sunnuntai 24. elokuuta 2014

Maailman mainioin tunne

Se on nyt tältä erää/kesää ohi, hieman kauhunsekaisinkin ajatuksin viime talvena odotettu kisakesä, kun pieni seura oli kahminut itselleen - jälleen - kolmet kisat yhdelle kesälle. No, itsehän me ne varattiin, ettei siinä mitään. ;)

Ja ollaan varattu kolmet taas ensi kesällekin, tosin jälleen pikkupikkuista pienemmät rupeamat kenties (kunnes kesällä 2016 rysähtää, kun järjestämme Nuorten-, Senior- ja Para-agilityn SM-kisat?!)

Mutta on se vaan aina niin upeaa saada pöytäkirjat suljettuun kuoreen ja tulokset nettiin. Koska silloin on kaiken tehnyt ja kaikki on (ainakin loppujen lopuksi) mennyt hyvin. Tällä kertaa myös itse kisaviikonloppu sujui kaiken kaikkiaan ilman normaalia stressiä kummempaa, mitä nyt unohdin noutaa avaimen suihkutiloja varten, mutta sen onnistuin vielä järjestämään ja innostuksissani ajoin kisapaikalle tänään tunnin liian aikaisin, tein kaikki alustavat työt yksin ja sain aikaan sen, että työntekijät seisoskelivat pihalla puolisen tuntia ilman mitään tehtävää... Mutta ehkä ihan mukava välillä niin päin? Vaikka ehkä siinä on joku vähän miettinyt, miksi piti tulla näin aikaisin... Mutta hei! Minä tulin jo tuntia aiemmin vielä, sitä paitsi!

Ensi vuonna sitten olen niin itsekän ja omaan napaani tuijotteleva, että aion kisata kaikissa kisoissa myös itse..! :) Saa nähdä miten se suunnitelma toteutuu.

Huomenna ratatreeniä PM-kisoja silmällä pitäen, jolloin päästään mekin Lisan kanssa radalle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti