Pentuagilitya

Igsyn kanssa treenattiin eilen ensimmäisen kerran putkea, hih. Onpas vaan jännää taas touhuta pennun kanssa ja huomata siinä sen omia juttuja: mille se syttyy ja miten se leikkii ja miten suhtautuu asioihin.

Ensin käytiin Ilsen kanssa pyörälenkillä Igsy mukana. Harmillisesti nyt niitä autoja ja ihmisiä sun muita olisi saanut olla enempikin, Igsy on kovasti kiinnostunut kaikesta, autojen perään ottaisi mieluusti myös muutaman askeleen, joten tämän kanssa saapi olla jatkossa tarkkana. Saalisvietti on varmasti voimakas, mutta mitenkään erityisen vilkas Igsy ei minusta ole, joten helpottaa tämän asian suhteen vähän. Esimerksiki kotona, lapset saa juosta ja kirmata, eikä Igsy ole millänsäkään, touhuaa omiaan. Muutama ihminen kuitenkin eilen nähtiin ja yhtä isoa miestä pääsi tervehtimäänkin - onnesta sykkyrällään tietenkin.

Igsy on pimeässäkin reipas, häntä ei laske, vaikka saattaa epäilevästi pysähtyä katselemaan ja murisemaankin, mutta kaikki pitää silti tarkistaa. Omalla pihalla sitten Esa ja Ossi pääsivät tallista tullessaan selän takaa "yllättämään" kun treenattiin ja siitäkös se lähti suoraa kurkkua haukkumalla ovelle päin!! Tuli kyllä takaisin kutsuttaessa toteamaan että se olikin vain Esa.

Lelulla treenattiin ensin, pistin putken lyhyeksi ja narrasin menemään putken läpi, kun avustajaa ei ollut. Esim. rapisutin putken päältä lelun avulla. Hyvin syöksyi putkesta tullessaan leluun kiinni, eikä päästä irti. Narrasin sitä putkeen useita kertoja ja sitten hain sisältä nakin palasia, että saisin lelun vähän helpommin irti suusta. Nyt se irrotti, kun kiinnitin sen huomion johonkin muuhun kutsumalla sitä hiljaa ja sitten houkuttelin uudestaan putkeen. Namien tultua taistelutahto sitten vähän laimenikin, kun oli kerran herkkuja tarjolla ja vaihdettiinkin sitten palkka loppu ajaksi syötäväksi.

Tänään voitaisiin kokeillakin putkea sitten valoisan aikaan ja vaikka jotain tolpan kiertämistä myös ja ehkäpä etupalkkaa lisäksi. Hauskaa! :) Ihana pentu.

Illalla Lisalla on ehkä viimeiset vedetyt treenit nyt kenttäkaudella, olen luvanut tuurata itse kaksi seuraavaa viikkoa. Eikä siinä mitään, Lisa alkaa olla jo jokseenkin tissikäs ja ratatreenin sijaan aktivointi saakin olla jo jotain muuta. Igsykin varmaan tulee mukaan, käytän sitä samalla kaupungilla kävelyllä. Hihnassa kävely sujuu jo aika mallikkaasti myös, ei siis enää pure sitä hihnaa kun on oppinut että tarjolla voi olla ruokaakin hihnan sijasta.

Tsemppii! - ratapiirros lisätty, video tulossa

No voi huh. Katsoin juuri eilen tsemppaamani 30 esteen radan videolta (tai oikeastaan 29 esteen; yksi jäi väliin toistuvasti kun en muistanut sitä ja unohdin ohjauskuvion välistä, että sen ohjaaminen olisi enää edes ollut mahdollista) ja kauhistus sitä huohotuksen määrää.. ! En tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Kyllähän minä tiesin, että kunto on huono, mutta on se aina niin ikävää silti huomata.

Ja minä olin vielä ajatellut, että otan tavan näistä 30 esteen treeneistä. Tekee siis hyvää pääkopalle ja varmasti myös kropalle. Treenin jälkeen olin punainen naamaani myöten ja kotiin tultuani myös kiukkuinen. Lisa kävi syömässä jotain puskista ja tiellä ajoi autoja. Täällä ei yleensä aja autoja, mutta nyt ajoi, kun hallilla oli joku lasten jumppa menossa ja se loppui juuri kun lähdettiin. Autoista kiukustuin siksi, kun Ilse oli matkassa ja Lisan kaulapanta löysällä, koska sen oma panta unohtui Sotkamoon joten varoin, ettei Lisa lipsahda hihnasta ja samalla koetin pitää Ilsen takista kiinni, että Ilse pysyy pyöränsä kanssa tien reunassa ja lisäksi olin siis hikinen ja tiellä oli autoja. Joten siinäpä sitä riitti yhdelle punaiselle kotiäidille syytä kiukustua, kun tilanne ei selvästikään ollut hallinnassa. Omalla tiellä sitten päästin hihnoista irti niin sanotusti ja Lisa ehti jossain puskassa käydä syömässä jotain. Ehkä sen vanhan juustonpalan jonka löysin sen suusta myös viikko sitten ja nakkasin jonnekin. Juustonpaloja tielle saattaa tulla vaikka meidän omasta kompostista kun linnut kuljettelee ruokia. Meillä ei luultavasti asu kaunaisia naapureita jotka olisivat saattaneet tiputella juustonpaloja tien reunoille, vaikka ainahan se myrkytysmahdollisuuskin mielessä käy, vaikka asutaankin täällä kaukana.

No, onneksi saatoin mennä suoraan suihkuun, heti virkistyin.

Mutta siis. 30 esteen radat jotka sisältää vain 6 hyppyä, A:n ja pujottelun, on aivan mahdollisia. Minulla oli siihen alun alkaen suunniteltu putki A:n alle, olisi varmasti ollut paljon jännempi treeni niin, mutta putkea ei nyt ollut. Joten tein joka kerta A:n.

Ensi kertaa varten Lotta koutsi määrää: Vauhtia!! Loppuun asti täysillä ja jos lopussa vauhti ei ole enää niin kova, vaikka täysillä meneekin, niin alussa sitten supertäysiä. Hirveetä lönkyttelyä...

Ne on kohta jo luvanneet lunta. Ihan näin äkkiä ei olisi kyllä tarvinnut viilentyä. :( No, pomppa on nyt vihdoin laitettu tilaukseen. Valitettavasti ei saatu punaisena, joten otin ruskean, toivottavasti se on sopiva! Koon kanssakin vähän jo huoletti.

Himoharrastaja vs. laiskamato

Enempi on varmaan meitä, jotka eivät tee koiriensa kanssa niin paljon kuin sietäisi, mutta koiranomistajista löytyy myös toinen ääripää, ne jotka tekevät liikaa vastineena niille, jotka tekevät aivan liian vähän ja esim. kilpailevat silti.

Muistan että silloin ensimmäistä parsonia ottaessani, sain lukea ja kuulla varoituksista tyyliin, se on sitten niin ja niin aktiivinen ja sen kanssa pitää touhuta ja tehdä joka päivä ja tarjota aivopähkinää ja lenkkeilyttää kymmeniä kilometrejä päivässä ja niin edelleen, että siitä kasvaa normaali eikä teinivuosinaan syö taloa palasiksi tai kehitä muita ongelmakoiran ominaisuuksia. Ja vähän kieltämättä paineisti ja ahdisti sitten se mahdollisuus entä jos...

No, onneksi olen luonteeltani laiska ja onneksi aloin haalimaan itselleni lisää koiria. Meillä koirat on lähtökohtaisesti oppineet siihen, että kotona ollaan ja laiskotellaan. Ruoka-ajat ovat oikeastaan ainoa aktiviteetti sisätiloissa. Ei siis pahemmin olla harrastettu aivopähkinöitä tai muutakaan jumppaa kotona, paitsi ensimmäisen koiran kanssa ja vuosikkaaksi asti se sitten koko ajan kotona tarjosikin palloa tai lelua tai koetti jollain  muualla tavalla saada huomiota, kunnes perheeseemme tuli Rommi.

Rommi oli vuosikkaaksi asti runsaasti aktivoitu (emännän pitkien työpäivien aiheuttaman syyllisyyden vuoksi kenties) sillä oli lelut ja vehkeet ja se oli saanut juosta koirapuistossa useita tunteja muiden koirien kanssa riehuen, että siltä saatiin liikahöyryt ulos. Reisilihakset vuosikkaalla koiralla olivat aivan järjettömän isot, eli ei aivan tervettä sekään. Tämä nuoruusiän vääränlainen energianpurkaminen johti siihen, ettei se osannut rauhoittua kotona ollenkaan. Se tuli meille vuoden ikäisenä ja Rommin tullessa, kaikki lelut jouduttiin keräämään pois. Pienikin kehu koiran suuntaan sai sen innostumaan, haukkumaan ja näykkimään. Rommin kanssa oltiin tosi "low profile"- tosi kauan. Rommin kanssa koetettiin tehdä töitä ja toivottiin siitä vielä laumaan ja harrastuksiin soveltuvaa kaveria, mutta päädyttiin lopulta etsimään sille lapseton, koiraton, arkirutiinein höystetty perhe jostain muualta, jossa se on voinut hyvin tähän päivään asti.

Rommi opetti meille sen, ettei kotona tarvitse koirille edes olla leluja tarjolla, eikä varsinkaan sisällä. Jos on ulkona pihaa missä liikkua, niin riehumiset sinne. Varsinkin jos on itse vielä nuori ja kenties joskus elämässä perheenlisäystä tiedossa, niin koiran on paljon helpompi sopeutua lapseen ja lapsen leluihin, kun se ei ole oppinut olemaan "lattioiden herra / emäntä". Tämä ihan vain lisähuomautuksena.

Ja se liikunnan määrä... hmm. Jokaiselle tarpeen mukaan. Meillä koirat pääsevät hihnalenkeille päivittäin, yleensä myös irti päivittäin metsään juoksentelemaan, mutta ainakin pihalle irti. Lisa tosin ei tästä hyödy, se kun ei pihalla yleensä pahemmin liiku, ellei sitä liikuta eli esim. treenaa. En siis sano, että meidän tapa olisi paras tapa, todellakaan. Jos kilpailee yhtä aktiivisesti kuin me Lisan kanssa, olisi syytä panostaa enemmän lihaskuntoon, pidempiin lenkkeihin, jotka sisältää erityisesti vapaana juoksemista metsissä, spurttailua ja tasaista liikuntaa, muutoin ei voi odottaa parhaita tuloksiakaan, tietenkään. Pari kolme kertaa viikkoon metsässä juoksentelua varmaan silti riittäisi, tavallisten hihnalenkkien lisäksi. Metsäjuoksut avaavat paikkoja ainaisen hihnakävelyn vastineeksi. Ja muuten, oma lauma paras lauma, vieraat koirat stressaavat aina.

Kimppalenkit aktivoivat ja paineistavat koiraa verratuna yksin tai oman lauman kanssa suoritettuihin lenkkeihin. Se, että joka päivä tehdään jotain tavallisesta poikkeavaa, stressaa koiraa suunnattomasti. Koirasta riippuen enemmän tai vähemmän - joku osaa käsitellä stressiä paremmin kuin toinen ja siitä ei muodostu välttämättä ongelmaa - ja vielä vähemmän, jos tähän ollaan jo pentuaikana järjestelmällisesti totutettu (ja todettu, että hermorakenne koiralla on normaali). Ja tässä onkin se juju, mikä on sinun koirallesi arkea? Jos joka viikko käydään kimppalenkeillä (kimppalenkillä tarkoitan koiria, joita ei voi lukea omaan laumaan kuuluviksi) tai jopa useita kertoja viikossa, se vain paineistaa koiraa turhaan. Puhumattakaan sitten, että lisäksi treenataan kahdesta kolmeen kertaan viikossa ja lenkitetään hihnassa useita (kymmeniä?!) kilometrejä päivässä. Kotona sitten doboillaan ja temputetaan. Ja kisataan, epistellään ja tokoillaan lisäksi, kun tokoiluhan on niin rauhallista.

Kaksi koiraa voisi olla ihan kiva vaihtoehto, jos tuntuu, että aikaa riittää ja energiaa niin, ettei yhden koiran kanssa ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisi. Ei se yksi koira välttämättä halua tehdä sitä kaikkea.

Näin paljon harrastava koira, jota ei olla alun pitäen totutettu rauhoittumaan myös treenitilanteessa ja totutettu pennusta lähtien kaikkeen kuljettamiseen ja muualla kuin kotona olemiseen (8-12 viikkoisena jo!) stressaa tällaisesta työmäärästä aivan valtavasti. Tarpeeksi henkistä stressiä jatkuvasti aiheuttaa myös fyysistä stressiä ja ajan kuluessa kaikki tämä sitten voi purkautua monenlaisena vaivana tai jopa käyttäytymishäiriönä.... Hmm. Kuulostaa kamalalta, mutta näin se menee. Eli jos sinulla on suunnitteilla tulevan kisakoirasi kanssa tehdä näin ja näin monta kertaa päivässä tätä tuota ja sitä, käydä hallissa x kertaa viikossa ja kisata vuodessa xx kertaa, niin ota jo sitä pentua mukaan samalla tavalla, nukkumaan sinne hallille, autoon, kisoihin minne nyt vain suuntaatkin ja suunnitteletkin. Haistelemaan niitä hajuja ja oppimaan että se on sen tulevaa arkea.

Tähän väliin voinkin todeta, että kamala miten 4 viikkoa meni äkkiä. Meidän neiti on jo 13 viikkoinen...

Loput sitten huolehditaan myöhemmin. Jos koiran kanssa treenaa isoja määriä, lenkitetään sitä hihnassa pitkiä lenkkejä ilman metsäilyä ja niin edelleen rasitetaan koiraa fyysisesti, tulee myös siitä kropasta pitää huolta. Kuumuminen, jännittäminen ja räksättäminen pitävät kehoa jännitystilassa ja väärin huollettuna koiralle aiheutuu myös jumeja pitkän päälle, joten lihashuolto hieronnan ja fyssarien merkeissä voi olla tarpeen.

Sitten tämä toinen ääripää, ne laiskurit. Niistä minulla ei ole niin paljon sanottavaa, koska muutosta on huomattavasti vaikeampi saada aikaiseksikaan. Helpompi vähentää liiasta kuin luoda uutta tyhjästä...

Surullista on se, että täysin lihaksettomien ja huonokuntoistenkin koirien kanssa viitsitään kilpailla. Harrastaa voi tietenkin, sehän on vain hyvä, mutta jos koiran pisin lenkki tehdään agilityn viikkotreeneissä lämmittelynä siksi, että kouluttaja käskee, niin ei sillä koiralla voi sitten kyllä sitä agilityakään harrastaa. Taatusti jokin paikka menee rikki. Sillä ei ole lihaksia tukemassa niveliä ja jos liikunnan puute juontuu jo pentuajalta, eivät ne nivelet ole kunnossa muutenkaan. Pennun pitää saada runsaasti liikuntaa, vapaa valintaista liikuntaa, eli ei pelkkiä hihnalenkkejä tai kaverien kanssa riehumista, vaan metsissä kulkemista, tutkistelua, kiipeilemistä, hyppimistä ja juoksemista. Omilla ehdoilla liikkumista - se on pennun oikeus.

Kokeilepa itse juosta yhtäkkiä 100-200m täyttä vauhtia, kääntyillen ja hyppien samalla, ilman peruskuntoa. Ei kiva. Tai puhumatta, että tekisit sen suoraan autosta noustuasi. Ja tietenkin takaisin sinne autoon heti repäisyn päätteeksi. No, onneksi tällaista kisakaverin kohtelua ei enää niin usein näe, mutta joskus kyllä edelleen.

Kyllä agilitya harrastavalla koiralla tulee ne lihakset olla olemassaan ja niitä ei saa aikaiseksi muulla kuin liikkumalla oikein. Toinen vastenmielinen näky on lihavat koirat radalla tahi sitten sellaiset, jotka muusta syystä eivät halua liikkua. Tällaisten koirien ohjaajille neuvoksi laihduttaa, viedä koira lääkäriin --> fysioterapiaan - tai vaihtaa rotua.

Ei ole tarkoitus ikävään tapaan avautua, mutta minusta nämä on tärkeitä asioita ja ne pitäisi harrastaessa ymmärtää. Löytää sellainen kultainen keskitie. Jos koiraa rasittaa paljon, sitä pitää osata myös hoitaa. Jos tulee tenkkapoo ja ongelmia, niin voi hyvin pitää taukoa ja ajan kanssa selvittää syy käytöksen muuttumiselle, vauhdin puuttumiselle, kuumumiselle jne. Jos taas oma aika ei riitä pitämään koiran lihaskuntoa yllä, niin vähentää sitten niitä harrastuksia (vähentää jopa koiramäärää pahimmassa tapauksessa) keskittyä vain siihen ylläpitävään liikuntaan ja sitten niihin vähiten rasittaviin / stressaaviin harrastuksiin. Ja jos koiraa ei olla asianmukaisesti totutettu vaan aina vain tuotu lisää harrastuksia mukaan kuvioihin, niin sitten aloitetaan alusta ja totutetaan koiraa rauhoitumaan (vaikka sitten nukkumaan!) siellä treenitilanteissa ja kisoissa... Niin, varmasti aivan kamala työ näin jälkeenpäin, kun olisi ollut miljoona kertaa helpompaa opettaa kaikki jo pennulle, mutta ei näitä aina ehdi tulla ajatelleeksi tai ei välttämättä ole hoksannut ollenkaan.

No niin, mutta, näine sanoine tähän tiistaiseen aamupäivään, mukavaa sellaista kaikille kaikesta huolimatta!

3 months

Dark Russell's I'm a Lucky Girl "Igsy" - 3 months

Kisat ja kaupungin vilinää

Igsi mennä painaltaa samaan tapaan kuin aina ennenkin. Otimme sen tänään lasten kanssa mukaan kaupunkiin, tarkoituksena ihan vaan kuljettaa Igsyä siellä täällä. Ensin tie vei talleille, menossa oli kahden ratsukon ratsastustunti, jota käytiin katsomoissa vähän aikaa seuraamassa. Käveltiin tyhjillä tallikäytävillä ja lopuksi käytiin tervehtimässä isoa, rauhallista heppaa ulkona. Lapset syöttivät sille heinää ja Igsi heilutti häntää. Nostin pennun myös syliin, että hevonen sai haistella sitä ja olihan jännää! Alas laskettuani häntä heilui edelleen. :)

Eläinkaupassa sitten olisi pitänyt saada kyllä tervehtiä kaikki! Ja ai kamala kun ne ei tulleetkaan kaikki tervehtimään! :( Yksi kaupantäti sentään palasi takaisin ja kävi rapsuttelemassa oikein huolellisesti, sitten saattoikin taas jatkaa matkaa. Puntarilla Igsi painoi tasan 3kg. Vad stor tjej!! Lapset saivat käydä ihastelemassa lintuja ja kaneja, me vaan pennun kanssa haisteltiin ulkopuolelta tuoksuja.

Seuraavaa kertaa varten talutinkävelyä vielä harjoitella vielä ripausta luotettavammaksi ja sitten liikenteen vilinää ihmettelemään, mutta reipas se on kun mikä, häntä pystyssä joka paikkaan :)

Tassu vaikuttaa normaalilta, aamulla siinä oli vielä hivenen lämpöä, mutta nyt ei sitäkään enää. Sormet silti vielä ristissä, että tällä tosiaan selvittiin.

---

Pääsin viimeisen kerran tälle syksylle vielä kisaamaan OKK:lle lauantaina. Ja olikin kyllä ihana että pääsin! :) Mukavaa seuraa, mukavia tuloksia, mukava päivä kerrassaan!

Aloitimme aamun Zeldan kisaradalla, Zeldallahan oli pohjana jo kaksi LUVAA ykkösistä ja siinähän kävi sitten niin, että pitkästä puomin kontaktilla viihtymisestä huolimatta sieltä tuli se kolmas LUVA ja Zelda ja Marjaana pääsivät korkkaamaan B-radan kakkosiin! :) Kakkosten rata oli minustakin aikasta haastava ja tämä rata menikin vähän höpöttämiseksi :D Mutta hienoja pätkiä siellä täällä aina kun se onnistui, joten ei voi olla kuin ylpeä tämänkin parin saavutuksista. Kakkosluokkalainen Zelda - upeaa!

Iltapäivästä sitten kisattiin ne kolmosten radat. Aamulla tuomarina oli ollut Minna Räsänen ja iltapäivällä meitä viihdytti radoillaan Minna Väyrynen ja tosiaan, parsonit tulivat ja veivät neloisvoiton A-radalla :D Lisan kanssa sijoituttiin kolmansiksi, Helgan viedessä ykkössijan ja Ninjan tullessa toiseksi. Nyytti ja Ansku sijoittuivat nollallaan neljänsiksi. Olipas se hauskaa :) Saan ehkä videonkin tästä radasta myöhemmin, en ole nyt ihan varma tuliko se johonkin videolle...

B-radalla tuplaan pyyhälsivät vielä Marjaana ja Ansku, meille Lisan kanssa kontakti vitonen! Ouh nou... ne ei ole koskaan kivoja. Mutta muuten molemmat radat olivat menoltaan ihan hauskoja, sain tehtyä mitä suunnittelin, eikä ne kyllä vaikeimmasta päästä olleetkaan, hain tarkoituksella niihin vauhtia ja sitä oli ihan mukavasti, vaikka muutama sekunti kyllä aina voittajasta jäätiinkin :/

B-rata, vitonen puomilta

Mielessä on nyt paljon pyörinyt ajatus Lisan leikkauttamisesta, vihdoin.. Hormonitoiminta saa aikaan niin voimakkaita mielialan laskuja ja nousuja kierron vaiheen mukaan, plus sitten tuo älytön maidontuotanto, eikä me niillä juoksuillakaan enää mitään tehdä... :/ Kisoissa sain myös kuulla positiivista palautetta nartun steriloinnista, jolla myös vaivana voimakkaat valeraskaudet ja hormonitoiminnasta aiheutunut tiukkapipoisuus - voi kun leikkaus toisikin sen leikkisän Lisan taas takaisin! Vaikka leikkaus kyllä jotenkin silti pelottaa.

Leikkaus ajottuisi tuonne marras-joulukuulle, jotta se tulee tehtyä oikeassa vaiheessa, siiheksi valeraskaus oireiden pitäisi olla jo kokonaan pois.

Säikähdys

Pentu oli eilen jäänyt kotona Joren kanssa ollessaan tassustaan kompostiverkkoon jumiin. Jos ei muuta, niin henkisiä traumoja on ainakin yrittänyt aiheuttaa, onneksemme eilen illalla rumasti turvonnut jalka on nyt jo normaalissa käytössä ja turvotus laskenut omalla silmällä katsottuna kokonaan, ei arista ja varaa sille tavalliseen tapaansa.

Onneksi en itse ollut kotona, Esa oli lasten kanssa lähtenyt käymään asioilla pari tuntia ja kotiin tullessaan löytänyt Igsyn lattialta makaamasta, toinen tassu verkon välissä puristuksissa. Näky oli kuulema ollut niin surkea, että Esa pelkäsi jo että pentu on mennyttä.. Esa soitti minulle vasta tunteja tapahtuneen jälkeen ja varmaan parempi niin, koska alkoi itkettämään ja oksettamaan siinä autossa istuessa, oltiin jo paluumatkalla kisoista.

Sain kisakaverilta muutaman koirillekin sopivan Ketorinin, kotona kun lääkevarannot olivat vähissä ja kotiin päästyäni annoin pennulle puolikkaan 25g pillerin. Se oli kuulema vain nukkunut koko illan, käytettiin se siinä sitten pissillä ja annettiin kauttaaltaan nälkäänsä tärisevälle pennulle iltaruoka jonka se ahneesti söi. Käytti jalkaansa tuolloin jo melko hyvin, vaikka pelkäsinkin, että siellä on varvasluita miten sattuu ja murtunut ja siteet venähtäneet ja nilkka sijoiltaan ja mitä nyt pieneen mieleen vaan voi mahtua pelätä.

Yön Igsy nukkui meidän sängyn vieressä kopassaan ovi kiinni, että tiesin lähteä käyttämään sitä pissillä, jos hätää tulee. Se kävi illalla normaalisti pissillä ja kakallakin, hyvin onnistui, kipeälläkin jalalla. Se kuitenkin nukkui koko yön aivan rauhassa - meillä oli poikkeuksellisesti koko karvajengi sängyssä uinumassa, rakkaat.

Tänä aamuna sitten eroa entiseen ei edes huomaa. Turvotus on laskenut ja pentu on pirteä, iloinen ja leikkisä ja käyttää jalkaansa hyvin. Soitto päivystävälle varmisti, ettei ole nyt syytä lähteä pentua tuomaan, kun kaikki vaikuttaa näin hyvältä. Toivotaan, että turvotus on vain johtunut puutteellisesta verenkierrosta puristuksen takia ja se olisi nyt palautunut.

Ja toivotaan, ettei traumoja tapahtuneesta olisi jäänyt.

Välistävetoja

Lisan kanssa treenattiin toissapäivänä ja eilen välistävetoja. En lähtenyt eilen treeneihin ollenkaan, kun meni vaikeaksi aikataulujen ja lasten vuoksi ja päivä oli jo muutenkin ollut vaikea...! Koirat kuitenkin aina piristää, joten päätin pitää nopeammat treenit (kun aikaa ei tuhraannut matkoihin) lähikentällä ja sattuman kautta myös C löytyi sieltä Svean kanssa :) Jos muuten googlettaa kuva haulla "kelpien pentu" niin kolmas kuva on juurikin Sveasta minun ottamanani. Svea oli meillä hoitokoirana lapsuusaikanaan.

Igsy oli mukana myös ja pääsi totuttelemaan hurjan kelpien läsnäoloon ;) Kamalasti olisi kaveri kiinnostanut, mutta aivan ei uskaltanut mennä luokse! Svean tykötulemiset olivatkin astetta riehakkaampia ja Igsya vähän säikäytti, mutta lopuksi veteli jo rallia kiinniolevan Svean ympärillä ja heilutteli sille häntää.

C & Svea olivat siis mukana treenaamassa. Olin tosiaan keskiviikkona ottanut pikatreeninä kotona putki-puomi-erottelua ja välistävetoa ja tuolloin minulla syttyi lamppu! Eilen lamppu piti sytyttää vielä uudestaan eikä se aivan heti onnistunut, mutta viimeinen radan suorituskerta oli jo sujuva nolla! Että kyllä se siittä, ne välistävedotkin! Kamera oli mukana, mutten sitten kehanna laittaa sitä hyrräämään, joten saatte tyytyä ratapiirrokseen.

Huomenna startataan Oulussa Minna Väyrysen radoilla kaksi starttia. Aamusta pääsen ehkä kuvaamaan Zeldan ratoja - jännittää itseänikin! :) Väyrysellä oli viime vuonna samaisissa OKK syyskuun lopun kisoissa muistaakseni ihan kiva radat. Joten saapipa nähdä. Itse kisasin tuolloin Lisan kanssa tuplat (ainokaiseni ikinä!) kakkosluokkien Johanna Nybergin radoilla, Väyrysen ratoja sain siis vain seurata sivusta.

Naksuttelu

Joren kanssa naksuteltiin tänään ekan kerran. Naksuttelen siis suullani, että saan molemmat kädet käyttöön.

Tavoitteena koulutuksessa on, että Jore oppisi pitämään kosketusta miellyttävänä yhdistämällä käsi mielekkääseen tekemiseen eli syömiseen.

1. Vaihe: Minun käteeni koskettaminen kuonolla, pidempiäkin aikoja
2. Vaihe: Kosketuksen sietäminen, esim. silitys (eli koira hakeutuu ensin kiinni käteen, josta kättä liikutetaan koiran ylle, kuonolle, pään päälle, selkään jne.)
3. Vaihe: Vieraan käteen siedättämäminen, aloitetaan pelkällä kuonon kosketuksella
4. Vaihe: Vieraan käden koskettaminen ja silittämiseen siedättäminen

Inniskä kasvaa ja painaa jo vajaat 3kg! Se täytti eilen 12 viikkoa, ensi viikolla tulee 3kk täyteen. :) Ruoka maistuu, ollaan nyt aloitettu kokonaisten kanansiipien syönti. Tähän mennessä Igsyn kanssa ei olla harjoiteltu kuin pannan pujotusta kaulaan ja hihnassa olemista. Se ruukaa purra hihnaakin - se puree kaikkea. Ja tietenkin me ollaan leikitty. Se repii lujaa ja murisee ja vie lelut pääasiallisesti vain minusta pois päin.

Isompien koirien kanssa menee jo hyvin, molemmat sietää pennun riekkumista ja Jore leikkii ihan tosissaan jo pennun kanssa. Lisa vaan on tosissaan, ei oikeastaan leiki - mutta ei enää ärähtelekään, paitsi silloin kun tosissaan on syytä, mutta harvoin, Igsy on melko hyvin vanhempiaan "lukeva" ja alistuu kun huomaa jäykistelyn merkkjä.

Ilse auttaa puruluun syömisessä

Valkoinen paholainen?

Karvanaama!

Lomakuulumiset

Reippailun täyteinen viikko takana Sotkamossa, lomailtiin lähes koko perheen voimin, Esan jäädessä kotiin ja Igsin päästessä hoitoon Jennille :)

Igsi sai siis tutustua huolella myös toiseen laumaansa ja sen arkeen, nuuskutella peltojen hajuja ja ehdittiinpä sille kuulema vetää lyhykäinen jälki vasta pyydetyllä ketullakin! Että ei ole Igsinkään lomasta toimintaa puuttunut. Hyvin oli lomailut menneet muutenkin, reipas tyttö siellä oli ollut laumaa rikastamassa.

Me vietetiin oma syyslomamme mummin ja ukin luona, lapset saivat nauttia vielä viimeisistä uintikerroista, rannoilla ja metsissä samoiluista ja marjastuksesta, puutarhan antimia ehdittiin nauttia myös ja tietenkin leikkiä leikkimästä päästyä.

Lisa ja Jore pääsivät lenkille aina kun emännällä mieli teki, eli huomattavasti useammin ja pidempiä lenkkejä kuin kotona! Jore valitettavasti vain joutui suurimman osan ajasta olemaan yksin tai ainakin eristettynä Lukaksesta, koska yhteen päästessään ottavat tosissaan yhteen.

Varsinaista koiraharrastusta pidettiin yllä agilitykisojen voimin Joensuussa 14.9. tuloksena kaksi hylkäytymistä ja minulle muistutuksena harjoitella käsittämättömän vaikeita keppisyöttöjä putkiansoilla viritettyinä. "NAPS". Ansat napsahteli tällä kertaa siis kaksin kappalein, tosin toinen vei hyppyansalle. Muutoin molemmilta radoilta löytyi hyvääkin. Tuomarina oli Anne Viitanen ja minun täytyy nyt myöntää, että en osannut suhtautua ratoihin kovin positiivisesti, kun pujottelujen haut tuntuivat niin ylivaikeilta, varsinkin B-radalla. Lisännen rata-piirrokset tänne myöhemmin kun videoitakaan ei ole.

Jore oli myös matkassa Savon ja Pohjois-Karjalan ruskaretkellämme, sillä käytiin sen kanssa Lapinlahdella koirakouluttajaa konsultoimassa, joka perustaa oppinsa mm. Tommy Wirenin metodeihin. Tätä nimenomaan hain, en pevi metodeja räminätölkkeineen, saati C. Millania, huh. Siksi sainkin vähän tehdä matkaa, en tiedä olisiko Oulun seudulla ollut kouluttaja lähempänä, omiin korviini ei ainakaan ole kantautunut tai googlettamalla löytynyt. Saa mainostaa jos joku tietää.

Joren kanssa opetellaan muutamia temppuja liittyen käteen ja käsittelyyn sekä tehdään ihmisistä ja niiden lähestymisestä posiviininen juttu. Näistä varmasti kirjoitan lisää myöhemmin videomateriaalinen kera, tykkään naksuttelusta ja temputtelusta ja Jore myös! :)

Igsi oli kasvattanut roimasti jalkojaan, kuvat sen paljastavat, kun vertaa Pennun kehitystä. Kolmen kuukauden sanotaankin olevan hankala ikä ennustaa mitään lopullisesta ulkomuodosta, virstanpylväitä ovat muistaakseni 2kk, 4kk, 8kk. Muutoin se on edelleen hanakka hammastamaan, vilkas ja suloinen samalla kertaa. Istua nakottaa kun aavistaa, että jotain mieleistä voisi olla ulottuvilla. Tänään paneudutaan tosissaan hihnatotutteluun.. sekin kun löytyy useimmiten suusta.

Igsi täyttää ylihuomenna 12 viikkoa, tällä viikolla siis suunitteilla toinen ell käynti ja lisää rokotuksia, kasvattajalla se on saanut parvon.

Zelda rysähytti!

Sain eilen kuulla aivan mahtavia uutisia kasvattirintamalta: Marjaana ja Zelda (WF Bella e Unica) starttasivat Torniossa pienen tuumaustauon jälkeen eilen sunnuntaina tuloksena 2 nollaa sijoituksilla 1. ja 2. sekä yksi kympin rata 3. sijalla. Joten tätä paria on tosissaan saanut nähdä palkintopalleilla medi1 luokassa! :D

Vielä kerran suurenmoiset onnittelut upealle parille ja onnea myös tuleviin kisoihin, hurjia oletta!! Jospa ensi kerralla pääsisin kuvaamaankin mukaan :)

Marjaana & Zelda posettaa pystien ja nauhojen kera

kuva: M. Juuso

Tornion kisat

Tällä kertaa päivä meni aikalailla toiveiden mukaisesti, tavoitteena oli tulos tai kaksi ja ne sieltä tulikin, ensimmäinen jopa nollan kera. Lisalta oli vauhti pois, kun tajusin taas liian myöhään, etten ollut nesteyttänyt sitä ollenkaan. :( Eli vähän kurjalla tavalla nyt herui tuo nolla ensimmäiseltä radalta... Miksei sitä muista? Lisa on meillä tosi huono juomaan, joten kikkakakkosia juomisen suhteen on käytettävä. Muutoin se vaan on juomatta. Sijoitus olikin siis "mones". Nyt takaraivoon painaa se NESTEYTYS, joka siis Lisan tapauksessa varmaan parempi aloittaa jo kaksi päivää ennen kisoja.

Aikaa ratojen välissä oli reilusti ja kun olin aloittanut nesteytyksen heti kun hoksasin virheeni, niin toisella radalla vauhtiakin oli jo paremmin. Tuloksena oli kuitenkin hylky niin hölmössä kohdassa että vieläkin harmittaa.. kun olisin ottanut mukaan takaakiertoon ja tehnyt suunnitellun persjätön loppusuoraa varten, niin siinä olisi voinut olla vaikka tuplanollan paikka. Noooh, ei tämä mitään. Sekä ekalla että tokalla radalla sain viedä pimeään putkeen, saattelin kovasti ja kävi jännättämään että meneekö, mutta meni se molempiin! Hypärillä saattelun takia meni ohjauskuviot jatkossa uusiksi, mutta ilman ongelmia niistäkin selvisin silti.

Kovasti hakemista ja pieniä töpeksimisiä on kaikilla radoilla ja juoksen jäykästi (pitäisi käydä jossain niksauttajalla koska olen jo kauan ollut jumissa. Vaan kukapa nyt itseään ehtisi huoltaa), ettei se kovin mukavaa katseltavaa minusta ole siltikään, vaikka tuloksiakin tuli. Mutta parempi mieli silti jäi. Kontaktit meillä oli kuitenkin "halutunlaiset", olisi pitänyt vaatia molemmilla 2. A-esteillä (radoilla oli kaksi aata) paremmat pysähdykset, mutta itsepä hoppuilin. Näihin pitää nyt paneutua, siihen meille "ihanteellisen Aan kontaktiin", joka minulla mielikuvissa on.

A-rata

Kolmas rata oli myös hyvähkö, harmittaa Aan kontakti toisella kerralla, varastettuaan Lisa tuli jalkoihin ja vein sen "potkiskellen" takaakiertoon, josta ei tullut kyllä virhettä vaikka arvelin niin, mutta seuraavasta pujottelusta kyllä. Muutoin sekin oli semmoinen näppärä rata, niitä oli päivä siis täynnään! Virran kirous on siis poistunut ;) ja radat olivat oikeasti mukavia. Minusta tuntuu, että ne on kyllä olleet sitä aiemminkin ja sen takia juuri on harmittanut, ettei ole onnistunut sitten ollenkaan.

B- ja C-radat
 

Huomenna lähdetään reissuun. Viikon päästä on tarkoitus käyttää Jorea "käytöskonsultilla" ja Lisan kanssa JOA:lla kisaamassa, siellä tuli tänä vuonna avattua kesäkisakausi ja siellä se myös päätetään.

Lihashuolto, treenit, kisat ja penikka

Lisa lihashuolto

Vähemmällä treenillä koko kesän olleena, en ole niin koiria hieronutkaan. Lisan hieroin siis tiistai-iltana pitkästä aikaa ja tuntuipa se "kesäkroppa" hyvältä käteen! Toivottavasti tulevana talvena saadaan parannus aikaiseksi vilujumeihin ja tärinään. Nyt Lisa antautui käsiteltäväksi täysin rentona, ainoastaan viimeistä hierottavaa, vasenta takajalkaa piti kiristellä käsiteltäessä. Pitää hieroa se vielä ensi viikolla uudestaan ja katsoa kiristääkö se lihaksia edelleen, vai oliko se vain pelkkää jännittämistä hieronnan loppupuolella kun ehti jo kyllästyä hommaan pennunkin yrittäessä tulla vähän väliä häiritsemään. Löysätessään en löytänyt varsinaisia lihaskireyksiä vaan oikeasti tosi mukavan pehmeät olivat lihakset käteen, eivätkä reagoineet käsittelyyn kuumenemalla. Lisan asento ja liikkeet on myös olleet rennot nyt kesällä, kaikin puolin hyvän oloinen paketti.

Treenit

Ollaan nyt tosiaan viikon sisällä treenattu kolmeenkin otteeseen, sunnuntaina, tiistaina ja tänään ekan kerran hieronnan jälkeen. Treenit on olleet lyhyitä tekniikka treenejä, ensimmäinen pujottelu, A; toinen pujottelu ja tänään tehty sisälsi pimeitä putkikulmia, puomin kontakteja ja kontakti-putki-erottelua.

Erottelu on näemmä aika surkealla mallilla edelleen, eli sitä ei auta kuin treenata. Lisa hakee huomattavasti mieluummin puomia putken sijasta, eikä erota käskyjä (kiipe - putki) toisistaan ollenkaan.

Puomin kontaktit Lisa suhkii menemään vaihtelevasti, sillä on itseasiassa tosi kivat juoksu-kontaktit, mutta kun ne ei ole se mitä ollaan haettu... Kisoissa on oltava nyt tarkkana.

Pimeät putkikulmat meni aivan loistavasti sen sijaan :) hakee jo tosi hyvin ja uskaltaisin varmaan jo luottaa siihen kisoissakin, saa nähdä päästäänkö huomenna kokeilemaan.

Kisavalmistautuminen

Huomenna meillä on siis Torniossa kisat ja kolme starttia. Minulla on tavoitteena saada tulos, mieluusti kaksi. Torniossa on mukava kisata, joten normilla rennolla kisafiiliksellä mennään, tutustutaan rataan perusteellisesti ja suunnataan ajatus vain omaan tulevaan suoritukseen. Lähdetään muistaakseni kahdeksantena 1. radalla muilla 9. Se on ihan ok, tykkään lähteä aika alussa, ettei ajatus ehdi lähteä harhailemaan muuhun kuin itse suoritukseen. Nyt etuna sekin, että luokkajärjestys on maksi-medi-mini.

En hae nopeaa, vaan varmaa suoritusta, kontaktit varmasti, ohjauskuviot huolella ja loppuun asti. Pitää varoa olettamasta vaan sen sijaan ennemmin varmistaa. Tykkään mennä lujaa kyllä, mutta sitä ehtii myöhemminkin, nyt pitäisi malttaa vielä laittaa jäitä hattuun ja suorittaa maltilla ja siististi, varsinkin, kun Lisalla nyt enempikin esiintynyt tuota esteiden ohittelua.

Igsy

Neiti on ihanan itsenäinen, sekä ulkona että sisällä että yksin ollessaan. Nukkuu useimmiten aitauksessaan, ettei lapset ehdi sitä häiritä, omassa kopassaan. On ollut mukana treeneissä kahdesti ja simahtaa autoon koppaan laitettaessa ja pöpppyränä nousee ylös kun menen sitä hakemaan treenin päätteeksi. Osaa olla muutamaa tuntia jo yksinkin, huomenna kokeillaan neljää tuntia, kun lähdetään kisaamaan Lisan kanssa ja Esa menee vähäksi aikaa töihin.

Treenattu ollaan pikkuisen pöydällä oloa, kaulapannan laittamista (tavoitteena että kaulapanta on maailman ihanin kapistus ja hihnassa "voi-miten-ihana-olla!" :) Leikkimistä tietenkin, noutamista ja vetoleikkejä. Se istua nakottaa automaattisesti ruokaa annettaessa, kätevää :D Ja hakee katsekontaktia. Lutunen! Joren kanssa se on harjoitelllut leikkimään ja Lisan kanssa neuvottelemaan selältään. Täysiä työpäiviä siis ;)

Kesä vain jatkuu - Still A Summer

Alkanut syksy on ollut aivan uskomaton, taas on saatu tuta meren ihana lämmittävä vaikutus ja todella nautiskella siitä! Mielessä jo kävi tänään pistää biksut päälle ja lojua koko päivä terassilla, mutta en sentään. Olisin tullut tikatuksi pikkuhampailla varmasti aika moneen otteeseen.

Igsy on aivan ihana neiti. Osaa toki luonnollisesti olla myös äärimmäisen hermoja raastava ja ehtii joka paikkaan ja joka kohtaan ja ottaa joka ikisen tavaran suuhunsa, mutta kun siltä pyytää huomiota, se istua nakottaa ja tuijottaa että, mitä nyt? Mille nyt aletaan?

Suhtautuu varovaisesti Joreen joka on vähän rajumpi vaikkakin ystävällisempi, eikä aina muista olla Lisan kanssa niin hillitty kuin Lisa vaatii, eli Lisa antaa kyllä sitten tietää ennemmin tai myöhemmin, mitä ei suvaitse. Eikä varmaan erityisemmin koskaan tule pennun kanssa leikkimään. Jore saa hoitaa ne työt ja hyvin ne jo leikkiikin yhdessä.

--

Igsy är mycket energisk, men på ett sätt också lugn. Hon har tom. otrolig bra fokus när det krävs. Hon tycker att änvanda munnen, och griper allt och alla när hon bara får ett chans ;) Kanske då också lydnad med denna tjejen?

"Wedge-shaped head"

Inspecting the Grounds

"Oops, I'll just be quick over and then gone!"

Testing: Carrot

Still Carrot

A Parson Russell Terrier Puppy, 10 weeks

Excursions no. X

Excursions no. XX

Testing: Rose hip

Jore has found something edible too. Or something "used-to-be-edible"

Dicentra formosa. Delighting us from June to September.

Menot ja kulut

Tein uutta luonnostelmaa Menoja - sivulle loppu vuotta varten.

Lisäsin pelkkien liikkuvien menojen lisäksi myös taloudelliset "menot". Koiraharrastukseen uppoaa rahaa, jos siihen tohtii sitä laittaa ja arvaan kyllä, että minun menot on aika pienet verrattuna monen muun agimenoihin...! Matkakulut muodostuvat huomattavasti suuremmiksi menoeriksi täällä pohjoisessa.

Pelkkä viikotreenin hinta minulle on 11€ pelkkinä polttoainekuluina kesäkaudella, talvella n. 8€. Aktiivisena toimihenkilönä sekä johtokunnan jäsenenä saan alennuksia kyllä, joten itse seuratoiminta ja treeneissä ja koulutuksissa käynti ei tule minulle kalliiksi. Sijainti vain on surkea agilityn harrastamista varten. Esimerkiksi viime talvena sponsoroin meidän seuraa kouluttamalla jäseniämme n. 200€ arvosta. Siis ei minulle maksettu, vaan minä maksoin!! :) Esaa ei naurata.

Kisamatkakulut ovat talvisin n. 30€ luokkaa per reissu ja siihen lisäksi startit, niin hinta kohoaa n. 60-70€ suuruiseksi. Onneksi kisoja ei ole talvella kuin maksimissaan kahdesti kuussa (ellei kahlaa Ruotsin puolenkin kisoja, silloin rahaa saa hyvällä tuurilla uppoamaan noin tuplaten enempi). Jos taas mielii kauemmaksi kalaan, matkakulut nousevat 60-100€ hujakoille meno-paluu, esimerkkeinä Kokkola, Kuopio, Kajaani, jotka vaativat myös yöpymisen ja ruokailut. E-Suomeen n. 200€ meno-paluu plus majoitus, ruokailut jne. kulut. Eli ei minulla olisi puhettakaan Top Teameihin osallistumisesta, hyvä kun tosiaan pääsee joskus sinne SM:iin tai karsintoihin.

Kouluttautumaan jos täältä haluaa, hintaa tulee per käynti n. 50-70€ sis. matkakulut, riippuu onko kyse viikkotreenistä vai yksityisestä koulutuksesta ja Active Dogilla Haukiputaalla tietenkin, ei täällä paljon muita vaihtoehtoja ole.

Mitä minun kulut sitten on olleet. No, vuoden 2013 tammi-heinäkuun kisa- ja treenikulut olivat n. 1100€ (tästä uupuu mahdolliset ylimääräiset koulutukset ja koiranäyttelyt sekä SM-kisamatka, eikä hallilla / kentällä käyntejä ole laskettu kuin vain kerta viikkoon, todellisuudessa käyntejä on ollut enemmänkin). Loppuvuodelle haluaisin budjetoida n. 700€, mutta ei taida onnistua, eli karsittava on... Eikä sekään sisältäisi kuin n. 16 starttia ja yhden koulutuksen ja vain kerta viikossa käyntejä Kallilla tahi hallilla.

Haaveissani minä käyn viikkotreeneissä Active Dogilla, 2-3krt hallilla vetämässä treenejä ja treenaamassa omia koiria, talkoissa ja kokouksissa joka kerta kun niihin kutsutaan sekä kisoissa 2krt kuussa kisakaudella, Etelä-Suomen isoissa kisoissa mieluusti 3-4krt vuodessa. Koiria fyssarilla Oulussa kerran kahdessa kuussa. Eli pyöreästi n. 5000-6000€ / vuosi. Niin ja plus vielä se aika joka siihen menee, se kun ei ole kaikki vain minun omaani... ;)

Tulevat tapahtumat / Suunnitelmat                                                       ...

Agilitykilpailut Epäviralliset   Koulutukset   Näyttelyt   Muut

Syyskuu

• 7.9. Tornio Tuomari Rauno Virta 3 (startit 39€ matkat 7€)
• 8.9. Sotkamoon
• 14.9. Lapinlahti Joren koulutus (koulutus 45€)
• 14.9. Joensuu Tuomari Anne Viitanen 2 (startit 12€ + lahjakortti, matkat 60€ Sotkamosta sis. Lapinlahti)
• 22.-23.9. Oulu Tuomari Minna Räsänen / Väyrynen 4 (startit 48€ matkat 30€)

Yht. 241€ (+ viikkotreeni matkakulut 45€) 

Lokakuu

• 1.10. Tornio epäviralliset agilitykisat (startit 10€ matkat 7€)
• 26.10. Kajaani Tuomari Timo Vertanen / Minna Väyrynen 2 (matkat 100€ startit 12€ + lahjakortti)

Yht. 129€ (+ viikkotreeni matkakulut 45€)

Marraskuu

• 3.11. Agilitykoulutus (65€)
• 23.11. Oulu Tuomari Esa Muotka / Mika Moilanen 3 (startit 40€ matkat 30€)

Yht. 135€ (+ viikkotreeni matkakulut 34€)

Joulukuu

• 8.12. Haukipudas Tuomari Rauno Virta / Jarmo Jämsä 2 (startit 28€ matkat 28€)

Yht. 56€ (+ viikkotreeni matkakulut 34€)

Tammikuu

viikkotreeni matkakulut 34€

Helmikuu

Vaatetusta

Hankintalistalla on edelleen uusi talvitakki Lisalle - tai eihän sillä ole ikinä sellaista ollutkaan, on vain pärjännyt (tai ollut pärjäämättä) villapuvulla ja Foxyn BOT-loimella. Joten tälle syksylle sitten. Synttärilahjaksi toivotut saappaat taitavat vain muuttua nyt koiran loimeksi, koska molempiin ei vain ole varaa, kunnon takit on pirun kalliita!

Olen valikoimaa katsastellut ja oikeastaan ainoa kunnon takki jonka löydän ja joka oikeasti vaikuttaa toppatakilta nimen sananmukaisessa merkityksessä, on Pompan toppapomppa. Siinä on tavallisista koirien talvitakeista poiketen lisäksi ilmava toppakerros, perus teddyvuoden lisäksi. Teddy kun ei mitenkään riitä vilukoiralle, vaan etsin nimenomaan topattua takkia, ilmavaa, pehmeää, kahisevaa ja kylmää eristävää takkia. 

Lähde: http://pomppa.fi/toppa.html

Kunnon untuvatakki olisi mainio, että ehkäpä etsin jostain kirpparilta vanhan ison untuvatakin ja ompelen siitä kätevillä käsilläni Lisalle loimen. Niin minä tekisin jos osaisin ommella. Selviäisin varmaan alle 60€:lla.

Mutta nyt siis takki tilaukseen ja odottamaan talven tuloa!

Omat treenit

Esalle harmittelin lauantaina kun pitäisi päästä kisaamaan enempi tai edes tekemään enemmän ratatreeniä. Mietin asiaa ja ymmärrän kyllä, ettei meidän juoksukuviot Lisan kanssa natsaa oikein hyvin yhteen tällä hetkellä. Tarkoitan jotain muuta ja teen toista. Ja Lisa taas, no sillä on tulleet juoksukuvioihin nyt nuo ohittelut, eli jos minä kiihdytään vauhtia vähänkään suoremmalla ratapätkällä, tulee Lisa esteistä ohi. Se on tehnyt sitä ihan penskasta asti (Foxy taas enemmin teki extraa kuin jätti jotain tekemättä). Luulisin, että ongelma johtuu siitä, että Lisa lukee niin tehokkaasti liikettä ja kroppaa, että se vaan tosiaan lähtee sen mukaan jos minä hoppuilen, enkä näytä oikein. Sille on myös tästä syystä ollut äärihelppo opettaa käännökset, eikä se oikeastaan koskaan varastele hämyesteille, jos itse liikkuu vähänkään oikein.

Eroahdistuva, läheisriippuvainen koira joka ei myöskään tahi niistä syistä tee itsenäisiä ratkaisuja radallakaan vaan katsoo paremmaksi pysyä vieressä? Kuulostaa loogiselta.

Otettiin treenit eilen Lisan kanssa tuossa SIF-kentällä, jonne olen myös Haparanda BHK:n lisäksi maksanut jäsenmaksun enkä koko vuonna treenannut heidän esteillään, joten olipa se jo aikakin. :) SIF:n kentältä löytyy siis ehkä vajaat parikymmentä hyppyä, joihin tosin vain viiteen löysin ehjät kannakkeet, A, jota en uskaltaisi mennä isolla koiralla, pujottelu, jossa on vanha keppi väli ja putki joka on lukkojen takana. Vanha keppiväli (onkohan lie 50cm) ei niin pikkukoiralla haittaa, isomman rytmiä se taas sotkee jo pahemman kerran. Että ihan mukavasti siinä on esteitä omiin tarpeisiin, joita ei kukaan tänäkään kesänä ole mahtanut pahemmin käyttää. Viime vuonna siinä pyöri salkeiskurssia ja agilityn ja tokon viikkotreeni, mutta niihinkään en sitten ehtinyt mukaan, kun koetin itse kulkea Kallilla 2krt viikossa ratatreenissä.

Haluaisin koettaa päästä kentälle kerran viikossa ja rakentaa vaikka nyt sitten näistä samoista 7 esteestä sellaisen n. 20 esteen sykerön, jossa on itsellä vaikeuksia muistaa ja jossa saa tosissaan juosta ja miettiä miten sen ohjaa. Joten ei kun suunnittelemaan.

No, eilen treeniksi muodostui siis mitä muodostui. Me siis vahvistettiin (kas, kun se treeni menee aina jonkin jo vahvan taidon parantamiseen...)

- itsenäistä pujottelua, kun tärkeämpi pujottelutaito olisi vaikkapa päälle juoksut, tai edessä leikkaus tai miksi sitä nyt voisi pujottelulla nimittää, ei siis niinkään sokkarit, mutta ei niidenkään vahvistaminen olisi pahitteeksi. Onhan sekin itsenäisen vahvistamista, mutta ei niin, että minä jään taakse, vaan että minä suihkin röyhkeästi eteen ja vielä vaihdan puolta. Joten sitä, kiitos.

- A:ta niin ettei sitä ohiteltaisi. Onnistuin rakentamaan sentään sellaisen treenin, jossa Lisa kerta toisensa jälkeen jätti Aan ottamatta. Joten hitaammin, tarkemmin, jämäkämmin jne. Ei tarvinnut paljon omaa ohjausta korjata, niin se luki sen kyllä. Tiukkaan on vanhat maneerit jääneet, kun ehti tottua siihen, että koira ottaa kaikki esteet mitkä eteen tai silmäkulmaankaan sattuu ja ohjaaja "antaa olettaa" sinne päinkään. No, siihen sitten taas tuon seuraavan kanssa pyrkiessä, kääntymistäkään unohtamatta. Vaikka onhan se mukava, kun hylsyt ei johdu siitä että "no, se ehti mennä siihen putkeen" tai "se ehti käydä hyppäämässä sen ja sen ja vielä senkin hypyn tuossa välissä". Esa tuumasi, että se meidän ensimmäinen Kalixin rata näytti siltä, ettei tuo koirakko varmasti voi olla vielä kolmosissa... Ja siltä se on mahtanut tosiaan näyttää. Oh no.

- Takaakiertoja, taas meidän vahvuuksia. Kerran kokeiltiin välistä vetoja, niissä ollaan huonoja ja on ne kyllä niin kömpelön näköisiäkin, että enempi niitä pitäisi treenata. Kalixin hypärillä onnistuin tosin sössimään aivan täydellisesti kaksi takaakiertoa, kun jäin jälkeen. Ensimmäisellä Lisa aivan säikähti kun koetin töniä sitä ja kiljuin vielä päälle, (tosi hyvin Lotta) ja toisella olin sitten myöhässä sen takia kun jäin sitä ensimmäistä korjailemaan.

- Persjättöjä tai siis sokkareita muutamaan otteeseen eri tilanteissa.

Mikä sitten onnistui, no ne takaakierrot, Lisa pysyi myös kontaktilla joka kerta. Pujottelulla eteni hienosti ja kestää ainakin n. 5-8 metrin päähän loittonemisen jättämättä kesken, vaatii tosin treeniä kyllä vielä sekin ja enempi vasemmalta ohjattuna kuin oikealta. Kokeilin myös muutamia persjättöjä, koska en tee niitä kovin hanakasti radoilla ja ne toimi. Lisalle uskoisin, että ne on muutoinkin passelit, pitäisi käyttää enemmän. Ja harjoitella niitä enemmän.

Minulla on muuten tänään synttärit. Täytän 32 vuotta. Ei bileitä tiedossa. Ulkonakin sataa vain vettä monen viikon auringon paisteen päätteeksi. Se tahtoo kai sanoa, että nyt on syksy ja minunkin olisi taas aika koettaa aikuistua.

Kalix

Ensimmäistä kertaa Ruotsissa kisaamassa ja se nyt meni odotetusti, vaikkakaan ei toivotusti. Eli tuloksena tuloksettomuutta; toinen huono hylkyrata ja toinen vähän parempi hylky - tai mikä tahansa olisi varmaan tuntunut hyvältä sen ensimmäisen sähellyksen jälkeen. Laitan videot tännekin, vaikka ei niissä ole kyllä yhtään mitään katsomista. :(

Tyytyväinen olen silti:

- kontakteihin! Jee!

- hyppyradan persjättöön kipitin-kovaa-suoran jälkeen! Jee, minä uskalsin!

- Esan tarjoamaan pitsaan, vaikkei tullutkaan nollavoittoa sen ansaitakseni! Nam!

Ja tuo agiradan 1-5 väli on vaan AIVAN PAKKO treenata kuntoon niin, että puomi sekä putki on leijeröitävissä. Muita kummituksia ei radoilla ollut. Me vaan ei onnistuttu. Lisa ei tykänny nurmialueista, koska siellä täällä oli kakkoja ja pissejä, yök. Minä en tykännyt ruohotupoista joihin radalla kompastelin, onneksi kuitenkin vain rataan tutustuessa. Ensi viikonloppuna Lisan kera Tornioon, raivolla. Härän raivolla.

Jörgen Sundvallin agilityrata, noin jotakuin:

Ja sitten lopuksi vielä tuorein kuva meidän tuoreimmasta tapauksesta.

Igsy 9,5 viikkoa

A-pennut 3 vuotta!!

Onnea meidän kultamuru-Jorelle sekä Annen omalle Aapolle Tornioon! :)

Nämä pojat täyttävät nyt jo 3 vuotta, aikamiehiä siis, vaikkei kyllä missään näykkään ja luulen, että Anne on asiasta samaa mieltä ;) Kuvassa viikon vanhoja pötyköitä.