Valeraskauden aikana olen katsonut läpi sormien Lisan melko huonoakin ryhtiä. Mutta kun se ei ole nyt oikeastaan parantunut, vaikka valeraskaus on ohi tai ainakin parannus on ollut vähäistä.
Lisalla on oikeastaan ihan junnusta lähtien ollut ei niin imarteleva seisonta, sillä on melko suorat polvikulmat ja siksi jalat eivät ojennu kovin kauas takalinjan taakse, juuri ja juuri niin, että se on aivan hyväksyttävää kuitenkin, eikä sille ole sanottu näyttelyissä muusta kuin ahtaista takaliikkeistä, ei siis mitään liikelaajudesta tai seisonnasta. Sillä ei ole kuitenkaan ollut Foxyn tai Joren poseeraustaitoa automaattisesti hakea superryhdikäs asento niin että takajalat ovat takana ja etujalat suorassa ja ilme valpas, paitsi pallon avulla. Siihenkin tosin on voinut vaikuttaa se, ettei sen kanssa olla treenattu oikeastaan ollenkaan näyttelyseisontaa eikä siis poseerausta olla vahvistettu ollenkaan. Etujalkojen asento sillä on hyvä (vaikkakin hieman leveä rintakehä) mutta takajalat jäävät nykyisin melkein aina kropan alle, ellen varta vasten ala hakemaan seisotusta ja joskus joudun jopa siirtämään jalat paremmin, kun se vain sinnillä pitää niitä vatsan alla. Sisällä ilman kiihdyttävää tekijää se siis seisoo jalat lintassa kropan alla, jopa hieman kintereiden kohdalta taipuneena, "pihtikinttuisesti" siis. Jore tai Foxy ei ole koskaan seissyt niin.
Eli osa syystä on varmasti rakenteellista, ja osa taas mahtaa nyt johtua talven tuomista kylmän vaikutuksista jotka on pitkään jatkuneita kun koira on pitänyt kuitenkin lenkittää vaikkei se pidä siitä ollenkaan kun on pakkasta, olipa vaatetta päällä miten paljon tahansa, tai yleensäkään kun vähänkään "huonommalla ilmalla".
Mutta olen myös alkanut vähitellen miettiä, onko takana jotain muutakin, kun asento ei parane eikä oikeastaan tuo ulkoilumotivaatiokaan, vaikka valeraskaus ja pahimmat pakkaset on ohi. Heti kun on vähän ikävempi viima tai sataa vettä, niin lenkkeilyinto on täysin nollassa. Ei se nyt kieltäydykään ulos lähtemästä, mutta ei se innokaskaan ole. Tämä ei tosin ole mitään yhtäkkistä muutosta, vaan Lisa on ollut tällainen oikeasti jo ihan pikku penskasta asti, semmoinen "säätietoinen". Sillä kesti kauan oppia sisäsiistiksi, kun se ei vaan talvella suostunut muuta kuin luikkimaan pakollisen matkan ulkona ja teki sitten asiansa vasta sisälle. Lisahan tuli meille helmikuussa ja sen jälkeen vaan mietin, etten halua enää talvipentua, mutta Jore oli taas aivan eri maata, se rakastaa kaikkia säitä!
Nyt kisatauon aikana voisikin olla hyvä sauma käyttää Lisa ensin kuvattavana, tätähän olen jo aikani suunnitellut senkin jälkeen kun edellinen ajanvaraus "kumottiin" lääkärin toimesta, en taida mennä samalle lääkärille enää.
Kuitenkin Lisa liikkuu hyvin, se ravaa mielellään, ei laukkaile turhia, ei peitsaa. Revittelee silloin kun siltä tuntuu ja liike senkin jälkeen jatkuu normaalisti, ei ole illalla tai seuraavana aamuna jumissa, eikä muutoinkaan ruukaa jumitella levon tai vastaavasti rasituksen jälkeen. Treeneissä sekä ennen että jälkeen (verryttelyiden aikana siis) liikunta on samanlaista, jos ei ole liikaa pakkasta, häntä pystyssä kulkee ja tekee. Perus ulkolenkitykset vaan on vähän ikäviä. Siihen tosin voi tietenkin vaikuttaa jokin psyykkinen, meillä on kylillä silloin tällöin irtokoiria joihin reagoin niin, että lähden pakoon koirien kanssa... Kun en oikeasti uskalla jäädäkään. Yleensä nämä on tapahtuneet ilta / aamuhämärässä, jolloin Lisallekin lenkit ovat olleet epämieluisimpia. Joten mahdollisesti kotilenkkeilyt pimeällä on Lisalle joskus stressaavia. Tiedä häntä.
Se on kuitenkin aina viluillut pihahommissa talvisin, menee portaille puoli-istuvaan asentoon ja odottaa että joko tapahtuu jotain tai pääsee sisälle. Kesällä se on kyllä reipas, liikuskelee tai pötköttelee auringossa. Sisällä samaten reipas kun äksöniä ja muutoin nukkuu (tai odottaa ruokaa, lenkkeilyä, jos on sen aika).
Fysioterapiakäyntiä voisin miettiä keväälle myös, jahka saa nuo kuvat otettua, Oulussa tai Rovaniemellä. Ehkä tännekin joskus rantautuisi virallinen eläinfysioterapeutti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti