Sinne meni että...

Kisailmo nimittäin

Pellon matkakaverit minut saivat epäilemään nollatavoitteitani (siis ensin treeneissä nolla ja sitten kisoissa) ja niinpä pistin kisailmon äitienpäivälle Ouluun. Siellä on vain kaksi starttia mikä on aivan hyvä meille, kahta hylkyä enempää kun ei monestikaan oikein meinaisi jaksaa tsempata enää yhdelle päivälle. Mutta tokikin ollaan nyt menossa tekemään tuloksia. Jos vaikka jatkaisi sillä vitoslinjalla edes? Berglundin radat on kyllä ihan kivoja, vaikka ollaan me Foxyn kanssa pari kertaa Jarmollakin voittonollattu, joten eipä oikeastaan tuo Jämsäkään haittaa!! :) Hyvä siis molemmin päin, kun en vielä tiedä kumpi ratoja sunnuntaina tuomaroi.

Kisa-aikataulullisesti ollaan siis viikko etuajassa, kun alunperin piti starttailla taas vasta Rovaniemellä 18.5. (siellä olisi Huittinen tuomarina ja jos vielä mielii yrittää niitä karsintanollia... ja Huittinen on karsintatuomari) Harmillisesti Rovaniemen ilmo menee umpeen jo 10. päivä, joten en ehdi nähdä millaisilla tuloksilla Oulusta tullaan kotiin ja sen perusteella ilmoittautua Rovaniemelle. Mutta voinhan sopia itseni kanssa, että ratatreeneistä, joita on tavoitteena tehdä nyt kerran viikossa, pitää saada nollat ekoilla yrittämillä ja sitten voin lähteä Roihin.

Lisan lihashuollosta

Lisan sunnuntain hieronta unohtui, maanantain hieronta eli eilen, kaatui siihen että lapset eivät nukahtaneet ennen yhtätoista, joten aina kun ehdin sovitella Lisan hierottavaksi, piti juosta yläkertaa. Kokeilin sitä kolmesti kunnes luovutin (tietenkin koirakin jo hermostuu!) ja aioin odottaa siiheksi että hiljenee, vaan kun ei vaan hiljennyt. Tänä aamuna nukuin pommiin kun oli tarkoitus lenkittää koirat ja sitten hieroa... Joten nyt sitten illalla "it's going to happen!"

Jumppasin eilen Lisan kanssa tassuja nostelemalla, vej:tä ei anna nostaa ollenkaan ilman, etteikö vtj aina siirtyisi muutaman sentin eteenpäin. Tassu kerrallaan nostelin ja lopuksi kokeilin miten tasapainottaa vastakkaisia nostamalla ja vaikutti, että oej & vtj pari oli heikompi kuin vej & otj. Ja niin tietenkin, jos kerran tuolle vasemmalle etutassulle varaa niin paljon.

Kuvia Pellon näyttelystä

Mukava Pellon reissu takanapäin, mukana olivat Zelda ja Aapo, joille molemmille tulokseksi EH! :) Onnittelut omistajille!! Aapo sai juuri sen ja vähän enemmänkin mitä mentiin hakemaan ja Zelda sippurainen sai niin lupaavan arvostelun, että sen saattaisi vielä viedä uudemmankin kerran kehään, jahka tuosta vähän vielä kehittyy. Foxykin oli meillä semmoinen "myöhäisvarttunut", vasta pari vuotiaana alkoi olla mukavan sorttinen ja massava. Ja niin mahtoi olla Lisakin, sitä vaan ei olla niin näyttelytetty!

Minä sain esittää Aapon ja meillä meni aika hyvin! :) Mukavasti poika paineli kehässä ja poseerasi kuin mikäkin pro, niin komea poika!

Arvostelut menivät näin, tuomarina Markku Kipinä:

Witty Fox Arturo Tan Duro: AVO1 EH:

Lyhyellä askeleella liikkuva uros, jolla voisi olla enemmän kulmauksia. Hyvä runko. Hyvä häntä. Vahva hyvä kuono-osa. Hyvä purenta ja pigmentti. Hyvät silmät. Hieman ilmavat korvat ja runsaat posket. Tiheä, hyvälaatuinen turkki. Ulkokierteiset eturaajat. Häntä kaartuu liikkeessä selälle. Jäykkä askel.

Witty Fox Bella e Unica: NUO1 EH:

Vielä ilmavan vaikutelman antava hyvänkokoinen narttu, jolla hyvä raajaluusto. Hyvinkulmautuneet ulkokierteiset takaraajat. Etuasentoinen pysty lapa ja vielä puutteellinen eturinta. Hyvä rintakehä. Hyvät korvat, pigmentti ja purenta. Pyöreähköt silmät. Hyvälaatuonen, tänään niukka turkki. Hyvä häntä. Liikkeessä takakorkea. Etusa saa kiinteytyä.

Alla vain muutamia onnistuneimpia otoksia kauniista kasvateista. Marjaana J. on ollut kuvaamassa niissä, joissa itse näyn. Kiitos myös ihanasta matkaseurasta molemmille!! :)

Witty Fox Bella e Unica "Zelda" (20 months)

Zelda ravaa

Zeldakin osasi seisoa jo tosi nätisti, mutten sitten Aapon esitettyäni ollut ollenkaan ajoissa kuvaamassa ja kuvauspaikka oli liian hätäisesti valittu.. :(

Zelda

Witty Fox Arturo Tan Duro "Aapo" 2,5 years

Aapo ja minä :) (Kiitos Marjaana upeista kuvista!)

Aapo kehässä

Aapo

Lihashuolto alkakoon - tai jatkukoon

Päätin tässä nyt niin, että kisoihin ei ole asiaa ennen kuin treeneissä alkaa tulla nollia... ekalla yrittämällä. Se vähän lannistaa. No. Niin. Nyt se on sanottu. Kyllä se siitä helpottaa. Hyvällä tuurilla ohjatut alkaa jo ensi viikolla ja jos ei ala, niin menen itsekseni sitten ja rakennan radan. Maanantaina kuitenkin siirretään jo esteet kentälle. Niin tai miten sen nyt ottaa, treenitauko saatttaa olla vielä päällänsä ensi viikolla tähän aikaan, Lisalla alkaa nyt lihashuoltokuuri.

Otettiin eilen noin 10 minuutin treeni niin, että Lisan piti hakea itsenäisesti etenemällä puomin pää. Vaihtelevalla menestyksellä onnistui, mutta ylipäänsä aika hienosti. Sitten vahvistettiin vielä etupalkan kanssa, koska kyllähän se osan kerroista tuli alas sivulta (2on2off kuitenkin). Minikoira kun on, niin se ei ole niin kamalaa, mutta maksin kanssa tämmöisessä taas ei oikein voisi joustaa.

(OT: Löysin muuten myös lupaavalta vaikuttavan video converterin - Freemake. Se on jo valmiiksi ilmainen, niin ei tarvitse kestää niitä kyselyjä että joko nyt rekisteröisit eikä kuukauden koeaikoja tai mitä niissä nyt on. Se on fixun oloinen kaiken kaikkiaan ja aika nyt näyttää toimiiko, mutta olen minä sillä pari kertaa ongelmitta videoita wmv:ksi muuttanut. Jos joku semmoista etsii!)

Lisa siis eilen kakkoshypyllä tiputti riman (20cm) toistuvasti. Olen ollut huomaavinani muutenkin, kun tässä yksi päivä oikein mietin ja analysoin, Lisahan ei pahemmin rimoja tiputtele, mutta jos se niin tekee, niin rimat tipahtelee juuri tiukoilla käännöksillä vasempaan. Hieroin sen siis vihdoin taas nyt illalla (minusta tuntuu, että edellinen kerta oli se kerta vajaa kuukausi sitten) ja nyt sitten pidetään agilitytauko ainakin viikon verran, sunnuntaina seuraava hieronta. Quadriceps vtj siis edelleen tiukka, triggerit siellä mahtaa kehittyä vaan, kun mulla jäi se edellinen hierontasuunnitelma kokonaan toteuttamatta!! :( Eli nyt Lotta itseäsi niskasta kiinni ja koira pitää huoltaa.

Alla video, joskin aika surkea taas. Pitäisi ehkä vähän enempi panostaa tuohon kameran asetteluun ja zoomiin.. Ilsen seuraaminen on ehkä jännempää kuin kaukana jossain suhaavan koiran saati ohjaajan. Niin... ja varmaan tuosta huutamisesta (kiipee!!menemenemenemenemene!!!!kiipeekiipee!jne) pitäis päästä eroon ja kuhan vaan opettaa koira menemään puomin päähän asti vauhdilla, riippumatta äänen voimakkuudesta...

Mutta juu, tuosta lihashuollosta vielä. Lisalla on polvet kertaalleen terveiksi todettu, mutta ehkä voisi ensi kerralla lääkärissä käydessä pyytää tarkistamaan vielä tuo vasen erityisesti... Hmm. Tokipa lihasten kireys voi varmasti vaikuttaa ikävästi polveenkin, kun ovat juuri sellaisia lihaksia jotka pitää lumpiota paikoillaan (quadriceps). Ei siis ole pomputtanut tai potkinut tms. mutta mobilisoitaessa lumpion kohdalla napsauttaa sormen alla hyvin kevyesti, mitä otj taas ei tee.

Lisa edelleen liikkuu mielellään ja aivan hyvin (takapotku voisi olla parempikin), on kotona jopa virkeämpi kuin talvella, iloinen rallatteleva tyttö. Pihallakin on viihtynyt nyt kun päivät on niin lämpimiä (hyppää kettiön ikkunasta ulos Joren ja lasten kaveriksi!) Ja se seisonta mistä vastikään puhuin, on minusta huomattavasti parempi myös. Eli se mahtoi olla noita valeraskaus juttuja ja sen jälkimaininkeja se.

Mutta arvatkaas - huomenna pakkaan kameran mukaan ladatulla akulla ja tyhjällä kortilla ja TOIVOAKSENI illasta mukanani paljon hauskoja kuvia Pellon näyttelystä, jonne Aapon ja Zeldan kanssa suunnataan! Siis ihan oikea näyttelyreissu. :) Kamera nyt ei valitettavasti ole mikään huippu vehje muutenkaan, puhumattakaan että hallissa kuvaisin, no mutta parhaani koetan. Parsoneita on kehässä yhdeksän ja molemmat koirat muistaakseni saavat silti olla omissa kehissään yksin. Huomiseen siis!

Tulevat torstait

Kesän treenit treenaillaan kentällä torstaisin. Hyvä päivä treeneille. Ryhmää tulee vetämään Kuulan Katja ja oman ryhmäni vedän heti perään niin että ehdin yömyöhäiselle kotiin. Pitää vaan koettaa jotenkin sitten pärjätä kuitenkin Lisan jäähdyttelylenkkien kanssa, vaikka oma ryhmä heti perään alkaakin... Lisäksi voi olla vaikeuksia ehtiä Lisan ryhmään alkujaankaan, joten voihan se olla, että meidän viikkotreenit tänäkin vuonna jää tynkäiseksi... Mutta ihana päästä taas Kallille lenkkeilemään, tykkään tykkään  tykkään !

Otin eilen palaverin päätteeksi vielä Lisan kanssa treeniä. Se kehkeytyikin sellaiseksi että lopulta läähätettiin minä ja koira ja saatiin kävellä sateessa melko tovi, että jäähdyttelyt tuli varmasti tehtyä kunnolla ja Lisalla tuplaten takkeja päällä :) No, ei laskenut häntä kylmän tai märän takia. Koetin tehdä haastavia kulmia pujottelulle koira kuumana ja vauhdissaan. Vasemmalta ohjattuna kepit oli V-A-I-K-E-A-!! Voi huh sentään. No, sitä voidaan onneksi helposti vahvistaa kotona, ilman vauhtia. Puomia otin myös radan yhteydessä, sekä eteen lähettämällä (meni loppuu asti, ilman etupalkkaa, ilman että kääntyi taakse liiaksi, huippua!!) sekä Aata vauhdissa. Kontaktit piti niin hienosti että niistä olisi pitänyt olla kyllä yltiöiloinen, mutta kaiken kaikkiaan treeni oli aika sähläämistä, kun siinä ei paljosti ollut päätä eikä häntää. Mutta sitäkin ihanempi asia, että kontaktit piti.

Kisakalenteria olen koettanut vähän uumostella, mutta ehkä se suunniteltu Rovaniemi nyt kuitenkin pitää. Rauhoitan äitienpäivä viikonlopun ja tulee oikeasti pidettyä se suunniteltu kisataukokin tässä välissä. Eli 18.5. pitäisi olla tavoitteita hiottuna tosissaan, eli omaa itsevarmuutta kontaktien kirittämiseen ja Lisalle keppikulmien vahvistusta sekä kepeille hakemista.

Pujottelua

Pujottelua ollaan nyt koetettu itsenäistää. En ole varma, miten se tulisi tehdä, varsinkin nyt, kun lääniä ei vielä oikeasti ole, mutta jahka tästä kentälle päästään, niin helpottunee sekin.

Vahvistaminen on nyt siis tapahtunut niin, että seison jossain kohti pihaa yleensä päinvastaiseen suuntaan pujotteluun nähden ja pelkällä pään tai ylävartalon liikkeellä käskytän Lisan kepeille. Aika hyvin se jo hakee ja ilman epäröintiä. Ja sitten muutamia toistoja niin, että hakee mahdollisimman kaukaa ja mahdollisimman epäselvistä kulmista, ja välillä häiriön kanssa esim. jokin toinen este siinä himottamassa.

Käsky "kepit" on sille epäselvä, jos tyrkyllä on mitä tahansa muuta, niin näyttää tarvitsee kyllä selkeästi siihen kepeille jos haluaa varmasti oikean suorituksen. Toissapäivänä vierekkäin oli hyppy ja pujottelu, väliä n. 1m ja ohjasin pujottelulle niin, että koira tulee mutkan takaa (ks. kuva) ja luonnollinen "käskytön" valinta koiralle olisi hyppy. Sitten palkkailin oikein tehdystä suorituksesta.

Lisa myös ilokseni hakee jo pujottelun avokulmaa (n. 90 astetta) jopa 3m päästä pujottelusta, jos sen ohjaa rauhassa. Hypyn kautta vielä melko huonosti, eli suorituksen jälkeinen esteohjautuvuus on vielä selkeästi heikompaa. Tai miten sen nyt sanoisi, eli olettaisin, että edelleen rataa tehdessä ei hae pujottelua sen paremmin kuin ennenkään, vaikka treenit itsessään menee jo hyvin, vaan estehakuisuutta radalla täytyy koettaa vielä vahvistaa, se nyt ei vaan tuossa pihassa onnistu.

Illalla meillä onkin treenien sijasta kouluttajapalaveria, hauska päästä miettimään kesän ryhmäjakoja :)

Puomi analyysia osa 2

Nyt sain muokattua videon puomin suorituksesta ohijuoksuilla. Kyllä siitä vauhtiakin saa irti ja toivoakseni tämän vauhdin saa myös joskus kisoihin. Itsestä se mahtaa vain olla kiinni. Videoilla väistelen sujuvasti rapakoita, Joren kaivamia kuoppia, lapsia ja muita obstaakkeleita, joten siitä hyppytemput - ja toimiihan ne häiriönäkin koiralle.

Yhden nappisuorituksen sieltä bongasin, kun nopeus on lähemmäs 2 sekuntia 2,5 sijaan, puhumattakaan kolmesta. Hyppäsin juuri silloin yhden Joren Kuopan ylitse koiran ollessa alastulolla, joten ehkä tämä tekniikka olisi sovellettavissa kisaradallekin, Puomi Kolmiloikalla tms. Alastulot on Lisalla hitaat.

Ovelle päin tällä kertaa hitaampi, kun viimeksi oli toisin päin, so you never know... Mutta itsenäiseen etenemiseen verrattuna, vauhtia saatiin lisää n. 0,3s keskimäärin. Ja tämähän meillä on aina kisoissa suoritustapa, siis puomi ohijuoksulla. Mutta yhä enenevässä määrin on kisoihin alkanut tulla (siis vuosien varrella) kontektien jälkeisiä sivulle viemisiä tai taakse päin jatkamista, jolloin itsenäinen eteneminen päätyyn asti olisi oleellista, että koira koskettaa kontaktille oikein ja myös se että se etenee loppuun asti vauhdilla. Joten loputon työmaahan tämä on... :) Mutta niin paljon paremmalla mallilla kuin Foxyn kanssa ikinä ja ihan nopeasti se tekee siltikin, joten ihan tyytyväinen olen tämän hetkiseen tasoon.

Jahka kenttä tuosta sulaa aletaan ongelmoimaan Aan suorituksen kanssa...

Lapa-olkavarsi mediaali puoli

Make the most of what you have

Teen parhaani sillä mitä minulla on.

Ajattelin mietiskellä tavoitteita tulevalle kesälle. Esan kanssa puhuttiin jo kesälomareissuakin, olisiko se Agirotu vai SM-kisat, ei olla vielä päätetty. On se ihana kun mies suostuu lähtemään kesälomalle agility nmerkeissä vuosi vuoden jälkeen :) Agirotuun vain ehkä harmittaa lähteä jos ei pääsekään kisamaan, kun huonolla tuurilla Lisalla sattuu taas juoksut juuri siihen. SM-iin ei päästäisi muutenkaan ja jos päästäisiin, ei juoksut haittaa.

No niitä tavoitteita sitten. Ollaan alkukevät kisattu meille ahkerasti, yhteensä 14 starttia, joista 10 hylkyä, kaksi 10vp tulosta ja yksi 5vp:n rata. Startattiin kolmosluokissa joulukuun alussa, eikä tuloksellisesti olla valitettavasti jatkettu samaa voittokulkua mikä elokuussa aloitettiin 1-luokassa.

Jotenkin tuntuu vähän samalta kuin Foxyn kanssa. Hurjaa luottoa (koiraan) ja tavoitteita, jotka pysyy vaan yhtä kaukana koko ajan. Epäonnistumisia kisoissa kerta toisensa perään, eikä ne treenitkään ole menneet kummoisesti.

Minulla ei ole yleensä tapana masennella, agility on niin kiva laji, että mitäpä sitä viitsii semmoseen alkaa. Mutta välillä vaan iskee semmoinen epäusko, etteikö sitä oikeasti saa itsestään sen vertaa irti, että osaisi koiraa ohjata yhdenkään puhtaan radan verran?

Lisan kanssa ollaan koetettu kyllä treenata, ettei sen pitäisi olla siitä kiinni. Pujotteluvirheet kisoissa ovat varmaan meidän suurin ongelma, vaikka pujottelua ollaankin treenattu eniten ja koen, että se on meillä vahva. Niin varmaan. Kisatulokset taitaa kuitenkin valitettavasti kertoa sen totuuden. Olenkin ollut huomaavinani (joskus tässä viime viikolla ehkä) ettei Lisa hae pujottelua ollenkaan, tai olen minä sen aiemminkin huomannut, mutta viime viikolla  vasta (ensimmäistä kertaa ikinä) paneuiduin siihen muutaman pujottelutoiston verran. Se hakee melko heikosti mitään muitakaan esteitä, mutta pujottelua ei oikeastaan ollenkaan. Joten sitä estehakuisuutta, varsinkin sille pujottelulle pitäisi alkaa treenaamaan. Olipa hyvä, että tuli puheeksi...

TAVOITE nr 1

- Estehakuisuus (erityisesti pujottelulla)

Toinen mikä kisoissa vaivaa, minua, on epävarmuus kontakteilla. Se mistä eilen puhuin. Pitäisi saada se vauhti ja luotto siihen koiraan myös kontakteilla joten tämä on meidän toinen tulevan kesän tavoite.

TAVOITE nr 2

- Ohjaajalle itsevarmuutta kontaktiesteillä

Ja koska kisaaminen on vasta aloitettu, koira ikänsä puolesta parhaimmillaan, niin me jatketaan sitä kisaamista ja samaan tahtiin jos vain mahdollista ja Esa sekä lompakko suo.

TAVOITE nr 3

- Kisarutiinin löytäminen

Tässäpä näitä jo olikin. Ja katse aina eteenpäin - aina on jotain odotettavaa: tulevia treenejä, koulutuksia, kisoja... tai tuleva kenttäkausi ja kesä! Ei masennuta, ei vaivuta epätoivoon. Onhan sentään torstai.

Puomi analyysia

Putkissa juoksentelun jälkeen puomi on ehkä koiraa vähiten rasittavin este agilityssa, siinä ei kääntyillä, ei laskeuduta ilmasta (tai no.. normaalisti ei) vaan yleensä suoritus on hyvinkin hillitty ja jopa hitaasti suoritettava este. Kun koiran normaali etenemä kisaradalla on n. 3-5 metriä sekunnissa, puomin suoritus vaihtelee 2-3 sekunnin (tai jopa reilusti yli kolmen) välillä ja kun puomin pituus on n. 4 metriä, koira kulkee puomilla jopa kolme kertaa hitaammin kuin muualla radalla. (juoksukontakteilla puomin suoritus on alle 2 sekuntia)

Hitaaseen puomin suoritukseen kannattaa siis puuttua. Se on pitkä matka suorittaa hitaasti kisaradalla, jos mahdollista olisi saada jopa sekunti tai enemmänkin pois sen suoritusnopeudesta!

Otettiin Lisan kanssa kevyesti treeniä tänään, sisältäen siis ainoastaan puomin alastulolle etenemistä. En voi kellottaa koska treenaan ihan yssikseni, (jos ei mudassa rypeviä mukuloita lasketa) joten kellotin jälkeen päin videolta. Ja täytyy myöntää, että yllätyin positiivisesti suorituksen nopeudesta! Kyseessä on siis nimenomaan itsenäinen eteneminen, joten odotin, että suoritus olisi hidas. Koiralla itsenäinen työskentely tarkoittaa yleensä aina hitaampaa suoritusta, varsinkin kun jokin este on vielä työn alla. Itsenäistä ja kaukaa suorittamista harjoitellaan ja korostetaan treenissä paljon siksi, että se vahvistaa koiran itsevarmuutta koko lajissa. Koiran vauhti laskee samaa tahtia itsevarmuuden kanssa, mutta kun se saa jatkuvaa vahvistetta ja palkkaa siitä itsenäisestä suorituksesta se tekee sen yhä vain varmemmin ja sitä mukaa myös nopeammin. (paljon tekemistä on tietenkin myös koiran luonteella ja rodulla, toisilla kaukana / itsenään suorittaminen ei vaikuta vauhtiin oikein millään tavalla). Kuitenkin tositilanteessa kisoissa, koiran mukana mennään, eikä lähetellä sitä keskenään puomin päähän ottamaan alastulokontaktia, vaikka sellainen mahdollisuus olisikin - ellei sitten ole aivan pakko. Ja yleensä ei ole.

Tämä minun positiivinen yllätykseni muodostui kuitenkin pettymyksen kautta; vertasin nimittäin Lisan vauhtia puomilla tänään sen kisapuomiin (videolta sekin, tietenkin) ja voi kauhistus - sen kisapuomi on jopa sekunnin hitaampi kuin itsenäisesti edetty kotipuomi! :( Positiivista siinä on se, että sitä voi siis parantaa roimasti. Teen siis kisoissa jotain edelleen pahasti väärin, kun olen saanut niin jännittyneen koiran sinne. Kontaktit pitää kyllä, mutta suoritus on hidas ja epävarma.

Lisan itsenäisesti edetty puomi oli ovelle päin edetessä n. 2.85 sekuntia. Ovelta päin edetessä taas n. 3.20 sekuntia. (ovelta päin otettua videota en saanut ladattua) Jostain syystä kotipuomin toinen pää vaan on Lisalle kummastus ja se ei aina pysähdy sille oikein eikä se selkeästi myös etene sille varmasti. Lisa on vähän semmoinen. Sillä voi olla jotain tosi outoja juttuja joita se varoo tai empii, joiden kanssa saa sitten pähkäillä ennen kuin ne tajuaa. Ja sitten se kisapuomin suoritus. Kisapuomi sillä on n. 3.2-3.7sek, oikeasti. Kamala paikka.

Seuraavaksi koetan saadan aikaiseksi videon puomin toistosta vieressä edeten ja vasitella hetsaamalla, katsotaan sitten miltä vauhti näyttää. Kisoissa vaan yksinkertaisesti ilmeisesti edelleen kamalasti varmistelen sitä suoritusta. En tiedä onko se turhaa, eli onko koira oikeasti niin kuuma, että se voisi "normaalisti" ohjattuna tulla läpi (sillä sitähän minä pelkään, että jo kirin ja kehun, se tulee läpi), mutta kyllä sitä pitäisi vähän rennommaksi pystyä saamaan. Eihän lähemmäs 4 sekunnin suoritus käy mitenkään päinsä, kun sen pitäisi olla melkein kaksi sekuntia nopeampi! Ajatelkaa nyt jos voi saada 2 sekuntia pois radan suoritusajasta...

Tiistain treenit

Alla ratapiirros eilisestä radasta joka sujui muutoin mallikkaasti mutta puomille vienti 3.-4. välillä oli haastava.  Ensin koetin valssilla mutta Lisa meni heittämällä ysiin ja Sanna tuumi että tuhoon tuomittu yritys viedä puomin vasemmalta puolelta. Ilmeisesti valinta tulee koiralle sen verran yllättäen, että sinne ysiputkeen hakeutuivat (kaikki?) ryhmän koirista useampaan otteeseen. Lisan kanssa turvauduttiin sitten vastakäännökseen ja rytmitykseen sen jälkeen niin, että annoin koiralle aikaa valkata sen oikean esteen enkä omalla liikkeellä työntänyt sitä putkeen, joka luonnollisesti ensimmäisenä näkyy kun hypyltä ollaan poistumassa.

Muutoin tehtiin virheetöntä rataa joka suorituksella :) Aalla vedätin toisella kertaa niin että juoksin vauhdissa pitkälle, jolloin koira rynni läpi. Tätä siis treenaillaan kenttäkaudella enempi. Muutoin kontaktit napsahteli kivasti, tuli vauhdilla ja mallikkaasti. Nämä oli meidän viimeiset ohjatut hallitreenit tälle kaudelle, enkä taida itsenäisenäkään sinne enää eksyä, jo me ollaan saatu tarpeeksi siitä matosta tälle keväälle! Oma pihakin on sitä paitsi jo aivan sula, kentän sulamista saadaan odottaa vielä tovi...

Siellä se lepää. Sumua on saarella riittänyt.

Pahimmat lällialueet ovat vielä lumen alla, kun pihalle laitettiin syksyllä lisää maata. Mutta onpa vain tässäkin onnistuneet lapset ja koirat sekä aikuiset itsensä hyvin perinpohjaisesti sotkemaan. Potkurit rivissä odottaa talviteloille pääsyä.

Lisan lihashuolto jatkui eilen palauttavan lenkin jälkeen venyttelyohjelmalla ja parin päivän päästä taas hieronnalla. Katsotaan nyt, saataisiinko omalla hoidolla muutosta asiaan. Rtg-kuvien hintoja kyselin ja tarkastelin tilin tilannetta ja näin extemporee en niitä kyllä saa mitenkään järjestymään, mahtanevat mennä alkukesälle siis.

Ja jotta ei kellekään käy epäselväksi, niin en koe, että Lisa on rikki / menossa rikki tai erityisessä vaarassa mennä rikki.. Se on hyvässä lihaskunnossa, liikkuu hyvin, tekee mielellään, lepää hyvin, venyttelee normaalisti ja toimii muutoinkin aivan normaalisti ts. kuten on ennenkin tehnyt. Nämä kuvat vaan on jääneet ottamatta ja haluaisin ne (Esan hankailuista huolimatta) saada otetuksi, vaikkei Lisalle pentujakaan enää tulisi ja harrastuskoirana on toiminut jo useamman vuotta :) Siltikki. On ne viralliset terveystiedot ihan rodun kannalta ajateltuna aina hyvä juttu, tarvitsipa niitä itse tai ei.

Hmm. Mutta siis. Vielä tuohon lihashuoltoon. Lisa on nyt parina ed. kertana rentoutunut valtavan hyvin ja antaa tehdä venytykset ja kaiken muunkin rennosti. Se myös itse venyttelee mielellään ihan koko kropan, kun taas takajalkojen jumiessa jättää kyllä heti sen takaosan venyttämättä.

Mutta nyt tosiaan viikkotreenit jäänee parin, kolmen viikon tauolle kun odotetaan että Kallin kenttä sulaa. Sitten sinne katsomaan millaiset rallit saadaan ekoilla kerroilla aikaiseksi, se on vähän kuin kisatilanne melkein, kun on uusi, ihanan kiihdyttävä kenttä, mihin pääsee revittelemään. :)

Lisa seisoo huonosti

Valeraskauden aikana olen katsonut läpi sormien Lisan melko huonoakin ryhtiä. Mutta kun se ei ole nyt oikeastaan parantunut, vaikka valeraskaus on ohi tai ainakin parannus on ollut vähäistä.

Lisalla on oikeastaan ihan junnusta lähtien ollut ei niin imarteleva seisonta, sillä on melko suorat polvikulmat ja siksi jalat eivät ojennu kovin kauas takalinjan taakse, juuri ja juuri niin, että se on aivan hyväksyttävää kuitenkin, eikä sille ole sanottu näyttelyissä muusta kuin ahtaista takaliikkeistä, ei siis mitään liikelaajudesta tai seisonnasta. Sillä ei ole kuitenkaan ollut Foxyn tai Joren poseeraustaitoa automaattisesti hakea superryhdikäs asento niin että takajalat ovat takana ja etujalat suorassa ja ilme valpas, paitsi pallon avulla. Siihenkin tosin  on voinut vaikuttaa se, ettei sen kanssa olla treenattu oikeastaan ollenkaan näyttelyseisontaa eikä siis poseerausta olla vahvistettu ollenkaan. Etujalkojen asento sillä on hyvä (vaikkakin hieman leveä rintakehä) mutta takajalat jäävät nykyisin melkein aina kropan alle, ellen varta vasten ala hakemaan seisotusta ja joskus joudun jopa siirtämään jalat paremmin, kun se vain sinnillä pitää niitä vatsan alla. Sisällä ilman kiihdyttävää tekijää se siis seisoo jalat lintassa kropan alla, jopa hieman kintereiden kohdalta taipuneena, "pihtikinttuisesti" siis. Jore tai Foxy ei ole koskaan seissyt niin.

Eli osa syystä on varmasti rakenteellista, ja osa taas mahtaa nyt johtua talven tuomista kylmän vaikutuksista jotka on pitkään jatkuneita kun koira on pitänyt kuitenkin lenkittää vaikkei se pidä siitä ollenkaan kun on pakkasta, olipa vaatetta päällä miten paljon tahansa, tai yleensäkään kun vähänkään "huonommalla ilmalla".

Mutta olen myös alkanut vähitellen miettiä, onko takana jotain muutakin, kun asento ei parane eikä oikeastaan tuo ulkoilumotivaatiokaan, vaikka valeraskaus ja pahimmat pakkaset on ohi. Heti kun on vähän ikävempi viima tai sataa vettä, niin lenkkeilyinto on täysin nollassa. Ei se nyt kieltäydykään ulos lähtemästä, mutta ei se innokaskaan ole. Tämä ei tosin ole mitään yhtäkkistä muutosta, vaan Lisa on ollut tällainen oikeasti jo ihan pikku penskasta asti, semmoinen "säätietoinen". Sillä kesti kauan oppia sisäsiistiksi, kun se ei vaan talvella suostunut muuta kuin luikkimaan pakollisen matkan ulkona ja teki sitten asiansa vasta sisälle. Lisahan tuli meille helmikuussa ja sen jälkeen vaan mietin, etten halua enää talvipentua, mutta Jore oli taas aivan eri maata, se rakastaa kaikkia säitä!

Nyt kisatauon aikana voisikin olla hyvä sauma käyttää Lisa ensin kuvattavana, tätähän olen jo aikani suunnitellut senkin jälkeen kun edellinen ajanvaraus "kumottiin" lääkärin toimesta, en taida mennä samalle lääkärille enää.

Kuitenkin Lisa liikkuu hyvin, se ravaa mielellään, ei laukkaile turhia, ei peitsaa. Revittelee silloin  kun siltä tuntuu ja liike senkin jälkeen jatkuu normaalisti, ei ole illalla tai seuraavana aamuna jumissa, eikä muutoinkaan ruukaa jumitella levon tai vastaavasti rasituksen jälkeen. Treeneissä sekä ennen että jälkeen (verryttelyiden aikana siis) liikunta on samanlaista, jos ei ole liikaa pakkasta, häntä pystyssä kulkee ja tekee. Perus ulkolenkitykset vaan on vähän ikäviä. Siihen tosin voi tietenkin vaikuttaa jokin psyykkinen, meillä on kylillä silloin tällöin irtokoiria joihin reagoin niin, että lähden pakoon koirien kanssa... Kun en oikeasti uskalla jäädäkään. Yleensä nämä on tapahtuneet ilta / aamuhämärässä, jolloin Lisallekin lenkit ovat olleet epämieluisimpia. Joten mahdollisesti kotilenkkeilyt pimeällä on Lisalle joskus stressaavia. Tiedä häntä.

Se on kuitenkin aina viluillut pihahommissa talvisin, menee portaille puoli-istuvaan asentoon ja odottaa että joko tapahtuu jotain tai pääsee sisälle. Kesällä se on kyllä reipas, liikuskelee tai pötköttelee auringossa. Sisällä samaten reipas kun äksöniä ja muutoin nukkuu (tai odottaa ruokaa, lenkkeilyä, jos on sen aika).

Fysioterapiakäyntiä voisin miettiä keväälle myös, jahka saa nuo kuvat otettua, Oulussa tai Rovaniemellä. Ehkä tännekin joskus rantautuisi virallinen eläinfysioterapeutti.

Lisan lihashuolto

Dynaamisiin näkymiin kyllääntyneenä, kun niin moni toiminto jäi kokonaan käyttämättä sen kanssa, vaihdoin blogin ulkoasua taas enempi vanhanmalliseen.

Lisaa olen nyt meidän "kevytjakson" aikana huoltanut jonkin verran, ollaan treenattu yhtenä päivänä muutama pujottelun toisto, jos oikein muista, en kyllä muista mitä me treenattiin... ja eilen aamupäivästä otin puomin alastuloa ehkä 7 kertaa. Itsenäinen eteneminen oli teemana ja kyllä - aivan ensimmäisiä kertoja Lisa eteni aivan päätyyn asti, ilman minua ja ilman etupalkkaa!! Olipas se legendaarinen, ikumuistoinen hetki. Sitä vaaliessa seuraavaan kertaan. Hetsasin sitä ensin roimasti pallo etupalkalla ja etenemisellä pallolle niin että vain lähetin puomille (kovaa ja korkealta kannustaen) jäin itse taakse, nopea kehu oikeasta asennosta ja vapautus. Näitä toistoja muutama ja sitten ilman pallopalkkaa ja toimi! Sitten muutamia helppoja toistoja taas sekä ohijuoksuja. Se oli hyvä ja nopea puomitreeni.

Keskiviikkona noin, en muista enää tarkkaa päivä käsittelin Lisaa iltalenkin jälkeen hieromalla. Se tuntui tosi vinkuralta varsinkin rankaan siirtyessä, vaikken todellakaan tehnyt mitään voimakasta hierontaa ja pääädyinkin sitten käsittelemään sen melko pinnallisesti ja jättää lihakset palautumaan itsekseen vielä muutaman päivän ajan (rauhallista ravailua ja metsissä juoksenteluja, mutta sekin vasta lämmittelevän ravin jälkeen). Eilen hieroin Lisan uudestaan ja se olikin nyt tosi rauhallinen aivan rento koko toimituksen ajan. Reagoi vielä ehkä jonkin verran, esim. silmät avaamalla, edelleen, kun hieroin rangan alueen lihaksia.  Lonkan mobilisoinnoilla koitin parantaa liikkuvuutta, tosin kevyesti sekin, jos saisin pian hierottua uudestaan, niin voitaisiin jatkaa samalla asialla.

Vauhti-Raksulle laitoin taas pitkästä aikaa tilauksen, alkaakin meidän ruokalista näyttää aika yksitoikkoiselta taas!

Sisältää tuotesijoittelua

Kävin viikolla shoppailemassa Showlinkin webshopissa ja olen oikein tyytyväinen ostoksiin. Näyttelykansioon mahtuu kaikki tarvittava, vaikka kerrottakoon nyt tässä, että Ruotsin rekkareita joutui valitettavasti aivan pikkuisen veistelemään, että mahtuivat A5 taskuun tai että olisivat mahtuneet A4 taskuun. Laitoin Joren paperit A5:een, koska ne olivat jo sirpaloituneet. Ruotsin rekkareissa kun on valmiiksi, syystä tai toisesta katkoviiva aina paperin puolessa välissä, joten aikaa myötä, ehkä n. 2 vuoden sisällä jos normaalissa käytössä, sivut vaan repeää irti toisistaan.

Näyttelykansio - värivaihtoehtoja oli useita!

No niin, mutta esittelen nyt kansiota tässä vähän, että muutkin ymmärtävät miten kätevä sellainen on olla olemassa. Minulla on tähän asti ollut tapana pitää näitä arvopapereita aina hukassa, erityisesti kisakirjaa, mutta myös passia, että rekkareita. Useimmiten passi ja rekkarit on samassa muovitaskussa jossain, mutta kisakirja voi olla hyväties missä. Tässä viimeisen vuoden verran talossamme on jopa ollut oikea paikka koiran papereille ja joillekin jopa oma kansionsa, mutta kisakirja on yleensä edellisen reissun jäljiltä esimerkiksi repussa, eikä ennen kuulumatonta ole, että se odottaa jonkun reippaan seuratoverin toimittamana minua hallin kahviossa tai estekopissa tms. tai jopa edelliset kisat järjestäneen seuran toimihenkilöllä... hmm. Niin.

Kansio on siis isompi ja painavampi kuin irralliset paperit. Se on helpompi havaita käsikopelolla esimerkiksi repusta ja mikä tärkeintä, se sisältää kaiken. Se on myös ihan sievä. Eli ei tarvitse enää etsiä joka asiaa erikseen, vaan vain yhden isomman asian. Nyt vielä opetan Joren haistelemaan kansion, jos se sattuu olemaan hukassa, niin ei tarvitse enää siitäkään murehtia sitten.

Sisällä on 4 x A5 kokoista taskua, sekä 4 taitettua A4 kokoista taskua. Esimmäisellä sivulla on alhaalla kolmion muotoinen kulmatasku, johon sopii kätevästi kisakirja. Ja viimeisellä sivulla pikkutaskut johon voi pistää vaikkapa kisalahjakortit.

Samalla tilasin jo pidempään hankinnan alla olleen kirjan: Koiran Lihashuolto; Saarelainen, Minna, Vallin, Timo. Siihen on helppo samaistua ja tykätä. Jonkun virheen tosin sieltä mielestäni löysin, kun olen sitä pikkuisen selaillut, mutta se nyt koskee vain lihaspiirroksia, eli osa niistä on melko suurpiirteisiä ja saattavat antaa vähän väärän vaikutelman lihasten sijainnista... Mutta tämä on varmaan nyt vain minun henk.koht. ongelma, kun ruukaan olla liian pikkutarkka näissä muutenkin! Tekstiosuudet on mielenkiintoisia ja puhuttelee varmasti koiran lihashuollosta ja koiraurheilusta kiinnostunutta.

Jore odottaa että kuvaussessio on ohi ja tapahtuisi jotain jännää...

Kesällä kerran

Foxyn synttärit oli toissapäivänä, Esallekin siitä sanoin. Se olisi täyttänyt 6 vuotta.

Juttelin Ilselle tänään koiranpennusta. Miten sitä voi hoitaa ja miten sen kanssa ollaan ja miten sen annetaan rauhassa nukkua, aina. Ja että meillä ehkä ensi kesänä olisi sellainen hoidettavana. Päädyin lopulta netistä näyttämään kuvia mahdollisesta äitikoirasta ja tietenkin parsonin pennuista.

Ja lopulta päädyin katselemaan näitä:



:') Voi suloisuutta.

Pentuhanke muutoin ei ole edennyt sen enempää, odottellaan juoksuja, jos jotain. Ja senkin jälkeen kaikki on vielä kovin, kovin avoinna... Onneksi maailmalla on monta ihanaa astutusta tuloillaan tai menoillaan ja monta parsonin pentua etsii omaa rakastavaa kotia, nyt, kohta tai myöhemmin. Toivottavasti ne kaikki löytävät sellaisen.

"Ei se ehkä ole sinun syysi...

...mutta sinusta voi silti saada syntipukin.

--

Heräsikö kiinnostuksesi?!"

Kyse on siis liiton avoinna olevista hallituspaikoista. Kieltämättä houkuttaa! ;) Olen nauranut tälle lauseelle aina kun näen sen, se on jotenkin niin tragikoominen, tunnen sympatiaa ja ehkä syyllisyyttäkin, vaikka en ketään henkilökohtaisesti ole kyllä moittinut (en nimettömänä enkä nimellisenä), enkä moiti nytkään. Koen olevani melko diplomaattinen ja ennemmin ottaisin syyt niskoilleni ja teen enempi töitä, kuin rähähdän vastaan. Itsekseni saatan kyllä jupista ja toisinaan myös Esalle.

Tässä on nyt minun omaa, rehellistä, turhia puimatonta mielipidettäni liiton toiminnasta, johon olen ollut pääosin tyytyväinen. Ketään yksittäistä henkilöä en syytä, päin vastoin, kiitän heitä liiton (ja minun) eteen tekemästä työstä. Korteni olen kantanut kekoon seuramme oman yhdistystoiminnan muodossa, toimimalla kouluttajana, koetoimitsijana ja talkoolaisena sekä johtokunnan jäsenenä ja tiedän kyllä mitä se välillä vaatii.

Välillä varmasti on tuulista ja välillä taas niitä suvanto vaiheita, kuten seura- ja yhdistystoiminnassa yleensä. Aika uusi olen itse (vain 2 vuotta agility-yhdistystoimintaa ja 5,5 vuotta seuratoimintaa takana) ja vähällä olen mielestäni toistaiseksi päässyt mitä tuulisuuteen tulee ja ehkä siksikin ihan mielelläni jatkan ja teen talkoita ja muita töitä yhdistykselle ilman sen kummempaa palkkaa kuin talkoopisteitä. Miksikä sitten? Koska se on aika hauskaa kuitenkin. Koska politiikkaan sekaantuminen tulee sukurasitteena isän puolelta? Sitähän tämä kaikki loppujen lopuksi on, politiikkaa, vaikka muuksi välillä koettaa naamioitua, kuten harrastamiseksi ja rentoutumiseksi tai hauskan pidoksi tai mukavaksi ajan vietteeksi.

Liitto on muutaman viime vuoden aikana kehittänyt ja aloittanut paljon uutta toimintaa, on TopTeamia ja valmentaja koulutusta, alueellista valmennusta ja mitä kaikkea. Isoja, huimat määrät työtä vaativia projekteja, jotka on saatu toimimaan, kiitettävästi ympäri Suomea. Tai ainakin hyvin. Tai ainakin jotenkin. :) En voi mennä puhumaan kaikkien puolesta, koska en tiedä kaikkea, mutta sen mitä tiedän ja olen kuullut ja nähnyt, niin ihan hyvin näyttää menneen ja kuten sanottu, olen iloinen siitä, että on alettu ja yritetään! Liitto on meillä aktiivinen ja yrittää varmasti parhaansa (Hei, meillä yleensäkin ON liitto!). Se on tärkeintä, ajan kanssa sitten asiat muotoutuu toimivammiksi ja varmasti myös laajemmalti jäsenistöä palvelevaksi.

Sitten sitä palautetta... Oman alueen valmennustoimintaa (2012-->) moitin siinä, että se on kallista (45-60€ / per 20min koulutus) eikä se ollut muutenkaan mieleistäni. Huom, siis minun mielestäni. Toivoin nimittäin, että aluevalmennus olisi nimensä mukaista, puuttuisi yksilön kehittymiseen ja "urajatkumoon", toimisi todella valmentavana osapuolena joka kuukausittain tarkistaisi edistymístä, asettaisi tavotteita ja kotitehtäviä ja ennen kaikkea; olisi kiinnostunut yksilöstä itsessään ja erityisesti sen tekemästä kehityksestä. Mutta kun saavuin ensimmäiselle kerralle, ei kukaan siellä ollut vilkaissutkaan sepustuksiani tasostamme ja tavotteistamme. Treenattiin sitä mitä haluttiin (valitsin tuolloin kontaktien alastulot ja se oli hyvä valinta ja opettavainen oppitunti), mutta ei puhettakaan yksilöllisestä treenistä, jostain alkupalaverista tai tavoitteiden puhumisesta tai alkutasosta tai muustakaan semmoisesta, minkä jotenkin miellän kuuluvaksi valmentamiseen. Yksi aluevalmennuksen tavoite oli tuoda huippuvalmennusta ruohonjuuritasolle ja senhän se tarjosi kyllä. Satunnaista huippuvalmennusta isolla hinnalla. Varmasti on ollut hyvää koulutusta, mutta ei sitä mitä minä toivoin eikä sellaista mihin olisi ollut varaa, joten jäin pois. Minulle olisi kelvannut joku ihan lähikuntien "tavis" joka kuitenkin jaksaisi osallistua ja olla kiinnostunut minun edistymisestäni. Ehkä se valmennuspuoli siellä jotenkin sitten tuli myöhemmin esiin, mutta me ei voitu jäädä siitä ottamaan selvää. Kuten tuolla aiemminkin sanoin, aluevalmennuskin pyörii meillä ihan ensimmäistä vuottaan ja tästä se varmasti vain kehittyy. Niin, jos Jari sitä enää tämän jälkeen vetää, pohjoisessa kun ei ole muita valmentajakurssilaisia ja jotenkin tuntuu, että yksin järjestäessä on hommaa riittänyt. Syistä tai muista ei hakijoita pohjoisesta ollut kuin pari ja vain toinen  heistä tuli valituksi. Kiitos kuitenkin kaikkien pohjoisen elävien puolesta, että on ollut tarjontaa ulkopuolisissa kouluttajissa tänä talvena, vaikkakaan itsellä ei tosiaan varaa niihin.

Valmentajan koulutusohjelmasta (2012-->) puhuttiin oman seuramme johtokunnassakin, mutta silloin ei sille lähtijöitä omasta seurastamme ollut. Vaatimuksiakin kun sitä varten tietenkin oli ja tällä hetkellä seurassamme ei pitkän linjan harrastajia oikein ole, sellaisia jotka olisivat kiinnostuneita kouluttautumisesta. Mutta ehkä sitten joskus v. 2016-17 saattaisi joku omastakin seurasta olla tuollaisesta koulutuksesta kiinnostunut, eri asia sitten valitaanko mukaan. Kurssina se vaikuttaa todella kiinnostavalta, mutta tietenkin tuo sitoutuminen liiton toimintaan siinä tekee sen suurimman mutan. Miten paljon omaa aikaa se loppujen lopuksi vie pelkän kouluttautumisen lisäksi. Omassa perheessä kun asetelmakin on sellainen, ettei omaa aikaa ihan milloin vaan heru, paitsi näin viikolla, päivisin, kun lapset leikkii rauhassa. Jos leikkii. Sitoutuminen suuntaan tai toiseen kuulostaa aina pahalta. Ainakin Esan mielestä. Valituiksi tulleista oli aikoinaan kovasti keskustelua muutenkin. Se vähän harmitti minuakin, kun tuntui että asuinpaikkakunnan sijasta oli pitänyt laittaa valitun henkilön paikkakunnaksi jokin kaupunginosa, että jakauma näyttäisi monipuolisemmalta, etteivät kaikki olisi esimerkiksi Kirkkonummelta :/ Tältä minusta vain tuntui, en tiedä oliko asian laita todella näin. Ja jos lasketaan kaikki PK-alueen valitut, niin heitä onkin sitten jo puolet kaikista valituista. Mutta nämä on nyt oikeasti vanhoja juttuja ja näistä on joku tuolla jossain huudellut jo paljonkin. En minä. Minä huutelen nyt vasta tässä, noloa sekin tietenkin.

Liiton toiminnasta itseäni on kovasti hetkauttanut myös TopTeam (2011-->). Varsinkin ensimmäisen vuoden seurasin TopTeamin toimintaa tarkasti, etsin netistä bloggaajia jotka olivat käyneet valintakokeissa ja myöhemmin sitten niitä, jotka olivat päässeet mukaan. Ideana ihana, ilmeisesti sekin kamalan työläs ja vaikea toteuttaa, kun ei kokemusta järjestäjilläkään vielä kamalasti ole, mutta jos tätä päätetään jatkaa, toivottavasti, niin eiköhän sekin siitä vuosi vuodelta vaan helpotu ja vuosi vuodelta osallistujat saavat siitä enemmän irti. Meillä ei ole ollut vara lähteä edes valintakokeisiin, vaikka joka vuosi olen päivämääriä mielessäni pyöritellyt. Olisi ihana jos yksi valintakoekarsinta voitaisiin joskus järjestää vaikkapa Oulussakin. Ehkä hakijoita olisi liikaa?! ;)

Mitä tulee johonkin tietokatkoksiin tai kotisivujen tai ilmoittautumisjärjestelmän toimimattomuuteen tai mihin tahansa, mistä ollaan liittoa moitittu, oli se heidän syynsä tai ei, niin niitä en ole oikeastikaan jaksanut ressata. Jos jollekin on tarve, aina on joku johon voi ottaa yhteyttä, vaikka spostilla tai puhelimella! :)

Mutta ihana, aktiivinen liitto, ihanat kovasti töitä tehneet toimihenkilöt, kannatan Jalosta seuraavallekin kaudelle ja erityisesti saman rodun edustajaomistaja Katille toivon hurjana tsemppiä ja samaa positiivisuutta jatkoonkin, jos aikoo vielä jatkaa :) Muita en oikein tunne, mutta tsemppiä kaikille uusille ja vanhoille. Ehkä joku vuosi minäkin pääsen kokoukseen, toivottavasti se ei etene samalla tavalla kuin meidän seuramme vuosikokoukset, jossa jokainen sinne uskaltautuva joutuu yleensä töihin ja yleensä vielä pidemmän suostuttelun jälkeen. Muahahaa!

Kuten huomaatte, on siellä vaan liitossa ollut monta isoa projektia lyhyen ajan sisällä. Kotiäitinä on hyvin paljon aikaa ja tarmoa miettiä turhanpäiväiseltäkin tuntuvia asioita ja hyvin paljon purkamatonta sosiaalisuutta joka sitten lorahtaa ilmoille näin blogin kautta. Mukavaa päivän jatkoa kaikille!

Koiran lihakset - lapa / olkavarsi

Piirros lavan / olkavarren lihaksista.

Suurinosa tässä on pinnallisia, mutta lapalihakset kuuluvat syviin. Lapalihakset peittyvät osittain mm. aiemmin kuvattujen epäkäslihaksen (m. trapezius) sekä lapaluunkannattajanikamalihaksen (m. omotransversarius) alle. Brachialis nyt kuvassakin jo näkyy peittyvän osittain tricepsin ulomman pään alle. 

Kuten huomaatte, käytän häikäilemättä hyväkseni tätä blogiin postaamista opiskelutarkoituksessa, kätevää! Taas yksi hyvä syy blogata lisää ;) Vaihdoin layoutin toiseen, mutta siitä taisi vain tulla sekavampi.. haluaisin, että halutessa voi vaan kelata alaspäin vanhoja juttuja, eikä tihrustaa sitä sivupalkkia... Sen edellisen näkymän saa edelleen tuolta oikeimmanpuoleisesta alasvetovalikosta ja valitsemalla "sidebar".

Laihan Lissun ruokalista

Blogin oikean reunan piilopalkista löytää jatkossa koirien ruokalistan aina edelliseltä 7 päivältä. Tarkoituksena tällä olisi inspiroida ja innostaa itseä ja lukijoita. Valitettavasti muistini on niin huono, etten yksinkertaisesti saanut päähäni mitä koirille tarjottiin eilen aamulla...

Lisallahan on ollut nyt kevään myötä kevyempi ruokavalio taas ja seurannan alla ovat edelleen myös nuo nisäkasvaimet tai mitä lie, koska ovat jälleen kadonneet valeraskausoireiden myötä. Meillä koiran laihdutuskuuri toimii niin, että ruoka-annosta pienennetään sopivassa määrin. Ne kun eivät saa herkkuja  tai mitään muutakaan ruokaa aamu- ja iltaruoan lisäksi muulloin kuin treenatessa, jolloin muutenkin kulutus on suurempaa. Lihotuskuurilla Lisan annos oli arviolta n. 120-150g lihatuotteita + 2 kanankoipea /vrk. Nykyisin annos on n. 90-120g lihatuotteita + 1(-2) kanankoipea /vrk. Aloitettuaan lihotuskuurin myös treeninmäärä Lisalla on kasvanut (vrt. vuoden takaiseen) joten suurin osa lisätystä ruoasta on mahtanut mennä lihasten kasvattamiseen ja lihaskunnon ylläpitoon eikä niinkään rasvakerroksen kasvattamiseen, vaikka kyllä sekin syksyllä tuntui aivan eri tavalla kuin nyt.

Jostain englanninkieliseltä palstalta nimittäin luin, että nisäkasvaimia tulisi herkemmin lihaville koirille ja meillähän on nyt takana tosiaan vajaan vuoden kestänyt "lihotuskuuri" Lisalle, kun se on aiemmin ollut hyvinkin hoikka ja kuiva. Siis lihotuskuuri niin, että se on ollut ns. normaalipainoinen (tai meidän mielestä kyllä vähän tukeva) eli ei olla millään jatkuvalla syötöllä kasvatettu massaa. Painoa en punnitsemalla kylläkään seurannut, mutta ulkomuodossa sen huomasi selvästi kun se on tuommoinen pieni ja lyhytkarvainen.

Tuon patin taimmaisten nisien vierellä huomasin ensimmäisen kerran viime syksynä valeraskausoireiden aikaan. Se kuitenkin katosi tullakseen taas seuraavien valeraskausoireiden myötä takaisin pienempänä, mutta niitä tuntui tällä kertaa olevan 2-3. Nekin ovat taas siis kadonneet. Nisäkasvaimethan useimmiten sijoittuvat taimmaisten nisien luokse.

Tarkoituksena on nyt siis seurata tulevatko patit muulloin kuin valeraskauden aikaan ja jos koira pidetään hoikkana, mitä se on ennenkin ollut, miten asian kanssa käy sitten. Lisa ei ole aristannut pattien koskettelua eikä sen liikunta tms. ole niiden myötä ollut erilaista. Lääkäri on myös niitä katsonut ja kehottanut seuraamaan tilannetta.

Tykkään henkilökohtaisesti pitää omat koirat hoikkina ja "urheilullisina", viime kesänä lopulta päätin kokeilla pitää koiraa vähän paremmassa lihassa aloittamalla "rasvakuurilla" ja jatkaa sitä talven yli, että mahdollinen rasvakerros suojaisi liki karvatonta koiraa paremmin talven viimoilta. Miten lie suojannut, vaikea sanoa. Ehkä kuitenkin jatkossa mennään skinnylinjalla.. ihan vaikka noiden kasvaimien vuoksi vain, mutta eihän se pahitteeksi ole agilitykoirallekaan, kunhan lihakset saavat tarpeeksi ravintoa. Näyttelyitä varten koiran ei kylläkään tarvitse ihan laiheliini olla, mutta eipä näiden kanssa hurjasti näyttelyissä olla käytykään.

Testing

Testing testing...

Ongelmia layoutissa tai jossain, joten testipostaus on paikallaan...

Esa sai eilen viimeisteltyä viikon kestäneen saunaprojektin ja nyt meillä on siis uusi sauna! Lisa pääsi koeajamaan pikkulaudetta, sen on vähän kuin koirien oma laude, hyvin toimi ja vaikutti tyytyväiseltä.

It might not be a bad idea to write in english once in while. I used to do that more often when I still knew some good (at least better) English...

Lisa is having a little break now from agility training, maybe a week or so. No particular reason, we have just trained quite a few times last week and there are no games coming in the following month, so no need to push it really.

Last night Esa finished his week long project with our new sauna, or old premises, new layout. And now dogs actually kind of have their own bench there. Obviously Lisa test drove it several times yesterday during our sauna session and seemed very pleased!

Tiistain treenit

Eilen piti olla vieraileva kouluttaja omasta seurasta mutta peruutuksen vuoksi meillä olikin extemporee itsenäiset treenit! Paikalla olivat melkein kaikki ja naisvoimin rakennettiin yksissätuumin aivan ennennäkemätön rata jota olen jotakuinkin alle jäljitellyt. (huom. puomi suhteettoman pitkä, joten esim. keinulta putkeen ja puomilta muurille mahtoi olla pidempi matka)

Se oli melko haastava rata... :D Enkä ehtinyt jäädä joka kohtaa hinkkaamaan, joten nollia me ei tehty. Eikä moni muukaan, muuta oli siellä useampi sen nollan sitten lopulta saanut väännettyä! Siinä sai sekä juosta että kikkailla. Pahimmat kohdat minulle ja Lisalle oli pituudelle syöttö (yritin karata, turhaan liian aikaisin ja Lisa kielsi, kielsi ja kielsi. eikä Aalle edes ole hoppu!) keppikulma ehkä jossain määrin, mutta nuokin umpikulmat sujuu aina vain paremmin. Ylhäälle sijoitettuun mutkaputkeen ei mennyt kertaakaan ekasta yrittämästä ja sivusta lähestytty muuri oli meille myös vaikea paikka! Lisäksi sai itse varoa, ettei lyönyt päätän keinuun. Olen joskus treeneissä onnistunut siinäkin.

Monta hauskaa, harjoittelemisen arvoista asiaa siinä oli. Lisäksi meillä oli vielä viritetty ansaputki syöttämään suoraan eteen tultaessa aalta ja valitahan piti se takaakierto, eikä putkiansa. Lisa en sentään langennut siihen, se harvoin lankeaa, se enempi vain jättää tekemättä, jos ei ole varma.

Lisa myös säikäytti minut lämmittelylenkillä alkamalla ontumaan :/ Kelasin mielessäni, ettei ole sattunut mitään, päivällä ravasi normaalisti jne jne ja aloin sitten käymään niitä tassuja läpi. Kokeilin ensin väärän tassun, sitä käsitellessä uikahti heti, kunnes toisesta sitten löytyi anturan keskeltä pistämässä kuusenneulanen! Auts! Tiedän itse miltä se tuntuu :/ Mutta onneksi kipu oli samoin tein pois kuin sen aiheuttajakin, treenattiin sen jälkeen siis vielä.

Palattiin juuri kotiin lenkiltä ja Lisa pääsi suihkuun löydettyään jotain ällöä hangelta ja sotkettuaan siihen takkinsa. Tästä se taas alkaa, mäntysuopapullo oli kateissa, pitänee etsiä se ensi kertaa varten! Mutta nyt tuo kyllä tärisee jalkoja vasten tuolla pöydän alla, joten taidan laittaa vielä takin (puhtaatn) ylle ettei vilustu, mamman pikkumurmeli, pusipus.

Eiliset pujottelut - video lisätty

Ei me herkästä luovuteta, päin vastoin. Muutetaan heikkoudet vahvuuksiksi. Alla noin niinkuin ratapiirrokset tänään tehdystä treenistä. Koetin siis ottaa toisintoja kisojen epäonnistumisista. Kokeilematta jäi viikonlopun viimeisen eli A-radan vauhdikas lähestyminen avokulmaan, joka johti kaartamiseen ensimmäisen kepin väärälle puolelle.

B- ja C-ratojen kämmit toistuivat kokeillessani hätäisesti (siis kisanomaisesti) ensimmäiset kerrat. Varsinkin C-radan tiukka vienti avokulmaan, ilman että koira luki viereistä hyppyä ja kesti silti takaaleikkauksen pujottelun vasemmalle puolelle teetti kyllä tosissaan työtä!! Eli kuvio on sama kuin alemman radan 1.-2. väli ja nimenomaan niin, että koira lähestyy ykkösesteelle vinossa niin, että sille loogisin seuraava este on nr. 4. Mutta kun vaan vaati tarpeeksi ja otti kunnolla haltuun, niin meni se oikein ja sitten se takaaleikkauskaan ei ollut ongelma, kun pääsi vauhtiin. Sama ilmiö ylemmällä radalla 7.-8. välillä, kun ehti aina pujottelulle asti. Reipas haltuunotto "Lisa, Lisa, Lisa!!" niin alkoi sekin sujumaan hyvin. Tämä meillä tavallaan toistui myös kisoissa, mutta pujottelun sijasta yllyttimenä hyppy ja putkeen olisi pitänyt mennä (meni siis kisoissa juurikin sille hypylle, C-radalla).

Tein radat itse aina pujottelulle päättäen, en vaan viitsinyt numeroida niitä kahteen kertaan, vaan laitoin kieputuksena jatkumaan aina pujottelulta. Eli eka rata oli nr. 1-4. ja toinen 5.-9. Alemmassa taas ensin vaan 1.-2. väliä takaaleikkauksella ja kun se alkoi sujumaan , niin sitten sen 3.-7. pätkät, paitsi vaan huomasin just, että 3. este on merkattu suoritettavaksi väärältä puolelta, eli suoritetaan pujottelun puolelta. 6.-7. väli oli tiukka pikkuiselle minillekin 25cm korkeuksilla! Sai ilmoitella jo ajoissa mitä koiralta halusi.

Eli nyt on käytännössäkin katsottu miten se olisi siellä kisoissa pitänyt tehdä. Ja helpostihan se menee, kun tekee sen itse oikein. En siis vielä luovuta, ehkä minun muistamisessa tai kapasiteetissa ei vielä ole ongelmaa. Pelkkä rytmittäminen ei Lisallekaan välttämättä aina riitä, jos on ansoja syöttinä, vaan vaatii lisäksi voimakasta haltuunottoa kutsumalla. Tarkoittaa siis, että koira on alkanut lukemaan rataa ja hakeutuu esteille paremmin. Hyvä vain, kun kerran kääntyäkin kuitenkin osaa kun niin pyydetään :)

Paljonhan sen kanssa on vielä opittavaa, mutta on näitä oivalluksia aika ihanakin tehdä.

Ja tässä sitten sitä videota, sain kuin sainkin videon muutettua muokattavaksi ja tämä aamu vierähti editoinnin parissa. Jätin siihen noita koomisiakin pätkiä, koska niistä meidän treenit pääosin koostuu... ;) Koska videota oli yhteensä 18 minuuttia, eli aika paljon siis, laskin miten aika jakautuu treenin ja tauon suhteen. Välillä piti  tosin jututtaa Ilseä ja Esaa ja tietenkin leikittää Lisaa, niitä pätkiä en erikseen laskenut. Mutta hämmästyksellisesti (vaikutteita möhköfantin katsomisesta liian monta kertaa), vaikka toistoja oli kuitenkin yhteensä 30 joista 9 keskeneräistä, ei siis sisältänyt pujottelua, koiran tekemistä sisältyy  tuohon 18 minuuttiin ainoastaan 3,5 minuuttia. Yksi toisto oli kestoltaan 5-10 sekuntia. Pitäisi useammin laskea, miten monta toistoa sitä aina koiralta vaatii. Lisa varmasti tekisi enemmänkin, sen teho ei ole tähän asti hiipunut jos sää vaan suosii, siis ettei ole hirveä helle. Jossain vaiheessa vaan itselle tulee aina semmoinen olo, että nyt riittää. Ehkä sen tekee joku tietty määrä onnistumisia ja ainahan sitä haluaa lopettaa onnistumiseen.

Jotain tiettyä kuviota hioin n. 5 kertaa, vaikeampaan kulmaan taisi mennä n. 10 toistoa, joista suurinosa epäonnistuneita, eli ei sisältänyt pujottelua. Ja tietenkin onnistuneen vedon jälkeen koira sai rallatella pidemmästi.

Mutta kuten videollakin mainitsin, pujottelutreeni on koiralle aika raskasta, joten jos tarkoituksena on pistää koira pujottelulla töihin, niin huolehditaan myös siitä, että se on lämpöinen koira, lämmitelty siis lenkittämällä ja sen jälkeen tehty vedot ja rangan taivutukset, jotta kropan kapasiteetti treeniä varten olisi parhaimmillaan. Ja jos taas koira on huonosti lämmitelty tai sen lihaskunto ei ole tarpeeksi hyvä, niin sitten voi taas sattua herkemmin niitä liukasteluja ja muita virheliikkeitä, kaatumisia tms. Ne eivät välttämättä ole vakavia, mutta jokainen lihasjumi taas vain pahentaa tilannetta jatkoa ajatellen, eli koira liikkuu taas himpun verran huonommin ja satuttaa itsensä helpommin.

Videolla myös näette, koko treeniala on edelleen lumessa. Pinta ei ole liukas, siinä ei olla liukasteltu ei koira enkä minä, mutta jos tätä tahtia tamppaan, niin kohta se on. Ehkä alan nakkelemaan siihen vähän soraa pintaan niin sulaa nopeampaa vielä. :)

Saa nauraa, saa arvostella - me ei tosiaan olla mitään pro-litaajia ;)

Vitoseen on hyvä lopettaa

Onhan se vähän kuin lupaus paremmasta huomisesta, eikös?

5vp on siis parasta mihin tänään yllettiin, mutta muutoinkin pysyttiin normaalilla tulostasollamme, että ei se hassummin siis mennyt, hehhe.

Radat olivat todella kivoja!! Niihin oli mukava tutustua ja mukava mennä ja harmitella menoa jälkeen päin mutta minkäs teet.

Missä me sitten töpeksittiin. No, unohdin sitä sun tätä ja tein huonoja ratkaisuja kepeille vienneissä. En voi ymmärtää, että ottaen huomioon meidän keppitreenien määrä, niin aina ne tuomarit jaksaa kisoissaa yllättää toistaan masentavammilla keppikulmilla! Tai ne on ensin vain haasteita kunnes radan jälkeen ne on vain masentavia, joskin haasteitakin edelleen. Pitäähän ne kuntoon opetella taas nekin. Olen vähän liian kokeilunhaluinen ja luova, liekö tämä nyt sitä? Yritän jotain mitä ei osatakaan? Ja ehkä mulla oikeasti on vaan niin huono muisti, ettei kapasiteetti riitä sekä radan että kuvioiden muistamiseen, kun ainahan sitä joutuu vähän siellä improilemaan, ei se koskaan mene juuri niin kuin tutustuessa.

No, näihin tunnelmiin siis, seuraavat kisat suunnitteilla 18.5. Aatella että sitten on jo oikeastaan kesä! Toivottavasti kelitkin olis jo sen mukaiset :)

Alla radat siinä järjestyksessä kuin ne kisattiin

C-rata Hyl, hyppy ennen keppejä ei kuulunut ohjelmaa samoin yksi toinen hyppy ennen erästä putkea. Mukava kuitenkin nähdä kun oma kädessä enempi pysynyt koira osaa lenkittääkin :)

B-rata Hyl, Hyppy okserin jälkeen ei kuulunut joukkoon, puomille vienti hätäinen, kepeille vienti ei vaan onnistunut.

A-rata. Kepeille vienti päin v.. väärää puolta, sylkkäri puomin alla kulkevan putken jälkeen ei "koiralooginen". Tulos 5

Avokulmia

Lisan kanssa ollaan treenattu eilen ja tänään pujottelun avokulmia targetilla. Vähän se tuntui turhalta työltä, koska nakin kanssa en koskaan saanut sitä jatkamaan pujottelua, vaan se hyppäsi aina sieltä ekasta välistä takaisin minun luokse nakin lotaistuaan. Ellen sitten mennyt kädellä näyttämään jatkoa, mutta sitten koko avokulman harjoittelusta meni tavallaan idea...

Asetelma oli siis hyppy suorassa 90 asteen kulmassa ensimmäiseen väliin n. 2m päästä. Eli syötin sille siltikin niitä nakkeja ekasta välistä tarjoiltuna, ehkä noin puolikkaan nakin verran, siis jotain vajaat 10 toistoa ja sitten vilautin palloa ja käskytin pujottelulle ja kappas, niin se vain haki hienosti, vaikka itse pysyin siellä kahden metrin päässä hypyn takana. Vaatii kuitenkin että liikun mukana, paikalleen ei voinut jäädä seisomaan tai tuli tokasta tai kolmannesta välistä pois.

Mutta kylläpä tämä treeni ilahdutti mieltä. :)

Avokulmatreeni on siis mahdollista ilman ohjureita sun muita härsvärkkejä! Kun olen aina haikaillut niiden perään.. Helpottaa kyllä varmaan, että pujottelu noin muuten on jo hyvällä mallilla ja vakaa tai sitten joutuu aloittamaan ihan alusta ja se taas ei sovi minulle.. koska fiksuinta olisi ollut opetella se avokulma kuntoon heti alkuunsa, mutta kun ei kaikkea voi, eikä ehdi eikä varsinkaan jaksa tehdä. Kuukauden tai parin kestäneestä aktiivisemmasta treenistä on ollut ilmesesti myös se etu, että Lisa hakee nykyisin umpikulmankin hyvin pujottelulle, eikä kovinkaan herkästä sitä toista väliä, kuten se ruukasi tehdä vaikka kuinka liki ja sievästi ja harkiten sitä vein. Sitäkin testailtiin eilen hypyn takaa ja ihanasti viuhahti sinnekin :)

On se siltikki aika rasittava treenikaveri, räksyttää radalla ja hyppii vasten, oikein riemastuessaan syö hihat ja sitä rataa, mutta on se jotain taas oppinutkin.

Voisin tähän väliin vielä mainostaa kaikille agikoirapentua harkitseville lämpimästi omaa parsonia. Yhdistyksen sivuilla alkaa olla aika reilusti tarjontaa kevätpennuista ja parempaa harrastuskaveriahan saa oikeasti etsiä! ;) Luvataan huomenna myös näyttää, että voi parsonin kanssa tehdä kisaradalla nolliakin (vaikkei ohjaaja mitään mistään tiedäkään).  Nimittäin keskiviikkona hallilla Lisa teki ihan ekalla yrittämällä yhdeltä kolmosten radalta nollan. Ja se just tarkoittaa sitä, että se on siis (teoriassa) mahdollista myös kisoissa!

Lupaan myös ensikerralla treeneistä selvittäessäni sepustaa vähemmän ja näyttää videoita enemmän.

Lisää anatomia piirroksia - olkavarsi

Nämä on melkein koukuttavia! :) Varsinkin olkavarren ja lavan seudun lihaksisto on jostain syystä tosi kaunista piirrettävää ja mielenkiintoista opiskeltavaa. Samalta alueelta on tulossa vielä kolme muuta kuvaa. Tai siis ne pitäisi vielä piirtää, mutta tälle aamulle varmaan tartteis jotain muutakin saada tehdyksi...

Koiran anatomia piirrokset - lihakset

Ei ne aivan luonnollisessa asennossa ole, jos alkaa miettimään, eivät tainneet aivan olla alkuperäisessä kuvassakaan, kun kuvaan on koetettu saada noita kaulan syviä lihaksia ja sitten lisäsin siihen vielä lavan seudun pinnalliset lihakset.

Koirallakin on aika monta lihasta, ja jos 100 jaksaisin näin kuvittaa niin se olisi jo aikamoinen saavutus! Tehokkaasti tässä oppii, kun ensin piirtää ja sitten koneella vielä numeroi ja nimeää sekä kääntää. Suomenkielistä kattavaa kirjallisuutta koiran anatomiasta ei ole ("Koiran ABC Atlaksesta" haaveillessa!), vaan lihakset löytyvät keräilemällä sieltä täältä ja joskus jopa arvailemalla vaikkapa ihmisen tai hevosen lihaksistoon verraten.. Tästäkin puuttuu vielä muutama suomenkielinen nimi, jospa ne vielä jostain kaivaisin.

Olen monesti turhan pikkutarkka ja perusteellinen kun teen työtä ja siksipä anatomian opinnotkin tyssää hyvin usein siihen, etten saavuta mielestäni tarpeeksi tarkkaa tietoa jostain lihaksesta, sen sijainnista ja toiminnasta ja seuraavalla kerralla jatkaessani tuskailen taas saman ongelman parissa.

Miller's Anatomy of the Dog on nyt se jolla menen ja jos ei suomenkielistä nimeä löydy, niin sitten mennään latinaksi. Tärkeintä kuitenkin on se toiminta ja sijainti. Nämä kuvat on mallinnettuja tuon kirjan kuvista ja liitetty sitten useampi samaan, että saan isomman kokonaisuuden.

100 000 rikki

Pääsiäisen aikaan satatuhatta lukijaa oli pamahdellut rikki. Mietin jotain arpajaistakin, mutta en keksinyt mitään arvottavaa, joten se jäi. Tai mietin minä saisiko maalattuja munankuoria pistettyä postipakettiin.. Ehkä ensi vuonna sitten niitä ;)

Eilen episteltiin meidän hallilla. Itsepähän halusin, joten itse myös tuomaroin :) Eikä siinä mitään, oli kivat kisat vaikka vähän jäikin harmittamaan 1.-2lk rata, joka taisi olla vähän liian vaikea. Tai oli ja oli, kun yksi 8,5 kuinen borderin pentu voitti sen 5vp:llä ;) Möllikoirakko voitti myös kolmosluokat - ainoalla tuloksella :P No, kolmosissa saa sentään jo ollakin haastetta. 1-2:sten rata ei vain mahtunut niin kuin olin ajatellut, enkä viilannut estekulmia tarpeeksi, niillä olisi saanut hyvinkin helpotusta aikaiseksi. Ei oikein tuo flexitrack passaa todellisuuden kanssa kun mm. puomi on 3 metriä liian pitkä ja pujottelu puolet liian lyhyt (laitankin niitä aina kaksi päällekkäin) Mutta hienoja vetoja siellä näkyi silti, monessakin kohtaa, kaikilla radoilla :)

Tässä radat:

Luonnollisesti pituus vaihdettiin normihypyksi.

Sunnuntaille olen kosiskellut kuvaajankin mukaan oman pentunsa kanssa tutustelemaan kisameininkiin, joten toivottavasti taas tosiaan kisavideoitakin luvassa, toisin kuin viimeksi OKK:n kisoista. Kisaajia ei ole hurjasti, pyöreät 20 per luokka tällä kertaa. KASsin kisat jää nyt väliin, olen kuulema hummannut nyt ihan tarpeeksi jo tälle keväälle. Huhtikuu hummataan siis vaan hallilla ja kaivetaan omia esteitä lumesta :)

Ja tässä yksi tämän vuoden maalatuista, Ossi ehti murskata jo toisen :/ Kertakäyttötavaraa valitettavasti! Toivottavasti kaikilla oli yhtä mukava pääsiäinen kuin meilläkin ulkoilun ja herkuttelun merkeissä :)