Aiemminkin on ollut jo tarkoitus kirjoittaa aiheesta, mutta nyt tuli yllyke ja vihdoin sain aikaiseksi tehtyä oman sivun koiriemme ruokinnasta tai raakaruokinnasta yleensä. Se ei ole mikään yleinen ohje miten koiria tulee ruokkia, vaan tapa jolla se on meillä hoidettu ja tähän asti toiminut. Olen myös kirjoittanut vuosien varrella tai koulutuksessa oppimastani ja lukemistani asioista, jotka olen itse hyväksi havainnut tai niiden toimimiseen luotan. Mutta ainahan tehdään uusia tutkimuksia ja keksitään uutta... joten ajantasalla pysyminen jatkossakaan ei siis haittaa.
Joka raakaruokinnan aloittamisesta haaveilee, kannattaa varmaan kuitenkin unohtaa kaikki pikkutarkat listat ja hivenaineiden kanssa pohdiskelut (ellei sitten juuri niistä tykkää ;) Ja aloittaa kevyesti (ja stressittömästi) lisäämällä nappulan joukkoon pari mahapullaa (saa ihan marketeista lemmikkien pakasteista) tai vaikkapa kananmunaa kerta pari viikkoon. Vähitellen sitten lisäillä aineita, jos siltä tuntuu, jolloin samalla näkee, mitä koiraa kestää ja mitä ei ja reagoiko kenties johonkin.
Hyvä juttu on jo sekin, jos nappulan sekaan tai sen sijasta voi silloin tällöin tarjota koiralleen lihaa, rasvaa, sisäelimiä (vaikkapa juuri se maha), lohta ja/tai kananmunaa, mitä nyt mieleen tulee tai jääkaapissa on valmiiksi tai menossa vanhaksi. Muistaa vain luonnollisesti vähentää sitä nappulaa sitten pois, ettei koira lihomaan pääse. Nappulassa harvemmin on, ainakaan tarpeeksi, eläinperäistä rasvaa, joka olisi varsinkin töitä tekevälle koiralle ja erityisesti talvisin tärkeää, joten sen harkitussa lisäämisessä (ja nappulan vähentämisessä) ei voi mennä pieleen.
Jos koira tykkää syödä luita, samaiselta pakasteosastolta yleensä löytyy myös naudan rustoluut, joissa on mukavasti tekemistä varsinkin rauhattomalle koiralle. Agilityaharrastaville sekä nuorille kasvuikäisille koirille myös tarpeelliset glukosamiinit ja kondroitiinisulfaatit löytyvät juurikin rustoluista. Varsinkin kasvavalle pennulle ja nuorelle koiralle rustoluut ovat mitä parasta ajanvietettä; niissä on tekemistä purukohteita kaipaaville hampaille ja kaikenmaailman tärkeitä aineita kasvua ajatellen. Ja ihan vain pelkissä luissa - ihan totta!
Meillähän ei toteuteta alkuperäistä BARFia, vaan sellaista omatekoista luonnonmukaista ruokintaa. Luita ei siis anneta niin paljon kuin varsinaisessa BARF-ruokavaliossa, vaan n. 1/3 päiväannoksesta ja jotkut antavat luita vain pari kertaa viikossa tai harvemminkin. Ne kuitenkin pitävät koiran toimeliaana ja hampaat puhtaina, joten voin vain suositella.
Luiden syönti voi sitten tosiaan olla vähän sotkuista puuhaa, vaikka ne jäisinä melko siisteiltä vielä näyttävätkin. Meillä toinen syö häkissään ja toinen eteisen harjasmatolla pyyhkeen päällä. Että jos ei tarjolla ole fiiniä valkoista mattoa, niin kyllä siinä pyyhkeellä yleensä myös pysytään, kun nälkä on. Naposteluvaiheessa tai kun iltalenkiltä palataan ja luut ovat vielä lattialla lojumassa, usein koetetaan sitten siirtyä olohuoneen matolle... ;) Kananluut on meillä ainoat, jotka menevät ihan kokonaisuudessaan alas ja häränhännät ehkä myös, en nyt muista...
Sellaiseenkin ongelmaan olen törmännyt, että matkoille on vaikea ottaa eväät mukaan. Jotkut käyttävät laturillista kylmälaukkua, toiset ihan vaan kylmälaukkua ja sitten varmistaa, että paikanpäällä on joku paikka missä ruoat säilyttää (ja ehkä myös pitää kallet yön ajan pakkasessa), jos ei laturillisita laukkua omaa ja autolla kulje. Pötköt ovat tässä vaiheessa viimeistään hyvä ottaa kehiin, (esim Musti&Mirri, Musch, ALT) niissä on valmiiksi lihat ja vihannekset ja osassa myös ne luut. Ja erityisesti silloin kun vie koiriaan hoitoon, huomattavasti helpompaa hoitajille jos ei tarttee raakojen kanansiipien kanssa värkätä joka ilta. :)
Mutta siis, haluan kai vain sanoa, ettei saa tehdä siitä heti alkuun liian monimutkaista. Vähä vähältä edetä ja ottaa pikkuaskelia kerrallaan, sitten todeta että toimii ja sitten miettiä seuraavaa askelta :) Kun raakaruokinnan kerran aloittaa, ei siitä oikeastaan ole takaisinmenoa enää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti