Uusi Vuosi ja Mennyt

Tuntuu vähän haikealta jättää hyvästit tälle vuodelle. Jotenkin lyön taas jotain lukkoon, eikä sitä lukkoa edes saa enää auki. Lueskelin suunnitelmiani tämän vuoden alusta, mukavia ajatuksia, ei oikeastaan tavoitteellisia, vaan sellaista kaikkea joka väistämättä toteutuu. Epävarmin taisi olla se parsonpennun hankinta ja pentuhan meille tuli. Ihanin Igs. Valitettavasti tällä hetkellä näyttää kovasti siltä, ettei Igsystä tule koskaan agilitykoiraa. Taas minä höpisen ennen aikojaan, kun ei me olla tutkimuksissa oikeastaan edetty (tai yksi on varmaa, mutta se varmistuu tänne blogiin vasta myöhemmin, pahoitteluni salaperäisyydestä). Kipeä se kuitenkin on, joten tammikuussa nyt sitten se magneettikuva seuraavaksi ja nähdään jotain kenties. Jos ei nähdä, niin sitten kai vain jatketaan kivunlievitystä kuten ollaan nyt jo pitkän aikaa tehty... Niin.

On tässä ehtinyt asiaa sulatella jo ihan heti siitä asti kun oireet alunperin alkoivat, mutta ei nämä tällaiset ole koskaan mukavia sulateltavia.

--

Lisan kanssa treenattiin viime vuosi ahkerasti, varsinkin kevät, samoin myös kisattiin ahkerasti, yhteensä 46 starttia jos nyt oikein laskin. Hankittiin sitä rutiinia keväällä ja puolen vuoden treenaamisen ja hylkyilyn jälkeen alettiin vähitellen saamaan tuloksiakin kesän ja syksyn mittaan. Nyt alkanut talvi ollaankin sitten aivan puolitehoisesti treenailtu, viikkotreeneissä vain kerta viikkoon. Ja nyt on taas kelit niin kamalat ja meidän saaristotie niin surkea, että ollaan lomatkin vain lomailtu eikä treenattu yhtään, vaikka pitäisi kyllä jo päästä. Eilen mattoa pestessämme otettin puomia ja Aata tuossa omalla pihalla, ne eivät ole jäätiköityneet, vielä. Muutoin koko piha on luistinrata, samoin lenkkipolut. Kamala talvi, vaikkakin lämpö minulle sopiikin, mutta miksi tuota jäätä pitää olla kaikki paikat täynnä?

Mutta ensi vuodelle sitten...

Vähitellen olisi aikomus herätä tästä henkisestä kaamoksesta jos se on mahdollista. Ilmoittauduin juuri Lisan kanssa seuran järjestämään koulutukseen ensi sunnuntaille, ulkopuolista koulutusta sitten kuka ties milloin, aika ihanaa, jos nyt vain päästään sinne. Tuntuu, että on muutenkin aivan liian kauan pohtinut asioita vain omassa päässään, viikkotreeneissäkin ollaan saatu ihanasti uutta pontta joka kerta (kiitos C!).

Ensimmäiset kisat on tuolla helmikuulla, joten siiheksi pitäisi joko tuossa omalla pihalla ja tai hallilla treenata kuntoon kontaktivarmuutta, etenemistä erityisesti. Ja ne pujottelukulmat, oih ja voih. Niitä varten pitää kokeilla vielä jotain muuta, puolikasta ohjuria tai jotain, ne kun muutoin vain tuottaa harmaita hiuksia lisää.

Varsinaisena tavoitteena olisi kevään mittaan 1 voittonolla, jonka uskon kyllä tulevan sekä 1 tuplanolla, joka saattaa olla vähän haasteellisempaa, mutta jos saadaan sama varmuus radoille kuin kesällä, niin on sekin mahdollinen! Ja olen jo bongannut useita mukavia kisoja (ja tuomareita) joissa erityisesti voisivat tuplanollat kiiltää silmissä.

Sitten kesäkuussa mahdollisesti ensimmäisen kerran ikinä osallistumisoikeus arvokisoihin. Kenties. Ehkä. Toivottavasti.

Igsyn kanssa taas.. No Igsya halaan kovasti ja paljon. Saa se käydä hallilla ehkä vielä joskus mukana. Jos ei mene kipeäksi pelkästä mukana olosta. Se saa leikkiä kotona Joren ja Lisan kanssa (meillä on ihana lauma nyt) ja juoksennella metsässä, pusutella ihmisiä ja pissiä matolle, jos haluaa.

Mutta kuten sanottu. Aika puolitehoista tämä on, jonkinlaisesta kaamoksesta kärsin ja olen kituva. Joten saa nyt nähdä miten tästä herää, jos herää. Onneksi kevät on kuitenkin aika ihana ja tekee ihmeitä kelle vaan.

Blogiväsymystäkö

Vai liekö kaiken koiratouhun kattavaa.. Lisan kanssa ollaan käyty treeneissä kerta viikkoon, kuten näette, ei innostus riitä sen enempään, kuten treenianalysointiin tai omiin treeneihin. Treenit on kuitenkin menneet hyvin, ei ole tullut epätoivon hetkiä. Mietinkin eilen sängyssä valvoessani, että tämä saattaisi olla ihan mielenkiintoinen mielentila käydä kisaamassa, kun ei ole paloa eikä hinkua mihinkään suuntaan, sellainen paineeton tila. Kaikki on ollut jotenkin semmoista tasapaksua tekemistä, ei me täydellisesti osata ts. tehdä nollaratoja ekalla jos kolmannellakaan yrittämällä (Carinalla on aivan huippuja haastavia treenejä!), mutta olen tosi tyytyväinen jo meidän yhteiseen tekemiseen. Se mikä tosin epätoivostuttaa, on Lisan käytös - hyppiminen, mahdolliset näykkimiset ja metelöinti, jos se näkee kun joku toinen on radalla.

Hyppimiseen varsinkin haluaisin puuttua, jaa no kyllä siihen räkytykseenkin. En vain oikein tiedä miten lähteä opettelemaan siitä pois. Voisin kyllä lainata uudestaan Tommyn kirjan ja lähteä pohtimaan asiaa siltä kantilta. Mutta nyt ei ehdi. Joulu on tulossa ja kaikkea muutakin olen keksinyt tähän sivulle, en tosin edes mitään koiramaista, kauhistus!

Igsy voi niin kuin aiemmin, pitäisi taas konsultoida lääkäriä, miten asian kanssa tulisi jatkossa edetä, joten ei oikeastaan raportoitavaa siltä saralta.

Ihan hyvää tekisi koiramainen tauko, jo tässä on tullut syksy revittyä itseä suuntaan jos toiseenkin.

Ällöihku varoitus - Mutta kun se vaan on!

Eilen taas pentukursseiltiin ja voi että tuota pikkuotusta ei voi kuin rakastaa pakahtuakseen asti! Tässä on nyt pikkisen vaarana, että se on niin ihana, että palkkaan sitä tarkoittamattani myös "ei toivotusta" :) Se kun on "ei toivottomillansakin" niin ihanan toivottava!! Iiks.

Igsy on sisäistänyt äärettömän hyvin sen, että palkkaa saa kun nakottaa ja ottaa kontaktia minuun. Se siis nakottaa lähes taukoamatta häntä viuhtoen, tuijottaa minuun ja hakee ja hakee kontaktia - vaikka siis katson muualle - ja jos käännän katsetta toiseen suuntaan, se hypähtää välittömästi taas minun kasvojeni eteen ja nakottaa tuijottaen minuun. Jos en vilkaisekaan sitä Igsyn mielestä liian pitkään aikaan, saattaa siitä päästä muutamia hassuja inahduksia, ja tästä minä olen muutamankin kerran itseni yllättänyt koiraa palkkaamasta, siis katsomalla Igsyyn kun se inahtaa! Sitten kun lopulta siihen katson, se hypähtää riemusta ilmaan puoli senttiä ja häntää heiluu vielä kovempaa, jos se on edes mahdollista.

Välillä se koettaa ottaa kontaktia muihinkin koiriin joita vieressä on, mutta koska siellä on kaikki niin käsittämätömän hienosti, ei rieku eikä hauku, ei siis kavereihinkaan kontaktia ottamaan heru minkäänlaista palkkaa, joten se jatkaa taas minun tuijottamistani. :)

Mutta onpa minulle vaikea saada se sivulle suoraan. Se onnistuu kunnolla ehkä 10-20% yrityksistä, puhumatta sitten, että pitäisi seurata niin, että koira on aivan liki. Se kyllä kulkee vieressä kontaktissa, eikä välitä muista ohitustreenatessa, mutta ei niin liki kuten kuuluisi. Mutta vähänpä  me on harjoiteltukaan. Kaikkein ihaninta on se, että se selvästi rakastaa touhuta minun kanssa, niin ihana.

Muutaman kerran leikkiessä tai harjoiteltaessa sivulle tuloa se ähkäisi kevyesti ja olin tietenkin varma, että illalla ollaan taas kipeänä, mutta ei. Ei mitään muutosta normaaliin, ei eilen illalla eikä tänään, Jatkotutkimuksista ei ole vielä ollut puhetta, en ole päässyt oman lääkärin kanssa vielä juttusille, vaikka klinikalle raportoinut olenkin.

Igsyn kuulumiset

Väliaikatietoja sairastuvalta:

Igsylle annettiin kipulääkettä vain yhtenä päivänä (viime ke), mutta kun tuntui, että se menee siitä aivan sekaisin, ei jatkettu enää. Joten nyt ollaan taas oltu ihan ilman lääkitystä, ei kipuilua havaittavissa. Valitettavasti vain se ei tarkoita välttämättä sitä, etteikö koira voisi silti olla kipeä... Katsotaan tilannetta tarkemmin huomenna pentukurssin jälkeen, joka viimeksi aiheutti oireilua. Sen jälkeen taas soitto lääkärille.

Ja pentukurssi kotiläksyjä: Igsy osaa mennä sivulle namiavusteella, jee!!! Ja osaa yhden askeleen seuraamista, eli: Sivulle istuminen, nami, namiaskel, sivulle istuminen, nami.

Ja se on niin innoissaan kun saa touhuta :)

Pujotteluniksit

Kuinka saada Lisalle - joka on läheisriippuvainen, heikko itsenäisessä työskentelyssä, hieman rauhaton ja vilkas kun tehdään töitä - aukoton, monipuolinen ja itsenäinen pujottelu?

Näkisin että treenaus tulisi aloittaa itsenäisen suorituksen vahvistamisesta. Se muutenkin olisi kuulunut ihan alkuaikojen harjoitteluun, mutta sitä vain ei ole koskaan Lisalle tullut vahvistettua. Tämä koskee siis ihan kaikkea este-suorittamista. Lisan eteneminenkin on ollut heikompaa kuin aiemmalla kisakoirallani Foxylla, sen olen saanut ihan kohtuullisen toimivaksi mutta eteneminen onkin helpompi nakki mitä tulee irtoamiseen ja itsenäisyyteen verrattuna sivuirtoamiseen, josta tässä todella on kyse. Että koira kestää ohjaajan voimakkaan poistumisen sivulle pysyen koko ajan sen näköpiirissä.

Lisalle on tiukka paikka kun se näkee minut silmäkulmastaan kauempana kuin mitä se on odottanut tai mihin se on tottunut. Paimenkoirilla tämä taas on synnynnäinen ominaisuus, niillä on yleisesti ottaen hyvä sivuirtoaminen, vaikka poikkeuksia varmaan sielläkin. Terrierillä ominaisuus olisi varmaan keskitasoa (kaikkia agilityrotuja? ajatellen) parempi, mutta vahvistusta kaipaava. Sen sijaan jos koiralle vahvistaa vain lähityöskentelyä, sitä tulee myös todennäköisesti saamaan jatkossakin.

Tietämättäni ja ymmärtämättäni opetin Foxylle voimakkaasti etenemistä ja itsenäistä työskentelyä, se oli aloittelevan silmissä tuolloin ihanne: Itsekseen, melkein ilman käskyjä tai ohjausta toimiva koira joka lukee rataa tehokkaasti itse - Foxylla oli myös siihen hyvät lähtökohdat. Lisaa taas aloitin ohjaamaan olevinaan jo jotain oppineena ;) Ja koetin toimia pitkälle päinvastoin kuin Foxyn kanssa, olettaen, että lähtökohdat ovat jotakuinkin samat. Mutta kuinkas kävikään, voin kai vain todeta, että niin meitä kuin koiriakin löytyy moneen lähtöön!

--

Ajattelin siis nyt, jos itsenäisyyttä alettaisiin vahvistamaan ihan vaan jollain pikkujutuilla. Etupalkkaa hyppyjen taakse, ja otan itse sivuetäisyyttä molemmin puolin. Samaa kontakteille ja esim. pöydälle, vaikkei me sitä olla muutenkaan pahemmin treenattu.

Kontaktit ja pöytä mahtaa itse asiassa olla helpoin harjoitella sivuetäisyyttä, jos alastulot on varmalla pohjalla, sitä suorittaessaan koiralle on selkeää milloin ollaan vielä esteellä ja milloin sieltä saa taas poistua ohjaajan luokse, suoritusvauhdillakaan ei ole merkitystä ja jos tosiaan ne alastulos on vahvat onoffit, se myös kestää heti aluksikin melko voimakasta sivuirtomista, josta pääsee sitten palkkaamaan ruhtinaallisesti.

Hypyllä liian voimakas sivuetäisyys voi johtaa kieltämiseen tai jos koira kuitenkin hypylle ehtii, niin esim. riman tippumiseen, kun tuleekin kiire ohjaajan luokse. Putkessa taas koira ei edes näe, minne asti ohjaaja ehtii ennen ulos tuloaan, joten se on vähän yhtä tyhjän kanssa vaikka hyvähän sitäkin on harjoitella.

Joten kontakteilla aloitetaan. Sitten siirrytään hypyille ja muille hyppy-esteille, näihin voinee sujuvasti yhdistellä esim. putki-hyppy-suoria.

Ja lopulta sitten kun vaikuttaa, että kestää sitä etäisyyttä paremmin ja paremmin, voidaan lähteä vahvistamaan sitä pujottelulta irtoamista. Samalla voidaan toki jatkaa itsenäisen pujottelun vahvistamista pienellä sivuetäisyydellä ja sen lievällä kasvattamisella.

--

Etäisyys kuitenkin on vain yksi seikka vahvassa pujottelussa. Toinen on toimivat sisäänmenot. Näitä me aloitettiin taas treenaamaan eilen ottamalla pitkästä aikaa esiin ohjurit. Lisa ei kestänyt niitä ollenkaan... aluksi vain suora lähestyminen onnistui, sitten umpikulmat joten kuten (välillä tuli edelleen ali tai yli) ja aivan lopuksi otettiin hyvin hitaita namipalalla avustettuja lähestymisiä avokulmaan. Nopeat lähestymiset avokulmaan johtivat aina ohjurin yli hyppäämiseen. Se ei käsittänyt ollenkaan miksi sinne oli laitettu hyppyjä sekaan.

Välillä siis autetaan ohjureilla ja sinnikkäästi jatketaan tätä niin, että sekä avo- että umpikulmat alkavat näyttää juuri niin hyviltä kuin millaisiksi ne haluan.  Siis niin, että huolimatta ansaesteistä tai etäisyydestä esteelle koira osaa käskyn kepit ja hakee ne joka kulmasta minun sijainnistani tai liikkeestäni huolimatta.

--

Jotain jo osataan: Lisalla on erinomainen sieto pujottelulla takaaleikkauksille, kun aloitetaan voimakkaasta umpikulmasta ja ohjaaja siirtyy pujottelun oikealle puolelle. Se sietää myös jonkin verran vastaan kävelyä juuri tässä tilanteessa, mutta on oppinut suorittamaan sen hyvin paljolti samalla tavalla joka kerta. Ei esim. kestäkään sitä, että jäänkin umpikulmalle vietäessä ohjaamaan vasemmalta.. voi huokaus.

--

Pujottelulla voi keksiä kikkailuja melkein loputtomiin. Juurikin vasten kävely, pujottelun editse, sivuitse, läpi jne. kulkeminen koiran pujotellessa, valssit, edessä leikkaukset, takaleikkaukset, syötöt, niistot ja kaikenlainen ansoittelu (putket, kontaktit, namit ja lelut).

OKK:n skabailut

Tehtiin Lisan kanssa 3 hylättyä Oulussa viikko sitten. Sanoinkin jo treeneissä, että olisiko enää kurjempaa tapaa jäädä kisatauolle (helmikuussa seuraavan kerran), mutta kyllä, treenikaveri totesi, tehdä seuraavana viikonloppuna Haukiputaalla vielä 3 hylättyä lisää, joten jäätiin kotiin tällä kertaa, vaikka ihanan paljon kisaajia siellä olisi ollut! Mineissä vajaat 40 per kisa.

Tässä kuitenkin radat videolla ja piirroksina. Muutamia muutoksia on alkup. piirroksiin tehty kisaradalle. Mini-Medit kisasivat järjestyksessä C-B-A.

En minä tiedä miksi näitä videoita edes tänne laitan, mutta laitan nyt kuitenkin. Pelkäsin keppikulmaa ja sehän me sössittiin. Kokeilin suoriutua sylkkärillä, koska en olisi ehtinyt valssiinkaan kun koira piti varmistaa putkeen, olisi mahtanut tulla putken ohi vain varmemmin, jos olisi karannut valssailemaan putki-keppiväliin. Vitonen siis putkelle kiellosta, toinen kepeille viennistä ja hylky sitten sieltä edestä päin.

Saatoin kepeillä liian pitkälle jatkosuunnitelmiani varten, Lisa varasti siitä huolimatta viimeisen välin ja jäin sitten siihen vähän kuin tuumaustauolle. Tuo 6. hyppy radalla siis ystysuorassa ratapiirroksen hyppyyn nähden. Siitä kun itseni kokosin, niin selvittiin viisitoistaputkelle asti ok, vaikkakin saksalaisväsäelmät väsähti molemmat (7.-8. ja 11.-12.) ja putkesta tullessaan Lisa teki taitavan putkijarrun (vai minäkö sen tein) ja sujahti etukäteen 18. putkisuulle. Joten 10vp ja zilj.hylky, vähän niinkuin. Tämä taisi tosin olla meidän huonoin rata.

B-rata sitten näytti tältä. Päivittelin taas keppikulmaa ja haaveilin persjätöstää 3. putken jälkeen, jota en tehnyt. Vitonen kepeille viennistä ja sitten ihan sujuvaa (Hoxatkaapa videolla 11. putkelle vienti, siinä vasta putki-kontakti-erottelua jos mitä ja parhaimmillaan, muahah) kunnes en pitänyt varaani ja päästin Lisan valumaan takaisin 1. esteelle tuolla 16. hypyn jälkeen, ou nou! :/

Ja se vimpparata, nollaa me oltiin siinä vaiheessa menossa tekemään, vaikka jälleen kerran se pujottelu tuotti harmaita hiuksia rataan tutustumisessa, jolloin päädyin radikaalimpaan ratkaisuun puomilla. Ja sen olisi pitänyt toimiakin, mutta se ansaputki!! En kyllä ollut sitä huomioinut ollenkaan.. Ei oltu ainoitakaan.

Mutta kaiken kaikkiaan sujuvia pätkiä useita, yhteenkään putki-puomi-ansaan ei langettu, kontaktit oli hyvä kisakontakteja, mutta edelleen minun pitäisi niillä malttaa, sekä kisoissa että treeneissä.

Käytiin tänään hallilla treenaamassa keppikulmia ohjureilla, meni uuden opetteluksi aivan, mutta kun haluat niistä hyvät, niin ei auta. Onhan meillä helmikuuhun asti aikaa.

Katkos

On ollu kisoja, ollaan treenattu, ollaan hoidettu, ollaan huolehdittu. Olisi videoita, treeniratoja ja kaikenmaailman ajatusta toisen perään.

Päällimmäisenä taas Igsy, joka on oireillut jälleen ja nyt taas kipulääkityksellä.

Lisan sterilointi siirtyy hamaan tulevaisuuteen.

PIGG o GLAD

Sellainen se on, tuo Igsy siis :) Aivan ihana pieni intopallero, kipua ei ole ollut havaittavissä, eikä ähinän ähinää, toki kipulääkettä se saa edelleen, mutta minulla on semmoinen mutu, että se voisi hyvin ilman lääkitystäkin. Toivottavasti kivut eivät enää takaisin tulisikaan.

Eilen päästiin taas pentukursseilemaan, harjoiltetiin istu-käskyä, sivulle tuloa (hyvin vähän) maahan menoa ja paikalla oloa sekä ohittamista. Lopuksi harjoiteltiin vielä ison mustan koiran nuuskuttelua - se vasta olikin jännää!

Istu-käskyä pitää vielä harjoitella paaaaljon! Se osaa kyllä istua kun arvaa saavansa jotain, mutta eihän se minun vihjesanoista mitään ymmärrä. Ja sen avulla sitten sitä sivulle tuloa kans, kun luonnollisesti sekin on sitten vähän hakusessa.

--

Mutta nyt minulla on taas monta rautaa tulessa, kun pitää koettaa järjestää epiksiä, seuran pikkujouluja sekä koetoimitsija iltaa. Käyn myös viikottain hallilla ma-ti-ke ja suunnitelmissa vielä sunnuntaitkin - But that's the way I like it ;) Voisin alkaa jo suunnittelemaan seuraavaa rupeamaa, jahka nämä on saatu alta pois, eihän sitä tekemättäkään osaa olla?!

--

Lisan ja Joren treenit on tänään illalla ja viikonloppuna pääsee kisaamaan asti, mineissäkin oli ilmoittautunut ihan mukavasti porukkaa, kun kahdessa startissa ylittyi 30 koiraa. 3 parhaan joukkoon olisi tavoite jos nollia on tullakseen, onko liikaa odotettu? Tuomarina Lisan kanssa uusi tuttavuus Esa Muotka. Foxyn kanssa me saatiin aikanaan Muotkan radalta meidän ensimmäinen nolla kolmosissa. Muistan vieläkin sen päivän... :')

Nämä Oulun kisat saattavatkin jäädä viimeisiksi tälle vuodelle, en välttämättä enää lähde Haukiputaalle joulukuussa. Sen näkee sitten.

Peruskuntokausi - miten päästä alkuun?

Nyt sen pitäisi olla meneillään, sen peruskunnon kohotuksen. En voi kyllä kehua toimineeni sen mukaisesti, en omalta, enkä Lisan kannalta. Joten jos koettaisi ottaa itseään niskasta kiinni, vaikka nämä pimeät alkutalven kuukaudet vaan eivät ole minua varten. Listaan tähän muutamia asioita, joita nyt talvikaudella olisi hyvä hioa kuntoon. Lisan leikkauttaminenkin saattaa siirtyä, jolloin nämä asiat todellakin ovat ajankohtaisia, muutoinhan toteutus venyy vielä hamaan tulevaisuuteen.

- kunnon kohottaminen, sekä minä että Lisa

• säännölliset peruslenkit
• pidemmät lenkit
• intervalliharjoitukset (lenkkeilyn yhdeydessä, treeneissä)
• omat lajitreenit esim. 2krt/kk

- juoksutekniikan ja ketteryyden parantaminen, minä

• lihaskuntotreenit, muut lajit, venyttelyt ja lihashuolto

- esteosaaminen, Lisa (alla tärkeimmät)

• puomin vahvistaminen
• A-este
• keinu
• esteiden itsenäinen suorittaminen, riippumatta ohjaajan sijainnista tai vauhdista

- kilpailurutiinin optimointi ja omaksuminen

• nesteytys ja ruokinta
• psyykkinen valmistautuminen sekä etukäteen että kisapaikalla
• rutiinit, etukäteen / kisapaikalla
• aikataulutus
• asenne !

--

Auttaakohan tämä mitään? Jospa se inspiroisi jota kuta muuta, vaikka itse en tältä istumalta lenkille pääsekään. Jumpata tosin voisin, eiköhän youtube auta alkuun. Varsinkin tämmöisille kotiäideille ja muihin aikatauluihinsa tai varallisuuteensa sidotuille kotijumppa on oivallinen vaihtoehto! Youtubesta löytyy jumppaa kevyestä rankempaa, varmaan jokaiselle omansa (edit. tyydyin itse työpaikkajumppiin ja niska-selkäjoogaan, mutta vierähti niihinkin se puolituntia ja valittevasti vasen pakara tykkäsi huonoa askelkyykyistä..).

Vertebrae Lumbales Are OK!!

Teen tämän postauksen päivitettynä ja koetan tehdä "diagnosoinnin" mahdollisimman totuudenmukaisesti, vaikka vähän sekavaksi menee nyt kun edellinen kumoutuu. Varsinaista diagnoosia Igsyn aiempaan oireiluun ei kylläkään olla edelleenkään saatu. ONNI kuitenkin on, että lähdimme todellakin eilen Ouluun, sillä aiemmin otetut kuvat osoittautuivat aivan paikkansa pitämättömiksi. Oulussa lannerangan nikamat todettiinkin nimittäin terveiksi. Täällä ensin otetuissa kuvissa kohteena oli siis alunperin vatsan alue jolloin äärialueet, kuten kuvassa näkyvä lanneranka oli reunalla ollessaan todennäköisesti vääristynyt. Tässä syy täysin toisistaan poikkeaville kuville.

Oulun reissu oli pitkä ja vaivalloinen. Lähdettiin kotoa puolelta päivin. Sain lapset mummin hoitoon ja saavuttiin Igsyn kanssa Otukselle klo 17 sieltä päästiin lähtemään vasta kahdeksan aikoihin.

Odotettiin vuoroamme jonkin aikaa, koska edeltävä leikkaus oli venynyt. Päästiin lopulta vastaanottohuoneeseen kuulemaan, että rtg-laite on rikki (!), mutta halutessani voitaisiin koettaa saada aika  vielä samalle illalle Akuuttiin (nyk. Animagi). Ensin Igsy kuitenkin tutkittiin päällisin puolin ja käytiin vanhaa sairashistoriaa yhdessä läpi. Sitä venyteltiin, nipisteltiin ja kopeloitiin joka kohdasta, testattiin kiputunto, jalan asennot ja mahdollisesti näkyvät hermostolliset oireet. Se aristi jonkin verran vasemman takajalan ääriasentoon taakse venyttämistä (se samainen joka oli litistyksissä kompostiverkossa silloin pienempänä). Mutta muutoin siitä ei moitetta löytynyt ja se oli reipas ja iloinen.

Aika Animagille onneksi liikeni, tai ei oikeastaan varsinaista aikaa, sillä meitä hoitanut lääkäri otti meidät kyytiinsä ja otti kuvat itse, koska siellä piti vähän liian kiirettä, että henkilökuntaa olisi meille asti riittänyt. Igsy nukutettiin jo Otuksella, kiedottiin vauvan peittoon ja sain pitää nukkuvaa tyttöä sylissäni kuvaukseen asti. Kuvat otettuamme se heilutteli  jo hiljaa häntäänsä jollekin paimenkoiran pennulle odotustilassa. :)

Varsinaiselle kotimatkalle lähdettiin yhdeksän jälkeen jälkeen kun olin kerännyt lapset mukaan, annoin Igsylle vähän ruokaa kun se oli ollut koko päivän syömättä, vaikka se olikin mahdollinen virhe - tai osoittautui kyllä virheeksi puoli välissä kotiin, kun se oksensi viltille. Pidin sitä vieressä nukkumassa, se voi pahoin koko matkan kotiin, pikku reppana, partakarvat märkinä :(

Eli päästiinkö me nyt sitten vieläkään puusta pitkälle, ainakin edelliset kauhukuvat on kumottu ja voihan se olla, että pahin onkin ohi. Nyt meidän tulee kuitenkin vielä jatkaa Onnilta saadulla Metacam kipulääkkeellä reilun viikon ajan ja tarkkaillaan Igsyn vointia. Mikäli kipukohtauksia vielä ilmenee niin raportoidaan Ouluun. Se on nyt edelleen tiistaista asti ollut oireeton ja toivotaan että sama jatkuu. Tänä aamunakin niin ihanan reipas ja innokas rakas tuli alhaalla vastaan ja samanlainen se on ollut koko päivän.



--

Ja tässä tämä vanha kirjoitus torstailta:

Lähdemme huomenna Ouluun kuulemaan erikoistuneemman eläinlääkärin mielipidettä Igsyn tilanteesta. Noista viikon vanhoista rg-kuvista kävikin ilmi ahtaat nikamavälit lannerangassa L3-7 alueella. Lääkärimme oli ennen tämän päiväistä käyntiämme alkanut tutkimaan kuvaa uudelta kantilta unohtaen edellisellä kerralla oletetut vatsavaivat ja vikaa löytyikin jostain aivan muualta, kuten sain sitten itsekin kuvista nähdä.

Joten olettamuksena nyt siis, että huono liikkuminen, ähinät ja puhinat johtuisivatkin siis selkärangan ongelmista. Mistä sitten nuo ahtaat nikamavälit johtuvat tai miten ne ovat syntyneet, toivoakseni selviäisi Oulussa, jonne Onnikin suositteli lähtemään vaikkei nyt tähän hätään aikaa saatukaan Soppelalle. Ja mikä tärkeintä, toivottavasti selviäisi myös mitä asialle voidaan tehdä. Igsy sai nyt Onnilta tulehduskipulääkettä helpottamaan vointia.

Antibioottikaan ei aiheeton ollut, koska sillä parani ripuli ja suolitulehdus. Ähinöitähän sillä on siis silti esiintynyt, vaikkakin lievempinä nyt. Ilokseni nyt pentukurssin (tiistai) jälkeen se on voinut 2 päivää ilman näkyvää oireilua.

Varasin ajan Ouluun tosiaan kaukaa viisaasti jo alkuviikosta ja käydään asioimassa Univetillä huomenna illasta - kiitos nykyaikaisten "big city" -aukioloaikojen :) Äitikin sattuu olemaan vielä Oulussa, joten lapsillekin löytyy perään katsojaa.

Igsy on muuten ensimmäinen koira, jolle ollaan otettu hoitokuluvakuutus, kiitos Jennin!

Pentukurssilta

Igsyn vointi on edelleen sama, odotetaan huomista lääkäriaikaa ja Ouluunkin varasin varmuuden varuiksi jo ajan. Perun sitten jos näyttääkin ettei sitä tarvitse. Se on huonona n. 2 kertaa päivässä siis edelleen, mutta oireet lievempiä kuin 2 viikkoa sitten.

Hyvinä hetkinä, joita siis edelleen suurin osa ajasta, ollaan tänäänkin treenattu vähän - ehkä tuo -kin pääte ei tuohon kuulu, mutten hyvällä tahdollakaan saa sitä sieltä pois, ei pysty, se on pentu, sen kanssa pitää tehdä juttuja tänään-kin - no niin, huolimatta siitä, ollaanko me treenattu muina päivinä kuin tänään(-kin) harjoiteltiin tänään siis istu - käskyä. Ja maahan ja tule ja odota -käskyjä, onneksi heti tajusin lopettaa, etten vain saa aikaiseksi samaa unisex-multikäskyä, kuten Foxylla oli, sanoitpa sitten istu tai maahan, Foxy teki jompaa kumpaa, miltä nyt kulloinkin sattuu tuntumaan, että tästä sitä namia tippuu. Jore osaa kyllä (Esa on opettanut sen ja se on uros) ja Lisa ei tee mitään, mikä ei sitä nappaa. Tai toisin sanottuna: Kyllä niitä nameja sen mielestä on vähemmälläkin herunut ;)

Mutta takaisin asiaan :) Käytiin eilen illalla piristämässä Igsyä pentukurssin muodossa. Ehkä on kyseenalaista viedä sairasta pentua kursseilemaan, mutta siltikin, silloin kun se ei oireile, se on aivan terve ja nyt oireetkaan eivät taas ole olleet kovin voimakkaita. Joten lähdettiin siis kursseilemaan taskussani keitettyjä kivipiiroja (huom. kanansydämet huomattavasti helpompi paloitella).

Tähän kohtaan sitten sellainen 'sydän', koska Igsy oli vaan niin innoissaan kaikesta. Olin varma, että sen levator ani ja kaikki muutkin hännän heiluttamisessa mukana olevat lihakset ovat seuraavana päivänä aivan kipeänä, koska häntä heilutti sitä niin kovasti ja taukoamatta. Se oli sananmukaisesti haljeta liitoksistaan, kun näki millaiseen paikkaan oltiin tultu. Pentukurssilla oli lisäksemme karhukoira, tolleripoika (tuttu jo ennestään :)), pari rotua joita en muista tai edes tunnistanut, pumin pentu ja irlanninsusikoiran pentu. Kaikki 5-kuisia hellantelttuja, Igsy vain merkittävästi muita pienempi. Juteltiin ensin ja pidettiin pennut herkuissaan, tai pidettiin jos ottivat emäntään kontaktia. Igsy koetti välillä heilutella häntää muille ja välillä minulle, eteeni istuen ja tapittaen silmiin ja siitähän sitä kivipiira saikin. Se oli niin innokas ja herttainen. Käytin välillä pihalla, vaikkei mitään tullutkaan mutta kun alettiin treenaamaan sivulle tuloa tai istu käskyä, niin Igsy ei enää ollutkaan niin reipas. Tai oli se edelleen reipas, mutta lantio oli taas laskeutunut alas ja taka-askel vatsan alla ja lyhyt sekä leveä. Näin siis aina kun oireet ilmenee ja ähinä alkoi myös. Edelleen se heilutti häntää ja oli kiinnostunut kaikesta, muttei tarjonnut enää istumista, eikä kerjännyt namia.

Annettiin Minnan vielä käsitellä pentu ja kurkata hampaisiin, sitten siitä hiljalleen lähdettiin kotiin treenaamaan istumista, kun aika on taas parempi.

Kuulumiset sairashuoneelta ja hallilta

Antibiootit tuntuvat tehoavan ja kotona asuilee edelleen oikein reipas pentu. Aamuisin vaisuutta oli vielä eilen havaittavissa, eli joskus ähinää kuuluu edelleen ja pentu kävelee huonosti. Toivottavasti kyseessä ei olisi mitään rakenteesta johtuvaa. Huono käynti sisältää siis selän köyristelyä ja siitä johtuvaa lyhyttä taka-askelta ja sitä kestää tovin, ähinän kanssa höystettynä. Piristyttyään liikkeet on hyvät, hyppii, loikkii ja riehuu, eikä tunnu olevan kipeä mistään. Mutta huonoa kävelyäkin koko ajan vähemmän.

Pissanäytekin otettiin vielä varmuuden vuoksi eilen, kun Igsy on tehnyt pihalla useita pisuja peräkkäin. Näyte oli aivan puhdas kuitenkin, joten onko se sitten oire sekin, vaikea sanoa.

Nyt hoidetaan antibiootilla loppuun asti ja katsotaan sitten mille täytyy vielä alkaa. Syytä oireiluun ei siis tosiaankaan olla löydetty, vaan hoidetaan toistaiseksi vain oiretta... :(

--

Lisa pääsi treeneihin keskiviikkona, olihan se mielissään :) Itsellä alkoi henki pihistä ja väsy iski heti yhden radan jälkeen, varmaan flunssan jäljiltä vielä. Lapset meillä vielä köhii täyttä päätä, itsellä vaan limaa enää kurkussa. Lisalla ei pihissyt mikään, ellei höyryt joita se sai antaumuksella päästellä :) Toisella kiekalla paukkui puomin kontaktit kun oikein testasin ja juoksin lujaa eteen. Koetin myös melko voimakasta sivuetäisyyttä pujottelulla, jota ei kestänyt viimeiseen väliin asti. Muutoin rata ja treeni kokonaisuudessaan meni hyvin ja oli tosi mukava treenata uudella matolla, olisi kiva päästä vielä viikonloppuna uudestaan.

Hallikaudella on tarkoitus kokeilla kiinteää treenirataa. Meillä on maanantainryhmän kanssa tarkoitus kasata rata ja testata se sekä teipata esteiden paikat loppuviikon treenejä varten. Päädyttiin tähän ratkaisuun tai ainakin sen testaamiseen, koska monet ryhmät ovat kestoltaan vain tunnin mittaisia ja radan rakentamiseen kuluisi tyhjään arvokasta treeniaikaa. Toivottavasti toimii, ainakin idea sai kovasti kannatusta.

Alla oleva rata on meidän maanantainryhmän rata, tätä ei oltu vielä teipattu, joten keskiviikon rata oli jo jokseenkin erilainen, vaikkakin esteet melkolailla samoilla paikoillaan. Treenattiin maanantain ryhmäläisten kanssa mustilla numeroilla merkattua rataa. Sen sijaan että kakkoseste olisi putki renkaan takana, ensimmäiset kolme estettä ovat siis pituus, rengas, putki ;) Painovirhe!

Lähestymiskulma puomille ei ollut aivan noin hurja ja pituus ja kutoseste sen sijaan lähempänä toisiaan. Lisan kanssa tehtiin 12 hypyn sijasta A.

Sinisillä merkattua olisi ollut aikomus treenata joskus toiste, jos aikaa olisi ollut ja rata olisi jäänyt paikoilleen, mutta sitä en taida ikinä päästä treenaamaan.

Treenaamaan pääsi tehokasta putkijarrua, ettei koira ehtinyt ottaa pituutta kutos hypyn sijasta. Pujottelulle pääsee testaamaan sivuirtoamista ja toistakertaa puomille lähetettäessä itsenäistä hakemista, jolloin saattaa vaikka leijeröidä 9 hypyn.

Sinisillä numeroilla voidaan vahvistaa itsenäistä puomilla etenemistä, koira voidaan napata nenästä 3:lta neloselle. Samoin treenaamaan pääsee itsenäistä etenemistä Aan kontaktille (6-7 väli sekä 16-17), pimeää putkikulmaa (9) ja sitten sekalaista kieputusta, harmi kun en osaa agilityn termistöä kunnolla, että voisin kertoa paremmin mitä mihinkin voisi kokeilla tai mitä kokeilisin itse. Videotakaan ei ole saatavilla :)

Sain vihdoin myös tilattua kangasväriä ja testattua sitä tyynynpäällisiin - ihan hyvä ensi vedokseksi, pitää harjoitella lisää :)

Ihanan rasittavaa

Tänään kaupungilta tullessamme kotona odotti tärisevä pikkupentu. Se oli saanut aamulla vain antibiootit ja riisiä. Annoin sille lisää riisä nyt kanan kanssa sekä pahoinvointilääkkeen. Vatsalääkkeitä onkin vain neljälle päivälle. Nyt seuranamme onkin aivan ihanan rasittava ja touhukas tyttö joka tyhjentelee laukkuja, pureskelee leluja, kiusaa Jorea ja käy välillä heiluttelemassa minulle häntäänsä. Tai sitten se seisoskelee keskellä lattiaa ja keksii uutta touhukohdetta.

--

Eilen käytiin rakentamassa ensimmäinen rata uudelle matolle ja kyllä koirilla oli kiva siinä kirmata! Ei voi kuin olla tyytyväinen. Matto on Verdanaa Saltexilta, uutena. Tiedusteltiin myös useita eri käytettyjä mattoja ja saatiin joitakin tosi hyviä tarjouksia joita ei joko ehditty ottaa vastaan tai matto ei sopinut meille (olisi esim. kaivannut täytettä). Mutta että mattomarkkinat olivat minusta hyvät, kun tein niihin liittyvät tiedustelut seuran puolesta. Pitää vaan jaksaa kysellä. Aina ei tosin suomenkielellä pärjännyt :) Uuden veroista käytettyä ja hyvälaatuista mattoa saattoi saada jopa 2€:n neliöhintaan. Se oli tosin juuri sellaista joka mielestämme olisi toiminut hyvin vain täytön kanssa. 

--

Huomenna meillä alkaa Lisan kanssa viikkotreenit pitkästä aikaa - aika ihanaa!! Jore saa odottaa treenien alkamista vielä viikon. Olen koettanut miettiä miten järjestelen koirat treenien aikaan. Varmaankin vien Joren alakertaan yksinään, koetan piilottaa sen häkin ettei se näkisi muita, mutta ei myöskään pääse hampaillaan mihinkään käsiksi. Ja Lisa ja Igsi saavat sitten olla toisessa häkissä. Multa vaan loppuu häkit, metallisiakaan kun ei jaksa joka treenejä varten kantaa portaita ylös alas eikä Lisa eikä Jore pysy kevythäkissä, noh. Ei varmaan auta kuin kolistella niitä edes taas, siltikin.

Tuliaiset

Röntgen ei näyttänyt tukoksia tai muutakaan epänormaalia. Igsylle haettiin apteekista vatsaa rauhoittavaa lääkettä sekä viikon mittainen antibioottikuuri suolitulehdukseen (uloste limaista tänä aamuna ainakin). Samalla otettiin myös vahvisterokote sekä DNA testinäytteet SCA:sta ja LOA:sta (Spinocerebellar Ataxia sekä Late Onset Ataxia)

Tyttö voi taas hyvin ainakin toistaiseksi, jatkamme riisikuurilla ja katsellaan sitten mihin suuntaan tästä lähdetään seuraavaksi.

Lähden tänään vetämään ensimmäiset treenit uudelle matolle :)

Igsy pieni edelleen

Tuolla se nukkua tuhistaa sohvalla... Jore pääsi hyppäämään meidän sohvalle vasta joskus puoli vuotiaana, meillä on vähän normaalia korkeammat sohvat. Igsy oppi Sotkamossa miten hypätään sohvalle ja tekee sen nyt sujuvasti täälläkin. Ketterä pikku apina. Edelleen tosin varon, ettei loiki sieltä itsekseen alas ilman askelmia. Tosin tänä aamuna nostin sen itse. On taas vähän vaikeana.

Saatiin lääkäriaika 10.45. tuonne paikalliselle.

Kuvia lomalta

Igsy Hiukan rinteillä Sotkamossa

Hiekkarannalla kun vesiraja on vetäytyny jopa kymmeniä metrejä kesästä.

Lisa nauttii!

Lisa mukana mökkeilemässä

Lapin jänkhiä ihastelemassa syyskuun lopulla Ivalon reissulla. Esitteillä siis ihan oikea poseerauskuva, vaikka Esa ei kyllä yhtään kattonu miltä minä näytän!! Jospa kaikki kattos vaan koiria...

Igsy pieni + kuvia näyttelystä

Ei tullut meidän näyttelyistä mitään, kun Igsyllä oli vatsa kipeänä, joten oltiin mukana vain turisteina. Samanlainen vatsakramppi sillä oli myös viime sunnuntaina, joka meni parissa tunnissa ohitse. Tuolloin perjantaina sillä oli se ensimmäinen ripulivatsa josta aiemmin kirjoitinkin ja se sen takia ähisteli kovasti. Nyt kakka on ollut löysää vähän väliä. Sotkamossa en vielä vienyt lääkäriin, halusin mieluusti ensin kotiin ja tyttökin tuntui voivan taas aivan hyvin.

Ne sen tuhinat ja ähinät on nyt kuitenkin vähitellen lisääntyneet potenssiin 10 eivätkä ole enää normaaleja ollenkaan. Liikkuminen on toisinaan huonoa, se kipuilee välillä (uikahtelee huonosta asennosta tai syliin nostaessa). Monesti huono olo tulee ulkoilun jälkeen, levon jälkeen, syönnin jälkeen tai ennen syöntiä. Monesti se myös menee ohi levon tai syönnin jälkeen. Kurjahko olo kestää tunnista kahteen, jonka aikana yleensä myös nukahtaa ja sen jälkeen vointi on taas aivan normaali. Silloinkin kun vointi on huonompi se silti hakee leikkiin, touhustelee ulkona mutta liikkuu huonosti, ähisee. Koetin jo torstai-perjantaina saada lääkäriaikaa varattua siinä onnistumatta.

Tämä on taas niin kurjaa, enkä ole edes ollut hirveän huolissani kun se suurimman osan ajasta voi aivan mainiosti. Oi voi... :( Mennään huomenna lääkäriin tutkimaan tyttöä, oli sitten vaikka lähdettävä Ouluun sen takia. Igsyllä pitäisi olla vimppa rokotukset samalla ja toivoakseni ehditään myös ottaa DNA-testinäytteet.

--

Igsy oli eilen kuitenkin aivan ihastuksissaan kaikista koirista, häntä pystyssä tepasteli ahtaassa tupaten täynnä olevassa monihuoneisessa hallissa. Tilat olivat kyllä minusta ihan kivat ja uudelleen näyttelyihin suunnitellaan lähtevämme joulukuussa 28. päivä. Hmm, toivon ainakin niin... Igsyn olo helpottui pian paikalle saavuttuamme, mutta kehästä jäätiin silti pois. Velipoika Helmer, Dark Russell's Iceman oli siten rotunsa paras pentu, ja ansaitusti, todella komea poika tämä pikkumies!!! :)

Igsy rentoutuu näyttelytohinan lomassa lasten leikkihuoneessa :)

Dark Russell's Iceman "Helmer" - BOB Puppy 4 months

--

Rahdattiin matto meidän halliin perjantaina, esteet sinne vietiin eilen. Maanantaina pääsen siis vetämään treenit. Päätin sitten kuitenkin ottaa ryhmän nyt talvelle ja jään kesältä sitten pois, kun tiedossa on kolmet kisatkin. Vedän treenit maanantaisin, käyn tiistaisin Igsyn kanssa pentukurssilla ja keskiviikkona käyn treenaamassa Joren ja Lisan kanssa, että jopas siinä taas riittää treeniä.

Näyttelyihin huomenna!

Riksu-Raksun kanssa ollaan nyt pari päivää treenattu seisomista. Eilen ostettiin uusi näyttelyhihna (en enää löydä yhtään hihnaa, edes sitä punaista) ja nyt on harjoiteltu hihnankin kanssa sitten. Annan (kasvattajan) kutsusta ilmoitin Igsyn tulevalle lauantaille, jaa niin, huomiselle siis (!) epäviralliseen koiranäyttelyyn, joihin täällä Ruotsissa saavat osallistua jo nelikuiset pennut. Virallisiin näyttelyihin pentuluokkiin saa osallistua 6kk ikäisenä. Suomessa vastavat ikärajat ovat 5kk ja 7kk.

Pikkuisen vielä silloin keskiviikkoiltana ilmoittautuessa mietitytti, kun eihän me olla treenattu yhtään. Pöydällä seisomista, ilman että namia työnnetään suuhun koko ajan, oltiin treenattu Sotkamossa kerran.  Mutta se on ilmiömäinen paikalla odottaja ja olija, odottaminen tuntuu tulevan siltä luonnostaan. Ja kun vähän vahvisti seisomista, niin se tarjoaa sitäkin ihan luonnostaan ja aikas sinnikkäästi. Alla video meidän ensimmäisistä hihna treeneistä.

Treenit ovat sisältäneet myös paljon (ehkä n. 50%) säheltämistä ja räpeltämistä, jalkojen asettelua jne. mutta lähinnä siksi, että pääsen palkkamaan sitä oikeasta asennosta, jos on tarjonnut ensin puoli-istuvaa tms. Lelun kanssa Igsy venyttää itseään enempi, joten eiköhän se kultainen keskitie vielä tässä ennen virallisia kehiä löydy :) Lelulla palkatessa olen myös itse innostavampi, jotenkin sitä namin kanssa on automaattisesti flegmaattisempi.. hmm.

Videolla alussa (ensimmäisen leikkauksen jälkeen) Igsy pöhähtelee eteiseen kun Esa kolistelee siellä. Joten odotettavissa on tietenkin myös kehässä enempi ryhdikkyyttä, kun kotona voi vaan chillailla - häiriötreeni meiltä puuttuu täysin.

Kisat, kisat jee jee jee!

Onpas jotenkin kiva kirjoittaa pitkästä aikaa kisapäivitystä. :) Etenkin kun kotiintuomisina oli palkinto, joka ansaittiin nollaradalla. Sijoitus meillä oli kolmas, pari muuta vikkeläjalkaista siellä pinkoi hyvinkin edelle, kyllä meillä vauhti oli kalpeaa voittajaan verrattuna, vaikka jalat hapoilla sainkin juosta.

Timpan radat oli kiemuraisia kuten odotettavissa olikin, mutta sujuvia. Ensimmäinen rata oli hyppyrata, jolla siis tehtiin nolla. Tiperiä paikkoja siinä oli mm. kepeille vienti, jossa moni koira luukuttikin putkeen, osa vei kolmoselle huonosti ajoitetulla valssilla ja koira luki hypyn takaakiertona, näitä itse jännitin, otin kolmosesteen sylkkärinä ja kepit siis takaaleikkauksella ja ne onnistui. Hämyhypyt tai -putket siellä täällä houkuttivat myös itsenäisimpiä menijöitä ja kyllä me Lisankin kanssa meinattiin niihin langeta! Että mukavasti siinä riitti haastetta ja nolla tuntui hyvältä :)

B-rata, hyppy, tulos 0

Agilityrata tuntui myös tutustuessa kivalta ja olisi ollut kyllä suoritettavissa hyvinkin, mutta arvioin väärin koiran radanlukutaidot kun lähdin viemään 5-7 esteiden muodostamaa vinoa hyppysuoraa oikealta puolelta, jolloin Lisa kielsi 5. hypyn ja ehti käydä tekemässä muurin. Kieltovirhe toistui myöhemmin 9. hypyllä, joka tuli sitten tehtyä vielä väärään suuntaan. 10. hypylle piti tehdä saksalainen, mutta tein jotain muuta. Kepeille vienti venyi ja pakkui ja viimeisen putkenkin Lisa juoksi ohi..! Että kylläpäs siihen sitten mahtuikin virheitä, se oli sellainen, että "myöhästypä / tee virhe alussa, niin se kostautuu koko radalla" - rata, niitä sattuu silloin tällöin :) Hulinaa, hulinaa!

A-rata, agi, tulos HYL¨

Kisapaikka oli kylmä, joten liikkeessa piti pysyä, suorituksen jälkeen olo oli kyllä pitkän aikaa lämmin. Pohjana oli tosiaan jonkinlainen kivituhka (niitäkin tuntuu olevan erilaisia), jotenkin sellaista hiekkaista. No, sellaista sottaista joka tapauksessa, että kun koira hipaisikaan tassulla mustia housuja, niin jälki jäi :) Ihan hyvä juosta, kova. Tykkään kun radan ympärillä on tilaa kulkea ja nyt tosiaan saattoi kulkea aivan ympäri joka suunnalta.

Ei otettukaan kisalahjakorttia tällä kertaa, vaan Pedigreen tuotepaketti, joskaan nyt jälkeen päin en ymmärrä miksi se otin - kisapaikalla otin sen siksi, että kylkiäisenä oli suklaalevy ja minulla oli nälkä!! Helppo on nälkäistä huijata! Kotona tuotepakettia lueskellessani ne kaikki sisältävät epämääräisesti "viljaa" ja aika paljon myös. Muutoin tuotteet olivat ihan ok, Dentastixiä, Frolicia ja tuorelihapussiruokaa tai mitä se lie nimeltään. Varmaan normivatsaiselle koiralle oikein kiva palkinto :)

Seuraavat kisat olisi marraskuun lopulla OKK:lla ja siitä kahden viikon päästä viimeiset mahdolliset tälle vuodelle Activen hallissa KAS ry:n järjestämänä.

Kaksi Kissaa

Olen tässä juuri ihastellut, kun Igsyllä, eikä Lisalla vatsa reagoi matkusteluun tai muuhun uuteen tai mahdollisesti stressaavaankin, vaan hyvä ja kiinteä kakka tulee reissaamisenkin jälkeen tai kisatilanteessa tai kuten Igsyllä nyt, aivan uudessa paikassa. Jorella sen sijaan vetää löysälle kaikki uusi tai stressaava, samanlainen oli äitinsä (Foxyn) vatsa.

Tänään sitten Iksulla on ollut vatsa ruikulilla, se eilen ehti kenties syödä enemmän mandariinia kuin arvasinkaan, kun lapset levittelivät niitä ympäriinsä ja mahdollisesti myös niiden kuoria. Joten jospa ripuli johtuisi vain tuosta. Aamupalaksi se sai kuitenkin varmuuden vuoksi vain keitettyä riisiä ja vettä. Reipas se on, mutta ähisi aamulla vähän normaalia enempi.

Igsy ilmaisee mielihyvää ja muita kroppansa tiloja ja mielialojaan tuhisemalla ja ähisemällä, paljon enemmän kuin meidän muut koirat. Foxy tuhisi myös jonkin verran ja varsinkin pienenä (kun sen unen pöpperöisenä vei ulos pisulle, voih sitä herttaista ähkinää!), mutta Igsy vielä enemmän. Se ähisee myös jos se ulkoa tultuaan on kylmissään ja tänä aamuna selvästi myös vatsavaivojaan.

Igsy myös naukuu - aivan kuin kissa. Se siis haukottelee jolloin kuuluu oikein selkeitä ja äänekkäitä GNAAAUUU! ja MAAAUUUU! - ääntelyitä. Voi huokaus sen kanssa, että osaakin olla pennut ihania!!! Meillä asuu siis kaksi kissaa ja Jore :)

--

Rotuyhdistyksen sisällä käy nyt kuuma kohina, negatiivisessa mielessä valitettavasti. En halua oikein keskusteluun osallistuakaan, haluaisin olla kaikkien puolella. Toivon, ettei tällainen kurja julkisuus pelottaisi mahdollisia uusia jäseniä tai yhdistysaktiiveja pois - sillä kaikissa seuroissa ja yhdistyksissähän tätä tapahtuu, enemmin tai myöhemmin, jos ei ole vielä tapahtunut. Eri asia sitten, onko oikea paikka riidellä julkisella foorumilla - asiat kun voi aina esittää myös asiallisesti, olipa kyse mistä tahansa.

Toivottavasti asiat saadaan järjestykseen ja luotto yhdistykseen takaisin jokaiselle (minulta se ei ole missään vaiheessa hukkunutkaan, erehdyksiä ja unohduksiahan sattuu meille kaikille!!). Toivottavasti myös yrittäminen ja tekemisen into säilyy jatkossakin samanlaisena. Tiedän, että jos asuisin lähempänä, niin sinnehän vuosikokoukseen minäkin olisin työntymässä, toivottavasti sinne on nyt päättäjiä, haluajia ja sanojensa takana seisovia, innokkaita tekijöitä menossa.

Olen aina ollut ylpeä omasta rotuyhdistyksestäni ja olen sitä edelleen, toivon kovasti tsemppiä sinne päättäjille ja aktiiveille, sekä muuten vain asiasta huolestuneille kykyä ajatella asioita puolueettomasti ja ehkä unohtaa menneet? Yhdestä rodustahan tässä on kyse... näin sunnuntain kokousta ajatellen.

Rauha maassa Sotkamossa

Lähdettiin Sotkamoon lasten ja typyköiden (L&I) kanssa lomailemaan näin syyslomaviikoksi. Täällä om liki yhtä paljon lunta, joten kesään päin takautumaan ei tälläkään suunnalla päästy, vaikka on ne jo torstaille lämmintä (+8) luvanneet.

Lisan kanssa on treenitaukoa kestänyt ja kestänyt ja lauantaina sitten ihan "kylmiltään" tiemme vie Timpan kiemuraisille radoille Kajaaniin, huh! Kisat käydään Pallohallissa, olen kerran aiemmin kisannut siellä Foxyn kanssa (ikävä on...). Tilaa riittää, siitä se on tosi kiva paikka ja ainakin aiemmasta pohjastakin olen tykännyt. Voi olla, että Lisan keveys ja draivi ei aivan ole parhaillaan Pallohallin pohjalla, muistelen, että siellä aiemmin oli kohtuu pehmeä hiekka.. 20010? Kivituhkaa kyllä tällä hetkellä sivuillaan mainostavat.

Voisi kyllä Pallohallikin nykyaikaisesti jo investoida mattoon koska... Meillekin tulee matto! Jee, jippii, upeaa, ihanaa!!! Olen niin onnellinen. Siis onhan meillä ollut matto aiemminkin, mutta minkälainen, no, sitä ei kannattane edes yrittää kuvailla täällä. Ja en minä tosissaan ehdota Kajaaniin mattoa, kivituhkapohjainen halli sopisi minullekin jopa mattoa paremmin jos halli olisi sellainen, että siellä maapohja voisi olla.

Igsyn kanssa on ollut kohtuullisen haastavaa täällä talossa, jonka piha-aita ei ole pennunkestävästi tilkitty. Olen kuitenkin itse koko ajan sidottu ensi kädessä lapsiin. Kaikki lasten lelut ovat myös samassa tilassa kuin koirat (kotona lelut ovat yläkerrassa) joten niihin Igsy ehtii hampaansa iskeä joka välissä. Se tulee kyllä aina istumaan minun eteeni häntäänsä heiluttamaan sanoen, "Heippa! Mulla on tylsyys, oisko sulla jotain kivaa?" Ja jos ei ole, se joutuu tietenkin keksimään sitä itse. Joreakaan ei ole, jota kiusata koko ajan.

Ulkona se tykkäisi touhuta kovasti, mutta en voi jättää sitä sinne, enkä vain yksinkertaisesti repeä sinne koko ajan, lasten kanssa enkä ilman. Ja lastenkin kanssa siinä on vähän hasardia pentua pitää, kun silmät ei ehdi joka paikkaan ja vaikka Igsyllä melko hyvällä mallilla onkin luoksetulotreenit, niin kiinnostavat jutut edelleen vie voiton (ja joku päivä se voi vaikka olla auto). Hihnassa pitokaan ei ole vaihtoehto, ellei pienelle lenkille mennä, ja Ossi taas ei jaksa kävellä metsässä jossa koiria voisi pitää irti, joten tässäpä sitä ollaan, saa nähdä miten tässä viikon jaksaa! :P Kotona onkin helppoa!!

Mutta hyvin se väsähtää silti lenkkien jälkeen kun maastot on oudot (pisut ja kakat tehdään kun omalle pihalle pääse takaisin!) Ja Lisa leikittää sitä yllättävän hyvin täällä sisällä. Ihanat sisarukset :) Lisastakin on auennut ihan uusi puoli nyt Igsyn kanssa, toivottavasti ystävyys jatkuu ja parantuu iän myötä - niin, toivoahan vielä saa.

Igsyn kutinat on aiemmasta rauhoittuneet, sattuu päiviä, jolloin tuntuu että kutisee taas, joten en tiedä.. Kynsiä en ole muistanut puhdistaa ja unohdin ottaa laput mukaan reissuun :( Pitää ottaa itseä niskasta kiinni jahka taas kotiin pääsee ja hoitaa ne kynnet oikeasti.

Mutta nyt, aamupäiväpuuhin! Mitä ne lienevätkin.

Myksnöö!

Meille sateli toissa yönä reilumman puoleisesti lunta - ihan ilman ennakkovaroitusta! Aamulla kun herättiin, maan peitti 15-17 sentin paksu mutta hahtuvainen lumikerros ja Igsy saikin kunnon ensikosketuksen lumeen, pehmeän sellaisen.

Video on kuvattu aamulla seitsemän aikaan ennen aamulenkkiä. Pimiää on, lumi vähän nyt piristi ankeita aamuja.

Päivälläkin touhuttiin ulkona ja hyvin Igsy viihtyy, selvästi lumi on sen elementti, vaikka karvaa aivan tarpeeksi ei vielä olekaan, että kovin pitkiä pätkiä ulkona saattaisi tassutella.

Valon määrä ei meinannut aivan riittää minun kameralle tarkkoihin otoksiin touhukkaista koirista. Välillä aurinko sentään pilkahti pilven takaa ja kuvaaminenkin olisi siis ollut helpompaa, koirat toki silloin jossain varjon puolella möyrimässä.

On siinä ihmettelemistä...

Aika kylmää....

Lisan takki oikeuksissaan

Lumimörkö

Lisa avusti kuvaussessiossa, kun muut missä lie kuvaamattomissa!

Kuin joulukortti

Miss Sixteen

16-viikkoiskuva

Pää täynnä ravitsemusasiaa

Tämä teksti on maannut tuolla odottaen julkaisuaan. Ravitsemusaiheet on tosi pinnalla koko ajan ja tämän aiheiset tekstit tässäkin blogissa suosittuja, vaikken ole mikään ravitsemusasiantuntija. Pitäisi hakea kirjastosta lainaan tai ostaa itselle joku koiran ravitsemusopus. Toki netti on tietoa pullollaan, enempi tai vähempi aivan kaikesta mitä keksiä voi ja kun raakaruokkii, on näitä kaiken maailman ruokintajuttuja tullut luettuakin aika paljon. Ja niitä muuten löytyy laidasta laitaan... Suodattaa pitää voida, olipa kirjoitus kenen suusta tahansa. Koskien myös tätä :) Väärinkin voi ymmärtää aina, se on tullut tässä vuosien varrella koettua useampaan kertaan.

Askeettisesti me ollaan aloitettu silloin aikoinaan ja kumma kyllä, koirat ovat voineet hyvin. Minusta tuntuu, ettei me missään vaiheessa olla toteutettu barfia kuten sitä kuuluisi tehdä, eli hulluna luita (ainakin 60% ruokavaliosta) ja sitten vähän muuta. Olen kyllä kokeillut sitä, mutta koirilla oli kaikilla ja erityisesti Foxylla vatsa niin kovana, ettei siinä ollut oikein  mitään järkeä. Isoista luista ne eivät myöskään saaneet syötyä kuin murto-osan, loput meni roskiin ja kananluitakin olisi varmaan pitänyt antaa paljon enemmän. Saattaa olla, että siihen aikaan kun enempi luita syötin, koirat oli todella laihoja, niillä kun oli yksi "sporttisempi" kausi, mutta en nyt muista ajoittuivatko ne yhteen - todennäköisesti. Mutta siitä järkiintyneenä ja nyt useampi vuosi peräjälkeen on sitten useaakin kautta saanut vahvistetta sille, ettei sananmukaisessa barfissa ole järjen hiventä. Oma tyylimme ruokkia nykyisin vastaa varmasti melko pitkälle ns. pray model tyyppistä ruokintaa, saavat siis paljon erityyppistä lihaa suhteessa kasviksiin ja sisäelimiin ja luihin, 

Mutta en ole pahemmin ruokinnan kanssa stressannu. Yksi syy tähän varmasti on, että koirat on aina voineet hyvin, eikä ne ole koskaan ollut erityisen rankalla käytöllä, ne ovat aina saaneet sen verran ruokaa, että pysyvät hyvin lihoissaan ja vaihtelevasti kaikenlaista lisää siihen sitten, milloin mitäkin mitä muistaa. Oma ravitsemusfilosofia on rentoa edelleen. Ja vaikka me agilitya harrastetaan, niin ei siinä määrin, että se minusta ravitsemukseen yleensä vaikuttaa. Eri asia aivan, on sitten kisoihin liittyvä ruokinta, jolloin haetaan vaikka sitä optimisuoritusta. Mutta nyt en puhukaan siitä, vaan normaalista koiran ruokavaliosta.

Pennun kanssa sitten on ollut hippusta tarkempi, Jorekin meillä kuitenkin sai nappulalisää aina 6kk asti. Lisa 9kk asti. Varmastikin lähinnä monipuolisuuden suhteen vähän mietityttää, aina ei ole useaa eri lihalaatua ja elikkoa kupissa, mutten suurempia ole ollut huolissani jos yhtäkkiä välillä olen keksinytkin, että nyt on unohtanut antaa sitä tai tuota. Sitten olen lisännyt sitä. Elävä eläin on siitä erikoinen, että vaikka se erinomaisesti voidakseen (aina kuitenkin tapaus kohtaisesti) tarvitsee monipuolisesti kaikkea mahdollista ja sen päälle vielä liikuntaa ja mielekästä tekemistä sekä onnellisuutta (?), se pärjää myös vähemmällä ja se voi pärjätä jopa erinomaisesti myös vähemmällä.

Ihan kuten me ihmisetkin.

Hmm. Tarkoitan kai tällä sanoa, ettei siitä ruokinnasta tule ottaa liian suurta taakkaa itselleen, tästä olen puhunut monesti aiemminkin. Täytyy toteuttaa sellaista kaavaa joka toimii itselle ja koiralle, oli se sitten nappula, 50/50 tai täysraaka. Asia on minusta täysin eri, jos koiralla treenataan tavoitteellisesti niin, että sen ohjelmaan kuuluu lihasmassan kasvattamista, ketteryys- ja kestävyystreeniä ja niin edelleen, treeniä useita kertoja viikossa ja kulutus suurta. Silloin tarpeen mahtaa olla yhtä tarkkaan mietitty ruokavalio sen liikuntaohjelman tasapainottamiseen. Ja sitä varten on omat sivunsa, kirjansa ja ihmisensä, keltä kysyä apua. Jos taas stressaa liikaa on parempi varmaan vaihtaa hyvä laatuiseen nappulaan, jos se vaan koiralle sopii. 

Siitä kun me v. 2008 ollaan raa'alle vaihdettu on erilaisia laadukkaaksi mainostettuja nappuloita tullut markkinoille aivan valtavia määriä. Eilen juuri kuulin kaverilta erään hyvin tunnetun koiranruokaketjun mainostavan, että venhä tai (muut viljat jne) on täysin samanarvoista koiranruoassa kuin liha - noin niin kuin valkuaisainelähteenä. Samassa lausessa, no ei aivan, mutta samassa yhteydessä kehdataan kuitenkin sitten sanoa, ettei koiraeläin käytä hiilihydraatteja hyödykseen tehokkaasti, vaan on pääosin lihansyöjä. Sen jälkeen sitten esitetään, että samalla tavalla koira ne proteiininsa vehnästäkin saa (ja haittaakos tuo, jos se samalla syö hiilihydraatteja aivan järjettömiä määriä liharuokavalioon verrattuna). Ja niin siellä sivuilla seisoo edelleen, kun kävin tänä aamuna tutustumassa. En halua sanoa, että nappula olisi huono vaihtoehto, varmasti on olemassa hyvääkin nappularuokaa, mutta luulen, että koira voi hippusta paremmin raa'alla ruoalla, ja miksi ei voisi, sitähän se on alunperinkin syönyt.

Pitkän aikaa itselle tuntui kauhean vaikealta alkaa sisäistämään ravinnontarvetta yksityiskohtaisemmin, kaikki vitamiinit ja hivenaineet ja muut tuntuivat kuolettavan tylsiltä ja vaikeilta asioilta ja tyydyinkin vaan tarjoamaan koirilleni yleisesti suositeltua, enkä sen enempää jaksanut perehtyä ruoan ravintosisältöön. Luotin, että sillähän ne pärjää millä muutkin ja varmasti ovat pärjänneetkin.

Askel askeleelta kuitenkin, on vähitellen alkanut haluamaan tarkempaa tietoa kustakin aiheesta erikseen. Ensin taisivat tulla ajankohtaiseksi nivelten hyvinvointiin kuuluvat glukosamiini ja kondroitiinisulfaatti, mieltäni vaivanneiden kasvattien tai omien koirien mahdollisten kasvuongelmien ja myös agilityn lajivaatimusten myötä. Samaan asiaan liittyen perehdyin tarkemmin kalsiumin ja sen myötä tulevaan D-vitamiinin tarpeeseen. Millainen merkitys on rasvalla ja milloin sitä tulisi saada enemmän. Nyttemmin olen lukenut rasvahapoista ja seuraava luonnollinen askel varmaan olisi hankkia lisää tietoa kivennäis- ja hivenaineista sekä vitamiineista... Ravintolisistä en pahemmin perusta, tässä minut saa lynkata jos haluaa, mutta tykkään ennemmmin etsiä "tavallisesta" ruoasta löytyvät vaihtoehdot kaikelle mahdolliselle. Ravintolisät kuitenkin mahtavat olla tarpeen silloin jos koira ei syystä tai toisesta kuluta niin paljon, että se saisi syömästään ruoasta tarvitsemansa ravintoaineet. Esimerkiksi nuori koira vähällä liikunnalla, toipilaana tms.

Mutta jos nyt kävisin katsomassa löytyykö paikallisesta kirjastosta mitään hyvää luettavaa, kirjoja olisi ainakin muutama hankittava tai tosiaan edes luettava ja näistä mielenkiintoisimpia suomenkielisiä ainakin:

Kempen Koiran ruokinta ja hoito http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9518082103

Hellemannin Koiran ruokinta http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9518844569

Helleman muuten opettaa nykyisellään tuolla Tervolan Louella, eläintenhoitopuolella. Olisihan varmasti mielenkiintoista päästä mukaan luennoille!

Treeniä, talvea, kisoja ja kasvua

Eilen aamusta ihana touhufiilis, kun treenattiin Igsyn kanssa boxingia ja se osaa jo niin hyvin kiivetä laatikon päälle ja tuli myös muutamia kertoja alas 2on2off:iin ja sitten hurjasti palkkaa :) Häntä vain vispaa kun se tekee hommia! Tämä oli neljäs kerta kun harjoiteltiin tassujen sijoittelua, ensin vain matalaan laakeaan pakasterasiaan etutassuja ja sitten vaihdettiin laatikko lasten pesuallaskorokkeeseen ja tehtävä niin päin, että koko laatikon päälle piti nousta, tällä lailla Lisankin kanssa treenattiin oikeaa asentoa.

Olen meinotellut, että jos opettaisin Igsylle nyt talven boxing -asentoa ja alkaisin hallikaudella yhdistämään sitä Aan alastuloon pelkästään ja sitten lähdetään testaamaan itse puomilla juoksukontakteja. Meillä on nyt irrotettavat kontaktitkin, sitä vaihtoehtoa ei ollut silloin joskus kun mietin Foxyllekin juoksupuomia. Metodeja juoksullekin alkaa olla maailmalla jo useita erilaisia, joten siinäpä sitä nyt sitten saa miettiä, että miten sitä alkaisi opettamaan. Siis haluaisin molemmat, kahdella käskyllä luonnollisesti. Joten katsellaan miten se lähtee tästä luonnistumaan. Kesällä varmaan vasta hiotaan juoksuja ihan tosissaan, siiheksi asti vain jotain "oheistuotteita" niin sanotusti :) 

Ei me hirveästi muuta olla treenattu. Enempikin kai voisi tehdä, mutta nyt on taas ollut mielenpäällä kaikenlaista. Yritysnimikin pitäisi jostain keksiä ja Esa alkoi nyt ehdottelemaan kommandiittiyhtiötä, joten siitä sitten lukemaan vähän tänään ja Y3:set uusiksi. Koirahierontaa varten siis suunnitteilla ainakin toiminimi, mutta katsotaan nyt mikä siitä tulee, hyvä varmaankin. ;)

--

Lisan ilmoitin Kajaanin kisoihin viikon päähän. Ei me olla nyt senkään kanssa treenattu pahemmin tai oikeastaan ollenkaan, vähän koetan kuitenkin varoa kun sillä on tuo maidontuotanto reppanalla niin kamalaa. Nyt nisäkasvaimet tuntuvat taas, joten joutunen vielä konsultoimaan lääkäriä, vaikuttaako kasvaimet mahdolliseen sterilointileikkaukseen kuinkaan. Olen ainakin lukenut, että niiden vuoksi saatetaan joutua röntgaamaan ensin keuhkot ennen sterilointipäätöstä.

--

Tänä iltana lähden käymään kouluttajapalaverissa, muodostetaan talven ryhmät ja tuumaillaan tulevaa talvikautta. :) Saa nähdä miten minun päätös pitää olla ottamatta ryhmää. Koska nyt kun tarkemmin ajattelee, olisi ehkä parempi ollakin ilman ryhmää kesällä, kun meillä on kolmet kisat tulossa ja minä niissä koetoimitsijana, että jos vielä tämän talven kouluttaisin kuitenkin ja kesällä keskittyisi kisoihin, siis kisatöihin. No, sen näkee illalla!

Kuurassa on maa jo pariin kertaan ollut. Meidän Kallin treenit tosin on jo ollutta ja mennyttä, kun ei näe enää treenata. Viime viikolla vielä kävin ryhmän vetämässä. Jore oli minulla mukana hassuttelemassa, ei sitä paljon muuksi saattanut kutsua (- se tarvitsee helpompaa treeniä!).

--

Igsystä en ole mittoja ottanut niin taajaan (tai siis ollenkaan) kuin Foxysta ja Lisasta niiden pentuaikoina. Tuossa viikolla kuitenkin mittasin sen n. 27-28cm  eli nyt n. 16 viikkoisena, se on siis n. 3-4cm matalampi kuin Foxy ja Lisa on ikäisenään olleet. Aika paljon matalampi siis. Foxysta tosin tuli minun mittojen mukaan tosi reilu narttu, n. 36cm, vaikka tuomarit sen mittasikin hyvää hyvyyttään aina alle 35, sekä agilityssa että näyttelyissä. Lisa taas on vaihtelevasti 33-34cm. Joten toivotaan, että kasvu Igsylla on vain hidasta ja että se kipuaisi tuonne 33cm:iin kuitenkin, vaikka murehdi en, jos se pienemmäksi jää, päin vastoin. Ainakin mahdollisesti tulevat jalostuasiat on taas huomattavasti helpompi pähkiä, kun ei niin tarvitse uroksen koosta murehtia.

Igsyn elämää

15 weeks

Movement

Family games

Mostly though just with her bro, Lisas too uptight!

"Remember the pinky!"

"Or NOT!"

Like a statue..

...but only for one second!

Front

Side

Ollie? Nah, still Igsy.

Learning good lessons about life from big brother

Sometimes trying to cheat Lisa to give away the ball

"Oh no, no way.."

Lisa with her new coat, it's slowly getting colder.

But all in all, you just have to love it - Autumn

So do they,