Putkissa juoksentelun jälkeen puomi on ehkä koiraa vähiten rasittavin este agilityssa, siinä ei kääntyillä, ei laskeuduta ilmasta (tai no.. normaalisti ei) vaan yleensä suoritus on hyvinkin hillitty ja jopa hitaasti suoritettava este. Kun koiran normaali etenemä kisaradalla on n. 3-5 metriä sekunnissa, puomin suoritus vaihtelee 2-3 sekunnin (tai jopa reilusti yli kolmen) välillä ja kun puomin pituus on n. 4 metriä, koira kulkee puomilla jopa kolme kertaa hitaammin kuin muualla radalla. (juoksukontakteilla puomin suoritus on alle 2 sekuntia)
Hitaaseen puomin suoritukseen kannattaa siis puuttua. Se on pitkä matka suorittaa hitaasti kisaradalla, jos mahdollista olisi saada jopa sekunti tai enemmänkin pois sen suoritusnopeudesta!
Otettiin Lisan kanssa kevyesti treeniä tänään, sisältäen siis ainoastaan puomin alastulolle etenemistä. En voi kellottaa koska treenaan ihan yssikseni, (jos ei mudassa rypeviä mukuloita lasketa) joten kellotin jälkeen päin videolta. Ja täytyy myöntää, että yllätyin positiivisesti suorituksen nopeudesta! Kyseessä on siis nimenomaan itsenäinen eteneminen, joten odotin, että suoritus olisi hidas. Koiralla itsenäinen työskentely tarkoittaa yleensä aina hitaampaa suoritusta, varsinkin kun jokin este on vielä työn alla. Itsenäistä ja kaukaa suorittamista harjoitellaan ja korostetaan treenissä paljon siksi, että se vahvistaa koiran itsevarmuutta koko lajissa. Koiran vauhti laskee samaa tahtia itsevarmuuden kanssa, mutta kun se saa jatkuvaa vahvistetta ja palkkaa siitä itsenäisestä suorituksesta se tekee sen yhä vain varmemmin ja sitä mukaa myös nopeammin. (paljon tekemistä on tietenkin myös koiran luonteella ja rodulla, toisilla kaukana / itsenään suorittaminen ei vaikuta vauhtiin oikein millään tavalla). Kuitenkin tositilanteessa kisoissa, koiran mukana mennään, eikä lähetellä sitä keskenään puomin päähän ottamaan alastulokontaktia, vaikka sellainen mahdollisuus olisikin - ellei sitten ole aivan pakko. Ja yleensä ei ole.
Tämä minun positiivinen yllätykseni muodostui kuitenkin pettymyksen kautta; vertasin nimittäin Lisan vauhtia puomilla tänään sen kisapuomiin (videolta sekin, tietenkin) ja voi kauhistus - sen kisapuomi on jopa sekunnin hitaampi kuin itsenäisesti edetty kotipuomi! :( Positiivista siinä on se, että sitä voi siis parantaa roimasti. Teen siis kisoissa jotain edelleen pahasti väärin, kun olen saanut niin jännittyneen koiran sinne. Kontaktit pitää kyllä, mutta suoritus on hidas ja epävarma.
Lisan itsenäisesti edetty puomi oli ovelle päin edetessä n. 2.85 sekuntia. Ovelta päin edetessä taas n. 3.20 sekuntia. (ovelta päin otettua videota en saanut ladattua) Jostain syystä kotipuomin toinen pää vaan on Lisalle kummastus ja se ei aina pysähdy sille oikein eikä se selkeästi myös etene sille varmasti. Lisa on vähän semmoinen. Sillä voi olla jotain tosi outoja juttuja joita se varoo tai empii, joiden kanssa saa sitten pähkäillä ennen kuin ne tajuaa. Ja sitten se kisapuomin suoritus. Kisapuomi sillä on n. 3.2-3.7sek, oikeasti. Kamala paikka.
Seuraavaksi koetan saadan aikaiseksi videon puomin toistosta vieressä edeten ja vasitella hetsaamalla, katsotaan sitten miltä vauhti näyttää. Kisoissa vaan yksinkertaisesti ilmeisesti edelleen kamalasti varmistelen sitä suoritusta. En tiedä onko se turhaa, eli onko koira oikeasti niin kuuma, että se voisi "normaalisti" ohjattuna tulla läpi (sillä sitähän minä pelkään, että jo kirin ja kehun, se tulee läpi), mutta kyllä sitä pitäisi vähän rennommaksi pystyä saamaan. Eihän lähemmäs 4 sekunnin suoritus käy mitenkään päinsä, kun sen pitäisi olla melkein kaksi sekuntia nopeampi! Ajatelkaa nyt jos voi saada 2 sekuntia pois radan suoritusajasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti