(8.12.12 Muoks. Jätän tämän tekstin tänne, mutta Joren tulos on nyt tullut ja se on puhdas, ei kanna eikä ole sairas)
En tiedä miten tästä nyt aloittaisi kirjoittamaan, mutta epäilys sen kuin vahvistuu, kun erinäisten ihmisten kanssa olen asiasta jutellut. Vaikka mitään varmuutta mistään ei vielä olekaan, tahdon kuitenkin täälläkin tätä jo pohtia, syyhän voi olla jokin muukin. Ehkä turhaan vaikeutan muidenkin elämää, jotka tästä säikähtävät, mutta koira on minun (käytännössä) ja ainahan minä olen vainoharhainen näiden kanssa ;) jos epäilys jollain muulla tämän sepustuksen takia omasta sessestään herää, niin eihän se ole kuin testata enää, kiitos kaikkien näytteiden antajien.
Niin monesti kasvattajien osalta törmää sellaiseen ajatusmalliin, ettei epäilyistä kannata pahemmin huudella, kun sillä vain lietsotaan hysteriaa, mutta niinkö se todella menee?
En tiedä miten tästä nyt aloittaisi kirjoittamaan, mutta epäilys sen kuin vahvistuu, kun erinäisten ihmisten kanssa olen asiasta jutellut. Vaikka mitään varmuutta mistään ei vielä olekaan, tahdon kuitenkin täälläkin tätä jo pohtia, syyhän voi olla jokin muukin. Ehkä turhaan vaikeutan muidenkin elämää, jotka tästä säikähtävät, mutta koira on minun (käytännössä) ja ainahan minä olen vainoharhainen näiden kanssa ;) jos epäilys jollain muulla tämän sepustuksen takia omasta sessestään herää, niin eihän se ole kuin testata enää, kiitos kaikkien näytteiden antajien.
Niin monesti kasvattajien osalta törmää sellaiseen ajatusmalliin, ettei epäilyistä kannata pahemmin huudella, kun sillä vain lietsotaan hysteriaa, mutta niinkö se todella menee?
Toissa keväänä (2011) otin yhteyttä erääseen tahoon, jolla on ataksiasta paljonkin kokemusta, tuolloin siis koskien Joren huonoa liikuntaa, sen tapaa olla kömpelö, liikkua 4-kuisenakin vielä niin kuin joku jättirodun pentu, kyvyttömyyttä päästä hyppäämään sohvallekaan ennenkuin vasta useamman kuun vanhana, taisi lähennellä puolen vuoden ikää. Mutta asia jäi auki ja toinen eläinlääkäri ei pohdintoihini reagoinut mitenkään, sanoi, että jos haluan, niin voihan sen tuoda kuvattavaksi, mutta hän ei näe syytä. Ja ehkä huolinkin turhaan tai siihen tulokseen lopulta tulin. Jorehan kävi tosiaan tämän jälkeen pentunäyttelyssäkin, oli ROP sai KP:n, liikuntaa kehuttiin. Ja siitä jonkin ajan päästä astui Lisan. Voi elämän ironiaa.
Kaikki lukemani ja kuulemani antoi ymmärtää, että ataksian kyllä huomaa ja se tulee siinä ja siinä iässä ja se on menoa sitten. Sitä Jorella siis epäilin, mutta epäilykset jäi, kun ne eivät oikein saaneet vahvistusta.
Kaikki lukemani ja kuulemani antoi ymmärtää, että ataksian kyllä huomaa ja se tulee siinä ja siinä iässä ja se on menoa sitten. Sitä Jorella siis epäilin, mutta epäilykset jäi, kun ne eivät oikein saaneet vahvistusta.
Nyt siis tämän testin myötä löytyy jo todisteitakin siitä, että ataksia voi parsonilla olla (siis kaksi sairasta geeniä) vaikka oireet olisivat aivan olemattomia (riippuu tosin siitä kuka katsoo, asiantuntija huomaa oireet), eivätkä ne enää ole edes sitä Joren tapauksessa. Eli tilanne on nyt se, että me testaamme Joren, odotamme tuloksia ja sen mukaan sitten katsotaan miten jatkossa edetään. Mikäli Jore on terve (tai kantaja eli "päällisin puolin" terve) on syytä koettaa selvittää jokin muu syy Joren kömpelyydelle, varsinkin jos se tästä pahenee. Koska nyt se ei sen elämää varsinaisesti haittaakaan, ainakaan vielä. Tämä kai juuri onkin sen pelottava osa tässä, eihän sitä periaatteessa ole sairas tai sairaanoloinen, se on ihan itseensä tyytyväinen pikkukoira.
Omituisuuksia Joressa sen kömpelyyden lisäksi on pöydällä olemisen vaikeus, takapään "heikkous" ja "valahtelut". En tiedä niille oikeitakaan termejä. Vaikeus toisinaan koordinoida hyppyjä esim. sohvalle tai ihan vaikka agilityesteitä, kun hyppäämiselle ei ole mitään syytä epäonnistua (eli suora hyppy eteen) ja Jore tuleekin riman päälle useita kertoja peräkkäin. Ja tässä ihan parin päivän sisään nyt todistin sellaista kummallista pään "tipahtelua", aivan kuin koiraa olisi vähän huimannut.
Mutta muutoin se on pirteä, oma iloinen itsensä.
Raakapeliä on kasvatusmaailma ja siksi halusin tämän tänne nyt julkistaa kun itseä asia vaivaa jo niin paljon. Mutta nyt sitä sitten vain odotetaan. En ole koskaan koettanut salailla näitä asioita, luulin, ettei ollut syytä huoleen. Joren kömpelyydestä olen puhunut ihan avoimesti, Foxyhan oli kömpelö myös, olen tosiaan ajatellut, että se on vain perinyt emänsä kömpelyysgeenejä potenssiin 10. Mutta nyt varmaan vasta tämän testin markkinoilletulon myötä olen tosissani alkanut miettimään, liekö poika aivan normaali kuitenkaan.
Ataksia testistä seuraava on sitten varmaan selkäkuvat, selkärangan sairauksissa kun on useita sellaisia, jotka aiheuttavat (luonnollisesti, selkäytimen ollessa kyseessä) myös hermostollisia ongelmia ja koordinaatiohäiriöitä jotka voivat kuitenkin olla ihan leikkauksellakin hoidettavissa. Foxylta selkä ja lonkat kuvattiin ennen pentuja ja ne olivat aivan kunnossa.
Tällaista murhetta täällä tänä syksynä, koirilla on kaiken päälle ilmeisesti vielä nenäpunkki valloillaan. Jore ei tosin enää oireile sekään.
Ataksia testistä seuraava on sitten varmaan selkäkuvat, selkärangan sairauksissa kun on useita sellaisia, jotka aiheuttavat (luonnollisesti, selkäytimen ollessa kyseessä) myös hermostollisia ongelmia ja koordinaatiohäiriöitä jotka voivat kuitenkin olla ihan leikkauksellakin hoidettavissa. Foxylta selkä ja lonkat kuvattiin ennen pentuja ja ne olivat aivan kunnossa.
Tällaista murhetta täällä tänä syksynä, koirilla on kaiken päälle ilmeisesti vielä nenäpunkki valloillaan. Jore ei tosin enää oireile sekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti