"Ei se ehkä ole sinun syysi...

...mutta sinusta voi silti saada syntipukin.

--

Heräsikö kiinnostuksesi?!"

Kyse on siis liiton avoinna olevista hallituspaikoista. Kieltämättä houkuttaa! ;) Olen nauranut tälle lauseelle aina kun näen sen, se on jotenkin niin tragikoominen, tunnen sympatiaa ja ehkä syyllisyyttäkin, vaikka en ketään henkilökohtaisesti ole kyllä moittinut (en nimettömänä enkä nimellisenä), enkä moiti nytkään. Koen olevani melko diplomaattinen ja ennemmin ottaisin syyt niskoilleni ja teen enempi töitä, kuin rähähdän vastaan. Itsekseni saatan kyllä jupista ja toisinaan myös Esalle.

Tässä on nyt minun omaa, rehellistä, turhia puimatonta mielipidettäni liiton toiminnasta, johon olen ollut pääosin tyytyväinen. Ketään yksittäistä henkilöä en syytä, päin vastoin, kiitän heitä liiton (ja minun) eteen tekemästä työstä. Korteni olen kantanut kekoon seuramme oman yhdistystoiminnan muodossa, toimimalla kouluttajana, koetoimitsijana ja talkoolaisena sekä johtokunnan jäsenenä ja tiedän kyllä mitä se välillä vaatii.

Välillä varmasti on tuulista ja välillä taas niitä suvanto vaiheita, kuten seura- ja yhdistystoiminnassa yleensä. Aika uusi olen itse (vain 2 vuotta agility-yhdistystoimintaa ja 5,5 vuotta seuratoimintaa takana) ja vähällä olen mielestäni toistaiseksi päässyt mitä tuulisuuteen tulee ja ehkä siksikin ihan mielelläni jatkan ja teen talkoita ja muita töitä yhdistykselle ilman sen kummempaa palkkaa kuin talkoopisteitä. Miksikä sitten? Koska se on aika hauskaa kuitenkin. Koska politiikkaan sekaantuminen tulee sukurasitteena isän puolelta? Sitähän tämä kaikki loppujen lopuksi on, politiikkaa, vaikka muuksi välillä koettaa naamioitua, kuten harrastamiseksi ja rentoutumiseksi tai hauskan pidoksi tai mukavaksi ajan vietteeksi.

Liitto on muutaman viime vuoden aikana kehittänyt ja aloittanut paljon uutta toimintaa, on TopTeamia ja valmentaja koulutusta, alueellista valmennusta ja mitä kaikkea. Isoja, huimat määrät työtä vaativia projekteja, jotka on saatu toimimaan, kiitettävästi ympäri Suomea. Tai ainakin hyvin. Tai ainakin jotenkin. :) En voi mennä puhumaan kaikkien puolesta, koska en tiedä kaikkea, mutta sen mitä tiedän ja olen kuullut ja nähnyt, niin ihan hyvin näyttää menneen ja kuten sanottu, olen iloinen siitä, että on alettu ja yritetään! Liitto on meillä aktiivinen ja yrittää varmasti parhaansa (Hei, meillä yleensäkin ON liitto!). Se on tärkeintä, ajan kanssa sitten asiat muotoutuu toimivammiksi ja varmasti myös laajemmalti jäsenistöä palvelevaksi.

Sitten sitä palautetta... Oman alueen valmennustoimintaa (2012-->) moitin siinä, että se on kallista (45-60€ / per 20min koulutus) eikä se ollut muutenkaan mieleistäni. Huom, siis minun mielestäni. Toivoin nimittäin, että aluevalmennus olisi nimensä mukaista, puuttuisi yksilön kehittymiseen ja "urajatkumoon", toimisi todella valmentavana osapuolena joka kuukausittain tarkistaisi edistymístä, asettaisi tavotteita ja kotitehtäviä ja ennen kaikkea; olisi kiinnostunut yksilöstä itsessään ja erityisesti sen tekemästä kehityksestä. Mutta kun saavuin ensimmäiselle kerralle, ei kukaan siellä ollut vilkaissutkaan sepustuksiani tasostamme ja tavotteistamme. Treenattiin sitä mitä haluttiin (valitsin tuolloin kontaktien alastulot ja se oli hyvä valinta ja opettavainen oppitunti), mutta ei puhettakaan yksilöllisestä treenistä, jostain alkupalaverista tai tavoitteiden puhumisesta tai alkutasosta tai muustakaan semmoisesta, minkä jotenkin miellän kuuluvaksi valmentamiseen. Yksi aluevalmennuksen tavoite oli tuoda huippuvalmennusta ruohonjuuritasolle ja senhän se tarjosi kyllä. Satunnaista huippuvalmennusta isolla hinnalla. Varmasti on ollut hyvää koulutusta, mutta ei sitä mitä minä toivoin eikä sellaista mihin olisi ollut varaa, joten jäin pois. Minulle olisi kelvannut joku ihan lähikuntien "tavis" joka kuitenkin jaksaisi osallistua ja olla kiinnostunut minun edistymisestäni. Ehkä se valmennuspuoli siellä jotenkin sitten tuli myöhemmin esiin, mutta me ei voitu jäädä siitä ottamaan selvää. Kuten tuolla aiemminkin sanoin, aluevalmennuskin pyörii meillä ihan ensimmäistä vuottaan ja tästä se varmasti vain kehittyy. Niin, jos Jari sitä enää tämän jälkeen vetää, pohjoisessa kun ei ole muita valmentajakurssilaisia ja jotenkin tuntuu, että yksin järjestäessä on hommaa riittänyt. Syistä tai muista ei hakijoita pohjoisesta ollut kuin pari ja vain toinen  heistä tuli valituksi. Kiitos kuitenkin kaikkien pohjoisen elävien puolesta, että on ollut tarjontaa ulkopuolisissa kouluttajissa tänä talvena, vaikkakaan itsellä ei tosiaan varaa niihin.

Valmentajan koulutusohjelmasta (2012-->) puhuttiin oman seuramme johtokunnassakin, mutta silloin ei sille lähtijöitä omasta seurastamme ollut. Vaatimuksiakin kun sitä varten tietenkin oli ja tällä hetkellä seurassamme ei pitkän linjan harrastajia oikein ole, sellaisia jotka olisivat kiinnostuneita kouluttautumisesta. Mutta ehkä sitten joskus v. 2016-17 saattaisi joku omastakin seurasta olla tuollaisesta koulutuksesta kiinnostunut, eri asia sitten valitaanko mukaan. Kurssina se vaikuttaa todella kiinnostavalta, mutta tietenkin tuo sitoutuminen liiton toimintaan siinä tekee sen suurimman mutan. Miten paljon omaa aikaa se loppujen lopuksi vie pelkän kouluttautumisen lisäksi. Omassa perheessä kun asetelmakin on sellainen, ettei omaa aikaa ihan milloin vaan heru, paitsi näin viikolla, päivisin, kun lapset leikkii rauhassa. Jos leikkii. Sitoutuminen suuntaan tai toiseen kuulostaa aina pahalta. Ainakin Esan mielestä. Valituiksi tulleista oli aikoinaan kovasti keskustelua muutenkin. Se vähän harmitti minuakin, kun tuntui että asuinpaikkakunnan sijasta oli pitänyt laittaa valitun henkilön paikkakunnaksi jokin kaupunginosa, että jakauma näyttäisi monipuolisemmalta, etteivät kaikki olisi esimerkiksi Kirkkonummelta :/ Tältä minusta vain tuntui, en tiedä oliko asian laita todella näin. Ja jos lasketaan kaikki PK-alueen valitut, niin heitä onkin sitten jo puolet kaikista valituista. Mutta nämä on nyt oikeasti vanhoja juttuja ja näistä on joku tuolla jossain huudellut jo paljonkin. En minä. Minä huutelen nyt vasta tässä, noloa sekin tietenkin.

Liiton toiminnasta itseäni on kovasti hetkauttanut myös TopTeam (2011-->). Varsinkin ensimmäisen vuoden seurasin TopTeamin toimintaa tarkasti, etsin netistä bloggaajia jotka olivat käyneet valintakokeissa ja myöhemmin sitten niitä, jotka olivat päässeet mukaan. Ideana ihana, ilmeisesti sekin kamalan työläs ja vaikea toteuttaa, kun ei kokemusta järjestäjilläkään vielä kamalasti ole, mutta jos tätä päätetään jatkaa, toivottavasti, niin eiköhän sekin siitä vuosi vuodelta vaan helpotu ja vuosi vuodelta osallistujat saavat siitä enemmän irti. Meillä ei ole ollut vara lähteä edes valintakokeisiin, vaikka joka vuosi olen päivämääriä mielessäni pyöritellyt. Olisi ihana jos yksi valintakoekarsinta voitaisiin joskus järjestää vaikkapa Oulussakin. Ehkä hakijoita olisi liikaa?! ;)

Mitä tulee johonkin tietokatkoksiin tai kotisivujen tai ilmoittautumisjärjestelmän toimimattomuuteen tai mihin tahansa, mistä ollaan liittoa moitittu, oli se heidän syynsä tai ei, niin niitä en ole oikeastikaan jaksanut ressata. Jos jollekin on tarve, aina on joku johon voi ottaa yhteyttä, vaikka spostilla tai puhelimella! :)

Mutta ihana, aktiivinen liitto, ihanat kovasti töitä tehneet toimihenkilöt, kannatan Jalosta seuraavallekin kaudelle ja erityisesti saman rodun edustajaomistaja Katille toivon hurjana tsemppiä ja samaa positiivisuutta jatkoonkin, jos aikoo vielä jatkaa :) Muita en oikein tunne, mutta tsemppiä kaikille uusille ja vanhoille. Ehkä joku vuosi minäkin pääsen kokoukseen, toivottavasti se ei etene samalla tavalla kuin meidän seuramme vuosikokoukset, jossa jokainen sinne uskaltautuva joutuu yleensä töihin ja yleensä vielä pidemmän suostuttelun jälkeen. Muahahaa!

Kuten huomaatte, on siellä vaan liitossa ollut monta isoa projektia lyhyen ajan sisällä. Kotiäitinä on hyvin paljon aikaa ja tarmoa miettiä turhanpäiväiseltäkin tuntuvia asioita ja hyvin paljon purkamatonta sosiaalisuutta joka sitten lorahtaa ilmoille näin blogin kautta. Mukavaa päivän jatkoa kaikille!