on vaan pakko päästä ja tekisi myös mieli käydä testaamassa Lisaa KAS:sin hallissa, Foxy tykkäsi revitellä siellä. :) Ja seuraavat kisat onkin sitten toukokuussa vasta...! Näin se kevät etenee - lujaa ja lämmöllä.